Viime päivien aikana on tullut piipahdettua taas monessa mielenkiintoisessa paikassa, jotka haluan tässä jakaa. Ensin oli lauantain retkikohde Ylistarossa, Vanha markki eli eläinten vanhainkoti. Mä siis kannoin korteni rippijuhlien järjestelyjen kekoon sillä, että otin siskon pikkuiset hoteisiini että juhlapaikalla saatettiin laittaa paikkoja kuntoon rauhassa. Tehtävä oli mulle enemmän kun mieluisa, sillä sainhan mä samalla viettää aikaa tätsyn rakkaitten kanssa.
Tälläinen paikka on tuo vanha markki. Aivan kerta kaikkiaan ihana paikka ja meillä oli tosi hauska päivä vaikka olikin ihan hirmun kuuma. 3 tuntia meni kun siivillä ja sitten oli pakko jo lähteä kotia kohti.
Vanhalla markilla meitä tervehti ensimmäisenä 4 lampaan lauma joka palloili parkkipaikalla niin ettei meinannut autoa saada parkkiin. Se on just niin kiva tuolla markilla että eläimet todella kulkee siellä ihan vapaana ja niitä voi silitellä ja rasputella, jopa ruokkia. Tälläkin kertaa vapaana käveli poni, nuo lampaat, kalkkunalauma ja muutama kana. Lisäksi me saatiin seurailla pupujen, kissanpentujen, kissojen, alpakkojen, kanojen, hevosten, vuohien ja possujen touhuja. Myös marsuja taisi jossain olla. Kaikki eläimet oli niin kilttejä ja rauhallisia että niitä saattoi lasten antaa silitellä mahdollisuuksien mukaan ihan rauhassa. Kummityttöni Kastanja ihastui pieniin kissanpentuihin niin paljon että meidän ois pitänyt olla siinä koko loppuaika. Toisaalta pupujen ruokkiminen oli myöskin tosi koukuttavaa. Onneksi meillä oli mukana suolakeksejä, karkkia ja juotavaa niin että pärjättiin paahtavan helteen kanssa. Varjoa toki piti välillä etsiskellä.
 |
Lampaat parkkipaikalla |
 |
Saapuminen pihapiiriin |
 |
Kanoja oli montaa laatua |
 |
Kukko ei kiekunut tällä kertaa |
 |
Kanoja tervehtimässä |
 |
Poniakin uskalsi silitellä |
 |
Onni possua piti käydä moikkaamassa monta kertaa |
 |
Pihapiiri oli täynnä kivoja yksityiskohtia |
 |
Lammaslauma liikkeellä |
Kuten sanottua meillä oli tosi tosi kiva päivä.
Maanantaina 10.6.2019
Ville tuli mun mukana Mänttään juhlien jälkeen sunnuntaina. Hyvät yöunet nukuttuamme päätettiin lähteä päiväretkelle. Koska mä olin aamulla käynyt poistattamassa hampaan niin valitsimme kohteen jossa ei suuren suuria ponnisteluja tarvittaisi. Suunnattiin siis Orivedelle ja ekana kohteena
Hörtsänän arboretum. Linkistä pääsee tutustumaa tähän taianomaiseen paikkaan jossa linnuilla tuntui olevan ihan omat bileensä lukemattomien meillä outojen puulajien latvustoissa. Fiilis oli rauhallinen ja todellakin jotenkin sadun omainen kun siellä kuljettiin kapeita polkuja pitkin ensin puupuistoon ja sieltä sitten aurinkoisemman puolen kukkaloistoa ihmettelemään. Kaiken keskeltä saattoi löytää vanhoja kiviportaita jotka pilkistelivät kasvuston alta ja jopa vanhan talon rauniot, jotka veivät ainakin mun mielikuvituksen jonnekin vanhaan aikaan.
 |
Tässä oli starttipaikka |
 |
Mä sitte tykkään näistä vanhoista kiviportaista |
 |
Elämäni miehiä |
 |
Ville ihan täysillä mukana |
 |
Kivessä voi tarkkasilmäinen nähdä vuosilukuja ja renkaita...Mikä lie ollut tarkoitus? |
 |
Vanhan talon raunioita |
 |
Puutarha monessa kerroksessa |
 |
Seis! |
 |
Mulle mieluinen näkymä... |
 |
Kukkia ja perhosia riitti |
 |
Tollasia myllynkiven näköisiä oli siellä täällä |
Tosi mielenkiintoinen paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Voi vaikka ottaa eväät mukaan ja olla piknikillä samalla.
Tuolta arboretumilta jatkettiin sitten notskieväille Pukalaan.
Tälläinen on Pukalan virkistysmetsä.
Me mentiin tuonne Roninmaalle, josta oli parkkipaikalta vaan 700m laavulle. Olihan kiva paikka. Upealla paikalla sekä laavu että viereisen saaren nuotiopaikka. Me jäätiin sitten laavulle ja Villekin sai sytytellä nuotiota ja hyvinhän se onnistui. Makkarat ja lihapiirakat katos parempiin suihin alta aikayksikön.
 |
Silta saareen jossa oli nuotipaikka |
 |
Ville se kerkiää :) |
Oli oikein ihana ja hyvän fiiliksen päivä. Hyvällä mielellä ajeltiin kotiin monen tunnin ulkoilun virkistäminä. Harmi vaan, että Villen orastava flunssa tuntui hiukan lisääntyneen kun illalla nukkumaan mentiin. Poika sitten lähtikin jo eilen kotiin potemaan. Olisin mä pitänyt täällä kauemmankin.
Tiistai 11.6.2019
Ehdittiin kuitenkin käydä vielä Gösta museossa kattomassa Kartanon klassikot näyttelyn joka on remontoidussa kartanossa jokin aika sitten avattu jatkuva näyttely. Ville tuli äiskän seuraksi vaikka ei nyt niin hänen pala kakkuaan taida tämä taidehomma ollakaan. Mä totesin että mun on mentävä joku päivä ihan itekseen, että saa käyttää niin paljon aikaa kun haluaa noiden taideteosten parissa. Siellä oli todella paljon mielenkiintoisia aarteita.
 |
Gösta Serlachius |
 |
Gustaf Serlachius |
 |
Edelfeltin Porilaisten marssi |
 |
Hugo Simbergin paperityö |
 |
Pronssiteos jonka nimeä en muista... Rakkaus ja kuolema?? |
 |
Mäntänkoski maalaus Gallen-Kallela |
 |
Schjerfbeckin taidetta |
 |
Näkymä puutarhaan |
Ihan toisenlainen oli sitten paviljongissa oleva Maa niminen näyttely. Meille kerrottiin että näyttely kertoo ajasta tulevaisuuteen niin pitkälle että maailma on tuhoutunut ja ihminen on joutunut painumaan maan alle bunkkereihin. Näyttely myös liittyy saman nimiseen roolipeliin jonka hahmoista näyttely koostuu. Oli kyllä melkoinen kokemus.
 |
Kipsiä ja muovia sekä paineilmaa |
 |
Tää oli ihan kun ihmisen kuori |
 |
Puuteos |
Näin monipuolisesti on taas muutaman päivän aikana tullut nähtyä ja koettua erilaisia paikkoja ja asioita. Kannattaa käyttää internetin ihmemaata hyväkseen ja etsiä sieltä näitä lukemattomia paikkoja joita on tarjolla. Monissa voi piipahtaa ihan ohimennen ilman sen kummempaa suunnittelua.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti