TORSTAI KOKO PÄIVÄ

Tänään ihan oikeesti olin koko päivän ihan oikeassa päivässä. Alkaa palautua pikkuhiljaa päiväjärjestykseen siis. Mulla oli lyhennyspäivä joten tuntui että töissä tuli käytyä vaan piipahtamassa mutta ei se mitään. Lyhyen päivän kruunas vielä konsertti johon päästiin lasten kanssa osallistumaan. Paljon tuli muutenkin valmista työrintamalla joten oikein hyvä mennä huomiseen perjantaihin ja alotella siitä sitten mahtavaa mökkiviikonloppua ihanien Ystävien kanssa. En malta odottaa.

Tämä päivä oli muutenkin jotenkin sellanen kummallinen, vaikka jo kuudeksi menin töihin niin silti tuntuu, että täs päiväs oli vaan muutama hassu tunti. Siltikin vaikka ehti tehdä vaikka ja mitä. Töitten jälkeen mä kävin ruokakaupan kautta ja tein tonnikalakiusauksen uuniin. Sen kypsyessä otin pikkuset nokkaunet ja heräsin kyllä munakellon kilinään jostain todella kaukaa nukkumatin maasta. Lapselle ruokaa ja sitten kun Ville lähti serkkunsa kanssa jälleen kerran pyöräilemään pitkin ja poikin niin mä lähdin ystävän luo Oriflame kutsuille. Mitään ei pitänyt tilata mutta jotain pientä silti tuli listalle. Ihan maltillisesti kuitenkin. En muistanut kertoakkaan että tämän päivän ehdoton kohokohta oli laskujen maksu. Joo nyt ei tartte alkaa surkoamaan mun olematonta elämää, että noinko se saa kiksejä laskujen maksusta, Raukka!! Ei, vaan siinä mielessä kohokohta että tilanne ei oo finanssimieles ihan niin kaoottinen kun mä luulin. Laskut kun sain maksettua niin tuntuu siltä, että saan sittenkin suoritettua tämän vuoden ekan kvartaalin ilman henkilökohtaista konkurssia niin tilin saldon kun menttaalipuolenkin suhteen. Ja siitä, kuulkaas, pitää antaa ittelle ihan mahoton läpyläpy. Vaikka totuuden nimissä mihinkään suurempiin tuuletuksiin ei oo aihetta vieläkään, mutta oon luottavainen että ahdinko ei tästä oo ainakaan pahenemaan päin. Oman elämäni kasvukäyrät näyttää tästä lähtien olevan ylöspäin ja siitä saan kiittää omaa kovaa päätäni, sitkeyttäni ja aivan ehdottomasti ihania ystäviäni ja ihmisiä mun ympärillä.

Ai niin sieltä kutsuilta. MÄ voitin arvonnassa, mikä on erittäin harvinaista herkkua. Kattokaas:

Jalkaraspi ja proteiinipatukka

No mutta tää loppuilta meneekin sitten niin, että makoillaan ja relataan Villen kans. Lapsi kattelee videoita puhelimeltaan ja äiti on kovasti kiinnostunut mopojen pärinästä ja kumin polttamisesta :) Tottakai!!

Mulla on vähän tylsä olo siitä, että tuo mökkiviikonloppu osui juuri tähän viikkoon kun Ville olis ollut täälä mutta onneksi saatiin Villen isän kans sovittua taas tämäkin tilanne. On kyllä niin onni että asioista voi ja pystyy puhua. Ville tulee sitten pitemmäksi aikaa mun luo kun ens viikon lopulla taas tulee <3 <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin täältä tähän

<3lla Sartsa

AJATUKSIA VIIKON VARRELTA

Onpas taas monenlaista ajatusta pienessä päässä. Ensimmäisenä mielessä kassakriisi jonka keskellä täs kippuroidaan edelleen. Ja nyt puhutaan sitten siitä että tilillä on 1,30 ja tilipäivä ei vielä tänään. Taas otetaan käyttöön Sartsan selviytymisopas että saadaan kunnon murkinat pöytään. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää niin onnistuu kyllä. Seuraava pikkasta päänvaivaa aiheuttava juttu on ehkä sitten se, että otin eilen illalla laskupinon käteen ja räknäsin pikaisesti mitä tilipäivänä on odotettavissa.... viivan alle jäävä summa oli sellainen että piti oikein hetken haukkoa henkeä. Eikä välttämättä niin ilosta. Mutta otetaan nyt nämä kaikki taas haasteena vaan, eiköstä jookosta! Mä tuun taas jotenkin selviytymään tästä kunnialla, en vaan vielä tiedä miten. Kyllä se kieltämättä vähän laittaa tuumaamaan...

