TISSIASIAA

Mun on pakko kirjoittaa tänään mieleen painuneesta aiheesta. Siis tisseistä. Kyllä, tarkemmin sanottuna naisten tisseistä. Luin lehdestä jutun tissiflashmobista jonka tarkoituksena oli kait herättää keskustelua siitä miksi miesten ja naisten tisseistä kohistaan ihan eri tavalla. Eriarvoista on se, sanoivat. Kyllä pitää samat oikeudet olla naisilla kun miehilläkin.

Jälleen kerran oli jännä huomata, että kun alkoi pohtia tälläistä aihetta omasta näkökulmastaan niin sitä onkin ilmeisesti aikalailla takapajuisesti ajatteleva. Aiemminkin on joku uutinen tai jonkun lausuma mielipide jostain aiheesta saanut aikamoisen aivomyrskyn aikaan. Hyvä niin, sillä raikas tuulahdus tuonne ummehtuneeseen pääkoppaan on aina kovinkin paikallaan. Nyt mä huomasin uppoavani tähän tissiasiaan hetkiseksi hiukan syvemmin. Mietin onko mun mielestäkin niin, että jos miehet saa olla ilman paitaa niin sitten naistenkin pitäisi saada olla. Heti huomasin ajattelevani että ei pitäisi. Ajattelen siis tisseistä eri lailla riippuen siitä onko ne miehellä vai naisella. Jaahas, selvä. No entä sitten kun ajatellaan tarkemmin. Onkos naisten tissit paljaana oleminen koskaan sitten mun mielestä ok? Niin on. Jos ollaan uimarannalla niin naiset voi ottaa yläosattomissa aurinkoa ihan siinä missä miehetkin ovat rannalla paidatta. Yks asia on fakta nimittäin se että yleisillä paikoilla, kaupunkiympäristössä jne ei miestenkään tartte ilman paitaa kulkea. Sen verran voi vaivautua että pukee paidan päälleen. Mutta sitten kaikkia muita tilanteita ajatellen miesten paidatta oleminen on mun mielestä ihan luonnollista mutta en mä naisten haluisi tissit paljaana olevan. Ajatellaan vaikka illan istujaisia jossain mökillä tai tilannetta missä ollaan oltu saunassa, niin miehet on lähes poikkeuksetta ilman paitaa ja se on ihan ok mutta en kyllä itte olisi tissit paljaana ja saattaisin kattoa ehkä hiukan hitaasti jotain naista joka olis. Mistä moinen johtuu niin sitä en osaa sanoa. Ehkä mä sitten vaan oon jotenkin kaavoihin kangistunut joissain asioissa. Oon kuitenkin sitä mieltä että ihmisvartalossa kaikki on ihan luonnollista ja jokainen on hyvä sellaisena kun on. Mä voin puhua näistä asioista ja seksuaalisuudestakin ihan luontevasti. Silti mun verkkokalvoille ei sovi naisten paljaat tissit illanistujaisissa. Ne on ok jos nainen imettää vauvaa, ne on ok saunassa ja kuten sanottua uimarannallakin aurinkoa ottaessa. Toisaalta, lähtökohtaisestikaan mä en ajattele automaattisesti kaikista asioista että kun kerran miehetkin niin miksei sitten naisetkin. Pitäis ehkä ajatella, en tiedä.

Muutaman kerran aiemminkin mä oon törmännyt tälläseen samantyyppiseen asiaan josta on uutisoitu tai puhuttu jossain yhteydessä ja sitten sitä alkaa miettimään mitä itse ko. asiasta ajattelee. Usein on tullut yllätyksenä ettei olekaan ehkä niin vapaamielinen kun on ajatellut. Siis että kaikki asiat ei oo aivan sama, mullekaan. Tätä tissiasiaa lukuunottamatta oon kyllä omasta mielestäni sillai avarakatseinen että pystyn hyväksyä ihmisten erilaiset tavat olla ja elää. Se on mun mielestä jopa elämän rikkaus. Jos joskus pääsee juttelemaan jonkun ihmisen kanssa joka elää ihan omalla tyylillään tai ajattelee asioista täysin eri lailla kun itse niin on jännä päästä kuulemaan miksi näin. Joskus se muuttaa omaa käsitystä mutta toisinaan ei.

Sitä oon pohtinut vuosikaudet, mikä tarve ja motiivi ihmisillä on analysoida toisten elämää ja päättää mikä on oikein ja mikä väärin. Kun meistä kukaan ei kuitenkaan pääse toisen pään sisälle tai pysty tietämään jonkun parisuhteen tai perheen asioista mitä tapahtuu neljän seinän sisällä. Vanha asia mutta tulee aina silloin tällöin uudelleen mielen päälle. Ihmiset on niin kovin kärkkäitä arvostelemaan tai jopa tuomitsemaan jonkun joka tekee asiat eri lailla kun itse tekee tai mikä enemmistön normi on. Miksi? Mä en todellakaan väitä ymmärtäväni puoliakaan tästä maailmasta tai asioista joita täällä tapahtuu, mutta kyllä mä osaan antaa kaikkien elää niinkun parhaaksi katsoo. Joskus mä ihailen jonkun rohkeutta uida vastavirtaan, toisinaan taas jahkun mielessäni että kaikkea sitä maa päällään kantaa. Mutta en mä koe että mun tarvii toitottaa niistä isoon ääneen tai saati alkaa lyömään maahan ketään. Voin jättää ihan vaan huomiotta tai kääntää katseeni pois jos ei joku miellytä.Oma elämä jatkuu ihan samanlaisena huolimatta siitä että en katso asiakseni julistaa jollekin että hän elää ihan vääränlaista elämää. Sen pohtimiseen ei jaksa edes enää kuluttaa aikaa että miettis mitä ihmiset toisten lyttäämisestä saavat? Tuntevatko itsensä jotenkin paremmiksi ihmisiksi vai mitä? En ikinä opi ymmärtämään sitä joten annetaan olla. Summa summarum, ehkä mun kohdalla sitten tämä tissiasia on sellainen mitä en ymmärtäisi ja se on jotenkin itselle yllättävää. Mutta en mä siitäkään alkaisi ketään isoon ääneen moittia. Ehkä siihen tottuis tai sitten vaan kääntäis sen katseen pois.

Tämmöset mietinnät tähän torstaihin. Mikäs sun päivänpolttava kysymys mahtoi olla?

rakkaudella,
Sartsa