Toisekseen mä oon miettinyt eilistä kielletty rakkaus- jaksoa. Siinä perhetutut olivat rakastuneet toisiinsa, ja olivatpa vielä ristiin toistensa lapsien kummejakin. Kovasti tämä pariskunta vannotti sitä suurta rakkauden tunnetta joka vaan tuli ja vei mukanaan. Ja vaikka olosuhteet olivat lievästi sanottuna rakkautta vastaan, niin ei kuulemma ollut mitään mahdollisuutta laittaa sille tunteelle hanttiin. Ennenkin on toki kuulunut näitä kommentteja, että kun tosirakkaus tulee vastaan se saattaa tapahtua missä vaan millon vaan, eikä siihen on vastaan laittamista. Mutta hei, eikö tua oo vähän pelottava ajatus?? Että mä voin joku kaunis päivä kävellä ruokakaupassa vastaan elämäni rakkautta ja sitten se on menoa. Eihän siinä siis mitään jos olosuhteet on suotuisat. Mikä sen ihanampaa oliskaan ja onhan mulla nyt vähän kokemusta siitä, että joku kumma fiilis vaan vie mennessään eikä sillä oo järjen kanssa mitään tekemistä mutta että kauheeta jos sitä nyt sitten rakastuis jonkun ystävänsä tai edes tuttavansa mieheen. Tuntuu ihan älyttömältä ajatukselta. Siis että miten se tunne voi edes tulla mieleen tai alkaa kehittyä, jos valmiiksi jo tietää että se on tavallaan väärin. Eikä vaan tavallaan vaan ON. Mulla ei kyllä olisi missään nimessä ainakaan pokkaa alkaa tollaselle rakkaudella antamaan pikkurilliä saati koko kättä. Kyllä mä sitten siinä tapauksessa kärsisin kohtaloni ihan omassa  yksinäisyydessä että jos tollanen olis mun kohtalo rakkaudessa niin en mä kyllä lähtisi perheitä ja ystävyyksiä rikkomaan asian takia. Tai siis...Emmä tiedä!! Jotenkin toi vaan alko herättää hirveesti ajatuksia, että voiko rakkaus tulla todella noin, niinku hyökyaalto, ja viedä vaikka kaiken vanhan elämän mukanaan. Ettei siinä millään järjellä oo tekemistä. Eikö ystävyys suhteillakin nyt oo joku merkitys kuitenkin. Äh, en ees oikein osaan jäsennellä tätä asiaa mutta pelottava on ajatus että kaikki voi muuttua kun tietty ihminen astuu sun elämään. Ja samaan hengenvetoon tietty miettii että voi kun oliskin niin onnekas että sellanen tunne osuis kohdalle. Järkevissä olosuhteissa!!!

No mutta tollasia mä oon miettiny koko eilisen illan. Puhuin tästä rakkaalle ystävälle joka nouti mua taas treffeille. Mentiin muka kahville mutta jossain kohtaa jotain meni pieleen sillä kun istahdin pöytään niin huomasin että mun edessä tarjottimella nökötti kerrosateria dippeineen päivineen. Nam!! Oli sellanen höyhenen kevyt iltapala siinä sitten :D VainSartsajutut!!

Tänään mä sitten putosin päivistä kärryiltä ihan totaalisesti. Välillä oli tiistai ja välillä torstai mutta ei koskaan keskiviikko. Onneksi siitä ei koitunut suurempia harmeja. Töissä aika menee todellakin kun siivillä. Tänään vähä tutkittiin kevään merkkejä ja alettiin jo valmistella meidän kevätseinää. Lapsilta tuli taas liuta ideoita mitä siihen vois tehdä joten suunta on selvä :) Mä opin eilen taas yhden uuden sanankin... tyhmistyä. Aika osuvasti sanottu vaikka mä en ollut tällä kertaa se joka tyhmistyi. Tuli onnistumisen tunteita taas edes hetkittäin tänään, se on aina mukavaa. Etenkin jos ne tapahtuu asiois joita on paljon miettinyt ja vähän murehtinutkin. Aina kun lamppu tuntuu syttyvän edes hetkellisesti niin tulee hyvä fiilis, ja tarkoitan nyt nimenomaan että se syttyy ittellä. Välillä tuntuu, että sitä on itte se kaikista himmeimmillä valoilla etenevä. Onneksi työkaverit on ymmärtäväisiä ja lapset vielä ymmärtäväisempiä.

Nyt tälle iltaa on salitreeni takana joka ei tällä kertaa kulkenut sitte yhtään. Oli väsynyt fiilis jo etukäteen ja sen melkein arvas että tihkaisee oikein perusteellisesti. Aina se on kuitenkin kotiin päin kun tekee edes jotain ja hyvä mielihän siitä tulee että lähti kuitenkin. Vaikka sohva huuteli mukavasti.
Nyt laittelen saunan päälle että vauvelikin saa mennä saunomaan kunhan taas iltariennoistaan (lue:pyöräilemästä) kotiutuu.

Vähän viluisissa tunnelmissa tänään täältä tähän <3

- Sartsa -

PÄÄSIÄINEN BY SARTSA

No huhhuh. On tullut näköjään vähän taukoa päivittelyssä, en oikein tiedä miksi. Kait on ollut sitten jonkunlaista matalalentoa tässä viime aikoina. Viikko on mennyt kun siivillä ja mä nyt ajattelin että jos vähän oikein muistelis mitä sitä on tullut tehtyä.

Töissä viikko meni ainakin todella nopeaa. Pääsiäistä kovasti touhuttiin ja kun työpäiviäkin oli vaan 4 niin ei kyllä ahdistanut pätkän vertaa. Nyt tuntuu muutenkin työrintamalla kevyemmältä verrattuna parin viikon takaiseen fiilikseen. Hyvä näin, en valita. Treenattua tuli viikolla ihan mukavasti. Kävin maanantaina ja keskiviikkona salilla ja muuten laitoin tossua toisen eteen tuola tien päällä. Nyt on jotenkin hyvä flow päällä vähän kaiken suhteen, on paljon kevyempää, helpompaa, iloisempaa.

Torstaina mä tein hommia että sain tämän huushollini taas siihen kuntoon että perjantaina saattoi ottaa synttärivieraita vastaan. Ville vauvelini nimittäin täytti eilen 12 vuotta ja koska en ollut itte viikonloppuna kotosalla niin juhlittiin jo perjantaina. Kyllä mulla taas oli tekemistäkin, raivaamista lähinnä. Se on kun on kohtuu pienet tilat tuvassa niin vieraiden alta pitää saada tavaraa piiloon. Sauna on siihen oiva paikka :D Sinne vaan romut joille ei muualta löydy paikkaa. Leipomuksia en tälläkään kertaa alkanu itte tekemään. Jenni tarjoutui tekemään juustokakun ja porkkanaleivoksia. Muuten sitten mentiin kaupan tarjoamilla herkuilla.

Harmi etten taas ollut ajan hermolla ja kuvannut juurikaan mitään tarjonnasta mutta tässä nyt jotain:

Porkkanaleivosta Nam 

Normipullaa kahdella tavalla paistettuna :D 

Valkosuklaajuustokakku hävisi vieraitten suihin alta aikayksikön ..

Mitenkäs munavoi??

No kuulkaas oli meillä tarjolla sen seittemän sorttia. Edellisten lisäksi pikku cocktail piirakoita, pikkupitsoja alá Lidl, suokakeksejä ja tuorejuustoa.

Oikeen kahvikupit pöytään juhlan kunniaksi...

Kaikista pienin vieras <3 

Oli kyllä taas niin ihana päivä kun rakkaat ihmiset tuli ja oli. Mä päivitinkin facebookiin sen mitä ajattelin eli että vaikka elämässä miten myllertää ympärillä niin on ihana että tärkeät ja rakkaat ihmiset on ja pysyy. Kaiken ei tarvitse eikä saakkaan muuttua jos multa kysytään. Mä myöskin oon sanonut että onneksi osaan arvostaa hyviä välejä mun ja ex miehen välillä. Nytkin hän tarjoutui ilman muuta hommaamaan jotain tarjottavia Villen synttäreille vaikka ei olis tarvinnut. Ja tiedän erittäin hyvin että monet ei olis tarjoutunutkaan. Arvostan!! Vaikka ollaan erottu niin ei sen tartte tarkoittaa sitä, ettei voida olla enää tekemisissä... etenkin kun on kyse lapsista.

Perjantai siis meni synttärihulinassa ja vasta kun vieraat oli lähteneet ja kaikki siivottu pois niin pystyi kääntää katsetta seuraavaan kalenterissa olevaan merkintään. Mutta ensin tässä vaiheessa mun on ihan pakko kehua ittiäni hyväksi ja reippaaksi tytöksi, sillä mä oikeesti tiskasin heti kaikki astiat kun vieraat lähti, laitoin loput tarjottavat astioihin ja siivosin muutenkin juhlat pois heti. MINÄ, jolla yleensä on enemmänkin tapana vaan heittää jalat pöydälle ja ruveta rääpiäisiin juhlien jälkeen. Siivotaan sitten joskus jos jaksetaan menttaliteetillä. Hyvä mä!!

Niin siis mitä sielä kalenteris oli lauantaille.. No A- luokan reissu risteilylle Turusta Tukholmaan. Jee!! Tuli kyllä hyvään saumaan sillä pääsiäinen yksinään kotona ei olis kyllä houkutellut yhtään. Kaverilla oli silja club pisteitä sen verran että saatiin reissu 12 eurolla!! Siis 3euroa per likka. Huh!! Sitten kun vielä saatiin bussikyyditys matka vekan kautta 23eur per nuppi niin voidaan jo puhua budjettimatkustamisesta. 26 rahaa että pääsi Sjoelta Turkuun ja A luokan hyttiin laivalle nimeltä Baltic Princess. Se olikin sitte retkien retki..

Aamulla mä tein ekku lenkin (5 kilsaa) ja pienen punttitreenin. Päälle vielä saunoinkin. Iltapäivällä lähti kyyti Sjoen matkakeskukselta. Ei taidettu olla kylän rajojen ulkopuolella kun kuului eka kertaa tshh... Niin ja taispa kuulua pokskin ;) Kilisteltiin hyvälle reissulle ja parhaalle porukalle. Matka meni miten meni, Rattoisasti kun oli kivaa. Meidän matkanjohtaja kävi välillä laulamassa meille virsiä, tuskailtiin kun ei auton vessa toiminut ollenkaan, kuljettaja ei oikein ollu ajan tasalla sillä ei kuuluttanut em . asiasta saati juuri mistään muustakaan, pysähdykset oli ihan mutu tuntumalla että kauanko ollaan jne. jne. Mutta ei se mitään perille päästiin.

Laiva oli kohtuu täynnä joten terminaalissakin oli melkoinen kuhina. Kaima kävi hakemassa meidän liput samantien ja me suunnattiinkin siskon kans heti yläkertaan kun nämä kaksi matkakumppania kävivät vielä vetämässä raitista ilmaa filtterin läpi pihalla. Sitten olikin jo eräskin hyttiavainkortti kateissa mutta siitäkin selvittiin....uusi saatiin ja yhden näkäräisen jälkeen olikin aika stig om bord.

Kuvia mä en koko reissulla ottanut oikeestaan ollenkaan. Osasyy siihen se, ettei laivalla ollu kenttää joten puhelin ei toiminut niin en sitten kantanut sitä mukananikaan. Ostosten jälkeen vaihdettiin vaatteet, kostutettiin äänihuulet ja lähdettiin kohti karaoken ihmemaata. Piiiitkät laulujonot, yks seurueesta kärsi pääkivusta ja joutui lähteä nukkumaan vähä liian aikaisin joten mä sitten tuurasin karaokessa. Sitten äkkiä laittamaan jalalla koreasti Starlight Palaceen bilebändin tahdein. Hyvä tovi tanssahtelua ja sitten olikin hyvä aika mennä tutimaan. Pää pielukselle. Ilta ei ollut ihan niin vauhdikas mitä mä etukäteen ajattelin, ja olinkin ittestäni vähän ihmeissäni. No mutta ehkä ihan hyvä näin kumminkin. Tuli pestyä meikitkin oikein naamasta pois ja riisuttua tällä kertaa ennen nukkumaan menoa.

Seuraava päivä olikin sitten aika kärvistelyä. Ei niinkään dagen eftereissä mutta pääkivun kanssa. Mulla ei koskaan tuu pää kipeäksi vaikka joisin mitä ja kuinka paljon joten siksi tiesin kyseessä olevan jotain ihan muuta. Valitettavasti silloin myöskin pääkivun pois saaminen on työn ja tuskan takana, niinkun nytkin. Mä kärsin ihan koko päivän migreeni tyyppisestä kivusta joka selvästi johtui silmistä nyt. Miksei mun tuu mentyä silmälääkäriin, en tajua. Tuntui, että aina kun laittoi silmiä kiinni ja vielä niin että sai olla ihan pimeässä niin helpotti. Kuitenkaan nukkuakkaan ei pystynyt. No käytiin aamulla aamupalalla ja nauttimassa aivan ihanasta auringosta kannella. Tukholman saaristoa ihailtiin siinä samaan hengen vetoon. Sitten mä jouduin mennä makoilemaan mutta en saanut unta sillä meteli ympärillä oli melkoinen. Kun nyt kuitenkin lepuutin silmiäni. Tulomatka tuntui tosi pitkältä. Välillä tuijottelua merelle, vähän shoppailua, jutustelua ja vaan oleilua. Kaiman kans käytiin seisovassa pöydässä ruokailemassakin ja voi vitsit oli taas hyvää. Olin vaan itteeni vähän pettynyt tässäkin asiassa kun en jaksanut ollenkaan entiseen malliin syödä. Jäi santsaamiset kokonaan. Kertaalleen nyt kumminkin joka pöydästä jotain...Tsekatkaa nyt mitä namia:

Kylmiä alkupaloja

 Mä tykkään näistä kalajutuista. Siinä on salaateilla höystettynä erilaisia kaloja, katkarapuja, simpukoita. On siinä lihaakin yks viipale. Nam nam!!

Lämpimiä with asian twist

 Lämpimien ruokien puolelta en löytänyt sellaisia makuelämyksiä kun tuosta kylmätiskistä. Täs on kumminkin valkosipuliperunaa, paistinperunaa, lihapullia, possunleikettä, kananrintaa, kanapaellaa, paistettuja nuudeleita ja sushia.

Jälkkäriä

 Jälkkäriksi mä tällä kertaa otin vaan jäätelöä. Mun pääkipu alkoi tässä vaiheessa olemaan jo sellaista mikä aiheutti vähän ongelmia syömisen suhteen. Eipä silti, jäätelö on aina mun valinta jälkkäriksi ja hyvää oli. Suklaa-mansikka-vaniljapallot karamellikastikkeen kera.

Ruokailun jälkeen mua alkoi tehdä pahoin aika tavalla ja piti mennä nukkumaan hyttiin hetkeksi. Otin päivän toisen särkylääkkeen ja toivoin että tällä kertaa auttais. Tunnin nokkaunet ja sitten olikin enää tunti reissua jäljellä joten tuliaiset piti käydä pika pikaa ostamassa. Karkkia karkkia tietenkin. Ja päätin pysyä tiukasti päätöksessäni että ittelle en kotia osta mitään karkkia. Näin tein!!

Tulomatka sitten.... mitäs mä siitä voisin sanoa!! Oli kyllä melkoista extremeä ja varmaan oli eka kerta kun mä oon linja-auton kyydissä pelännyt noin paljon. Vauhtia oli melkoisesti pikkuruisilla pimeillä teillä, lämmityslaite ei toiminut alkumatkasta ollenkaan (siis ekaan pariin tuntiin) ja kuski oli kyllä muutenkin kieltämättä vähän ulkona. Missään vaiheessa kun pysähdyttiin niin ei kerrottu miten pitkä pysähdys on. Toisaalta kun jonkun piti päästä pissalle niin pysähdyttiin tien poskeen että väki sai käydä asioilla ja tämä venyttikin kotimatkan pituutta aika lailla.

Onneksi sain unen päästä kiinni sen jälkeen kun oli Porissa pydähdytty syömään. Hesen juustoateria ja kaakaokupponen vatsassa oli hyvä ettiä nukkumapositio. Autokin oli tällä välin jo lämmennyt. Seinäjoella oltiin vasta aamun pikkutunneilla ja kotona taisin olla kahden aikaan. Uni maistui kyllä makoisalta ja onneksi tänään on vielä vapaapäivä. Tällä reissulla rähjääntyi jostain syystä paljon enemmän kun viikon marmariksen pyrähdykses.

Tulomatkalla uni tuli

Kattokaa vaikka... Voi sitä raukkaa ku naamakin on valahtanu taas palan matkaa maata kohti.

Mutta siis sellainen pääsiäinen meitsillä. Tuntuu kun olis ollu lomalla kauankin. Ja taas on edessä vajaa työviikko. Kevät menee kyllä hirveellä vauhdilla...ai niin oiskohan tänään päiviä jäljellä 45 ;)

Täältä tähän - Sartsa -

Ps) Olipa taas sekava ja monihyväinen sepustus parista päivästä elämässä mutta tätä tää on :D

SARTSAN TIISTAITUUMINGIT

Hellurei. Kyllä nyt sitte elämä voi maistua kevyen helmeilevältä, ellei jopa hieman pirskahtelevaltaki.
Olkoon syyt siihen nyt ihan mitkä tahansa niin askel on kevyt ja mieli puhtoinen. Kait mä sitten vaan oon saanut nyt levättyä kroppani kuntoon ja tyhjennettyä mieleni kaikesta kuonasta. Luottavainen fiilis on palannut ja mä uskon että what is meant to be will be.

Tietysti tänään on ajatukset olleet tuolla Brysselissä missä on taas räjähtänyt ja ihmishenkiä on menetetty. Tulee väkisin mieleen noi Haloon Ellin sanat "En suuta auki saa jään sivuun katsomaan kun maailma huutaa hulluttaan..." Mikä tätä meidän maailmaa vaivaa että ihmisten täytyy olla noin julmia ja ilkeitä toisilleen, syyttömille, ventovieraille. Tää teema on muutenkin ollut mulla mielessä sillä vietetäänhän nyt rasismin vastaista viikkoa. Mun järkeen ei mee ikinä se, että joku päättää vihata toista ihmistä pelkästään sen ulkonäön perusteella, siis jos on väärän värinen tai väärää etnistä taustaa, tai väärästä maasta. Siis ihan ilman tutustumatta ihmiseen, vaihtamatta hänen kanssaan sanaakaan joku voi vaan päättää että mä vihaan tuota. Se on saastaa, sitä pitää halveksia. Miksi? Miten ihmeessä näin älyvapaa käytös voi olla mahdollista lajilla, jota pidetään fiksuimpana kaikista.. siis ihmisellä. Mikä on se peruste millä joku määritellään alempiarvoiseksi, likaiseksi, jotenkin vääräksi. Mulle tuli tässä kohtaa mieleen mitä Lemmy Kilmister on asiasta sanonut, mun mielestä täs on aika paljon järkeä:

En ymmärrä rasismia, en ole koskaan käsittänyt sitä.
Miten sitä voi vihata tuntematonta, ilman että on koskaan
edes tavannut ihmistä tai puhunut sille.
Sitten vain vihaa sitä.
Se on jo saatana ihan liian tyhmää.
On valkoisia kusipäitä, on mustia kusipäitä,
japanilaisia- ja mitä ikinä kusipäitä,
(kusipäitähän maailmassa riittää)
mutta ennen kuin olet puhunut ihmiselle,
et voi tietää kumpi se on
- hyvä tyyppi vai kusipää.
Anna toiselle mahdollisuus.
Itse olen suvaitsematon vain
kusipäitä kohtaan.

- Lemmy Kilmister -

Ollaan nyt hyvänen aika armeliaampia toisiamme kohtaan niin tästä pallosta tulis ehkä vähän parempi paikka meille kaikille olla ja elää.

Yks asia mikä tulee mieleen väkisinkin tuosta edellisestä on kateus. Kuinka paljon kateudella on tekemistä ihmisten huonovointisuuden ja paljolti tämän meidän pikku telluksenkin hyvinvoinnin kannalta. Kun ihmiset ymmärtäis olla sopivasti itsekkäitä ja itsekeskeisiä oikeissa asioissa niin silloin jokainen meistä pyrkisi kohti omaa onnellisuuttaan. Siis nimenomaan jos mietittäis ihan itsensä kanssa että mitä minä tarvitsen ollakseni onnellinen niin aika usein ne asiat ei loppujen lopuksi oo mitään isoja. Eikä ne oo useinkaan sellaisia asioita jotka on joltain toiselta pois. Rahalla ei kukaan voi onnellisuutta ostaa, että jos ekana mieleen tulee tässä kohtaa lottovoitto sun muu rahaan liittyvä niin mietippä tovi uudestaan. Siis oikein vähän syvemmältä kaivaen, perustuksista lähtien...kysy itseltäsi mikä mut tekee onnelliseksi?? Jos sä huomaat, että sulla on elämässä nyt juuri kaikki ne asiat joita sä onneesi tarvitset niin onneksi olkoon...Ole iloinen sillä sinulla on käsissäsi 7 oikein lottokuponki. Vaali sitä, pistä se raameihin näkyvälle paikalle että joka päivä muistat arvostaa sitä. Todennäköisesti olet myös ihminen, joka ei kuormita toisia jatkuvalla negatiivisuudella tai kateudella. Apulannan Toni on puolestaan kirjoittanut että ..."ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa..." tämän vois mun mielestä liittää tähän kateusteemaan hyvinkin. Siis kadehtimalla naapuria tai kenen tahansa omaisuutta tai mitä tahansa mitä hänellä on, niin sä et tule koskaan onnellisemmaksi. Miksi et keskittäisi voimavarojasi siihen, että jos sun onnellisuus oikeasti on jossain materiaalissa niin ponnistele saavuttaaksesi se. Älä tuhlaa niitä siihen, että kateudesta vihreänä mustamaalaat jotain toista. Ja hei, mieti tarvitsetko sä oikeasti sitä mitä jollakin toisella näet. Muista myös aina, että toisen elämästä sä et tiedä ikinä muutakun pinnan. Voi hyvinkin olla että kateus ei kannata siksikään että se mitä kadehdit onkin vain valoverho joka peittää sen mitä oikeasti on. Eikä koskaan kannata olettaa mitään, sillä sen varaan rakennettu kateus vasta turhaa onkin.

Lakataan siis vilkuilemasta liikaa ympärille. Keskitytään oikealla tavalla omaan itseen. Kun itsensä saa edes tyytyväiseksi, ellei täys onnellisuus ole tällä hetkellä mahdollista, niin on huomattavasti kevyempi tallustaa ja hyvin todennäköisesti pelkästään sillä saat lähelläsi kulkevien matkankin vähän kevyemmäksi. Tuhlaa rakkautta aina kun siihen on tilaisuus, sillä se on sellainen voima jolla on taipumus lisääntyä mitä enemmän sitä tuhlaa. Kokeillaan ainakin, ei se ota jos ei annakkaan :)

Tälläsiä mä taas pienessä päässäni tuumin. Ihan vain mun omaa ajatusten juoksua, tiedä häntä onko paljonkaan järkeä mutta.... Ja hei, tolla itseensä keskittymisellä mä en tietenkään tarkoita mitään "joo jyrätään kaikki alta, MINÄ tulen"- tyylistä uhoa vaan ihan jotain muuta. Joku ehkä tajuaa mun ajatuksen mutta joku toinen ei, eikä se mitään.

Rauhaa ja rakkautta joka tapauksessa täältä lähettelee

- Sartsa -

ETTÄ SEMMONEN VIIKONLOPPU

Voi juku mikä keli!! Nyt on kevät kyllä ihan parhaimmillaan. Piti oikein silmät välillä sulkea kun vasten aurinkoa käveli että sai nauttia siitä pehmeästi kasvoja hyväilevästä lämmöstä. Kyllä tämä aika tästä kesään menee ihan suit sait vaan. Nyt ei tunnu enää niin epätoivoiselta senkään suhteen. Mä oon täysin valmis kevääseen ja kesään joten tässä voi vaan hymyillä kilpaa auringon kanssa.

Kävin siis aamusta heti tekemässä perinteisen sunnuntailenkkini. Tällä kertaa menikin lähes 10 kilsaa eikä olisi vieläkään malttanut tulla sisälle. Oli kuitenkin Villen ruoka-aika joten piti tulla laittamaan vauvelille ruokaa. Sokerit on onneksi nyt pysyneet ihan hyvissä lukemissa eikä sen suhteen oo tarvinnut nyt murehtia ihan joka hetkeä. Eikä etenkään oo tarvinnu valvoa öitä.

Mä oon nyt tän viikon hellinyt mieltäni ja kroppaani oikein ajatuksella. Oon siis ottanu ihan iisiä vaan, jättäny salitreenin pois kokonaan ja liikkunut pakolliset työmatkalenkit ja niiden lisäksi vaan yks pitempi lenkki. Ihan lepoa siis vaan, ja se on tuntunut olleen ihan oikea ratkaisu. Ne rytmihäiriöt ja paineen tunteet rinnassa sekä yletön väsymys tuntuu nyt väistyneen ja se vaikuttaa olotilaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mulla on paljon kevyempi olo ollut ton intervention jälkeen ja nyt tuntuu että kroppakin on saanut oman osansa levosta. Valitettavasti vaan mun lepo tarkoittaa myös syömistä. En ymmärrä mikä palikka mun aivoissa menee vika asentoon aina silloin kun mä ajattelen ottavani rennosti, niin sitten mun pitää alkaa syömään ihan hulluna. Siis oikeesti se karkaa ihan käsistä. No mäpä annan esimerkin vaikka perjantaista ja eilisestä...

Perjantaina oli vapaapäivä töistä että pystyin kuskaamaan Elinaa taas Seinäjoelle. Mun kello teki tepposet eikä herättänyt ollenkaan ( kiitos ihana Lumiani) joten onneksi heräsin kumminkin sen verran ajoissa että ehdittiin kunhan vaan lähdin suoraan sängystä liikkeelle. Aamupalaksi päädyin sitten hakemaan muna-pekoni ruisleivän ja vaniljasuukon. Noh, sitten kun siltä reissulta kotiuduttiin niin kuten jo perjantain postauksessa kerroinkin niin päätin Aarlan leipomosta hakea jotain hyvää lounas+välipala ateriaksi. Just joo... kattokaa mihin mä sitten päädyin

Siis teen seuraksi valikoitui parsa-fetapiirakan pala ja taivaallisen ihana toffeemunkki. Nam!!

Noh jossain vaiheessa mä päätin käydä pitkästä aikaa treffaamassa ystävääni Piiaa ja sielä istuessani mulle tarjottiin päivän ainoa kunnon ruoka. Että jotain järkevääkin tuli syötyä mutta silti arvatkaa mitä?? Kun mä sieltä lähdin kotiin niin mitä muutakaan mä nyt olisin keksinyt kun että on ihan pakko ostaa illaksi jotain kivaa pientä purtavaa. Auto kurvasi kohti kauppaa jossa on paistopiste ja sieltä jäi käteen valkosipulivoipatonki ja 130g irtokarkkeja. Ja voiko olla enää typerämpää kun se, että mä oikeesti istahdin sohvalle viltin alle ja söin ne kaikki siinä perseen tilassa. Apua!!! Oli ihan hirviä olo sen jälkeen sekä morkkismielessä että vatsan turvotuksen kannalta. Ihan hullua!! Mä taidan tarvita jotain apua.. Moi mä oon Sari mä oon syöppö!!

Eikä tossakaan vielä kaikki, huonosti mahan ongelmien takia nukutun yön jälkeen olikin eilen kummipoika Kimin synttärit. Tällä kertaa unohdin ottaa kuvia mutta pöydässä oli taas tuttuun tapaan vaikka mitä herkkua ja tietty mun ON IHAN PAKKO maistaa joka laatua. Onneksi mä edes menin sinne kävellen että sain alle vähän liikuntaa. Niin että mitäkö mä söin sielä?? No tuota 3 palaa taivaallista täytekakkua, pari keksiä, sitruunapiirakan palan, munkin.... Näin nyt ainakin. Mä olin ihan sokeripöllyissä kun tulin kotiin ja oli sellanen fiilis kun olisin leijunut vähä ilmassa ;) Sitten piti tietenkin syödä jotain sopivan suolaista tasapainottamaan. Tällästä tää on. Ihan koko ajan ruoka vaan mielessä. Sitten kun mulla on normaali aktiivinen viikko ja liikun lähes päivittäin niin ei mulla oo tätä ongelmaa. Luojan kiitos, sillä enhän mä mahtuisi ovista ulos tällä menolla. Onneksi siis ens viikolla, jo heti huomenna palataan ruotuun. Kunnes on aika startata lauantaina minilomalle ;)

Eilen Ville tuli vielä yheksi yöksi tänne mun kanssa. Ilta sujui ihan vaan hölläillen, kattoin Jussi gaalaa telkkarista, saunoin ja nautiskelin pari sidukkaa siinä illan kuluksi. Onneksi Ville ei tullut sairaaksi kun sieltä synttäreiltä lähtiessä vaikutti vähän vaisulta. Nukkui pitkät päikkärit ja meni illalla ajoissa nukkumaan joten oli vaan väsynyt. Harmi sinänsä, ettei nyt sitten saatu viettää aikaa illalla youtube videoiden äärellä niinkun meillä on tapana. Ville kattoo kaikkia mopovideoita ja mä sitten koitan olla kiinnostunut kans.

Mutta joo..Ville lähtee kohta iskäviikolleen ja palataan senkin suhteen normijärjestykseen. Pari vajaata työviikkoa edessä..ei muutakun kohti pääsiäistä.

Kevyellä fiiliksellä ilon kautta - Sartsa -

ELÄMÄNI ELOKUVAT

Mietintämyssy jäi eilen päähän sen jälkeen kun sain laitettua nuo elämäni biisit listaukseen. Aloin miettiä mikä muu asia muhun on vaikuttanut kun musiikki, no harva asia yhtä paljon mutta elokuvat on yks rakas juttu. Ajattelin listata myös itselle tärkeät elokuvat

1. Dirty Dancing

Aivan ehdoton ykkönen. Oli myöskin ensimmäinen elokuva jota kävin kattomassa ihan oikeassa elokuvateatterissa. Oon etsinyt tätä dvd:nä ikuisuuden mutta en oo löytänyt. Ihana, monellakin tavalla. 

2. Tappajahai

Meitä kiellettiin mun mielestä erittäin harvoin tekemästä oikeastaan mitään kun oltiin lapsia mutta tämän muistan että mun ei olisi saanut tätä kattoa. Niinpä sitten istuin eteisen lattialla kun olohuoneessa tätä katsottiin. Jaa miksikö eteisessä?? No kun sieltä pystyi salaa peilin kautta kattoa. Liekö tästä johtuvaa että tänäkin päivänä mua inhottaa mennä luonnonvesiin uimaan. Hui!!

3. Tuulen viemää

Tämä tuli katottua vaikka kuinka monta kertaa pituudestaan huolimatta. Joku tässä kiehtoi, rakkaustarina varmaan päällimmäisenä. Tuli luettua sitten kirjanakin myöhemmin.

4. Titanic

No eikai tartte sanoa mitään. Romantiikan nälkäisen suurinta herkkua. Voi kun mäkin joskus kohtaisin oman Jackini- haaveita.

5. Ainoat Oikeat

Todellinen hyvän fiiliksen elokuva. Jälleen romantiikkaa pullollaan ja sellaista ihanaa lässynläätä jota tapahtuu vain elokuvissa... vai tapahtuuko ;) 

6. P.S I love you

Mun toinen ehdoton suosikkini nyt ja aina. Joka ikinen kerta mä itken silmät päästäni kun tämän näen ja silti tämä pitää kattoa aina sopivin väliajoin. Rakkaushömpöttelyä, iiiiihania irkkumiehiä ja vielä ihanampi tarina rakkaudesta joka ei pääty koskaan.

Täs nää jotka mulla tuli mieleen päällimmäisenä. Jokaiselle joka mut tuntee, niin ei tullu varmaan yhtään yllärinä että suurin osa näistä on romanttista, yltiösiirappista rakkaus lässynläätä. Mutta kun se vaan on niin ihanaa huokailla ja haaveilla siinä samalla. Toivoa, että edes pikkuruinen osa moisesta tunteesta tulis omalle kohdalle. Jännä juttu oli se, että siinä missä noi biisit toi mieleen selkeästi tapahtumia ja ihmisiä joiden kanssa jotenkin olin sen tilanteen jakanut niin elokuvien kohdalle ei oo samoin. En yhtään muista kenenkä kanssa oon mitäkin elokuvaa kattonut, hätinä edes että missä teatterissa. Kait se on sitten niin kokonaisvaltainen kokemus mulle kun istuu pimeässä teatterissa eläytyen tarinaa, että se muu ympäriltä unohtuu.

Tätäkin saa tykönään tuumata jos siltä tuntuu.

- Sartsa -

ELÄMÄNI BIISIT

Tänään on ollut hyvä fiilis. Musta tuntuu, että ton intervention ansiosta mä oon päässy ainakin etääntymään noista vanhoista demoneista joita mun hartioille oli alkanut pesiintyä. Mä oon antanu ittelleni anteeksi tiettyjä juttuja ja päättänyt olla armollisempi jatkossa. Sillä melko varmasti mä tuun tekemään virheitä tulevaisuudessakin ja se on kait ihan sallittua ja odotettavaakin joten jospa vain päättäis oppia niistä ja jatkaa ehkä vähän viisaampana eteenpäin. Kohteena koko ajan onnellisuus ja hyvä olo. Tämmönen diili tänään.

Mutta jostain syystä, varmaankin mä kuulin jonkun oleellisen biisin radiosta tänään, mä aloin miettiä mitkä biisit on matkan varrella ollu mulle jotenkin oleellisen tärkeitä. Mä tulin tälläseen lopputulemaan jos pitää listata 10. Ei missään järjestyksessä vaan sillain kun mieleen tuli.

1. Madonna- Like a virgin.
Mä muistan millaisen vaikutuksen tää musiikkivideo teki muhun silloin. Taitaa olla jopa ihan ekoja musavideoita mitä muistan. Kattelin ihan silmät pyöreinä että mitä ihmettä.

2.Duran Duran - Girls on film
Vähä sama juttu kun edellä. Mä tykkäsin kaverini Sanna-Kaisan kans Duraneista ihan hulluna ja kaikki biisit kolahti mutta sitten tuli joku dokumentti yms. jossa oli näitä videoita. Tämän biisin video oli niin hullu ja vähä semmonen tuhma että alakouluikäinen minäni hätinä pystyi sitä kattomaan.

3.Dingo - Autiotalo
Mä olin dingo huumassa mukana ja huoneen seinät oli tapetoitu kaiken kokoisilla kuvilla bändistä. Tv:stä tuli dokumentti Dingosta ja sekin vaikutti muhun todella paljon. Mä jotenkin ihailin niitä faneja jotka oli niin fanaattisia ja se yks tyttö pääsi oikeesti Nipan reppuselkään. Silloin ihan varmaan uneksin että voi kun saisin joskus kokea jotain tuollaista.

4. Bogart co. - Princess
Tässä taas yks mun suuren fanituksen kohde ja taitaapi olla niitä ekoja bändejä joita pääsin kattomaan ihan livenä Latosaareen. Ai että kun jännitti!!

5. Carola Häggkvist - Främling
Tää vie mut Euroviisujen pariin ja meillä oli aina tapana mennä mun tädin luo yökylään ja kattomaan Euroviisuja. Tää biisi kolahti muhun niin, että ensimmäinen kasetti jonka mä sain oli just Carolan ja arvatkaapa mikä sen kanssa tuli mukana?? Korvalappustereot ja ne oli kuulkaas kovaa kamaa siihen aikaan.

Noi edellä mainitut biisit on selkeästi mun ala-aste aikojen juttuja ja nyt mennäänkin sitten yläasteen aikaan ja siitä eteenpäin.

6. Metallica - Master of puppets
Yläasteen seiskalla heti alkoi mun hevivaihe. Jostain syystä tää raskaampi musiikki iski lekalla päähän. Metallica herätti ekat isommat fiilikset ja tätä biisiä tuli Katjan kanssa muiden muassa kuunneltua. Joku tais sillon sanoa jotain että " jokaisen alottelevan  hevikitaristin koetinkivi". En tiedä miksi tuo repla on jääny mun mieleen.

7. Stone - Get stoned
Tämä bändi oli kova ja olin bäkkärillä juttelemassakin poikien kanssa ja muistan aina miten otin nimmarit matikan kokeeni takasivulle. Koe oli jostain syystä jääny mun takin tai housujen taskuun (silloinhan käytettiin vain ja ainoastaan mustia strech farkkuja joten ihan sama oltiinko koulussa vai vapaalla). Sitä sitten bändin pojat kovati huvittuneina analysoivat.

8. Popeda - Pitkä kuuma kesä
Suomirock vaiheen eka kolahdus ja keikkoja tuli koluttua Taijan ja Elisan kans ihan kiitettävästi.

9. Juliet Jonesin Sydän - Cowboy
Täs toinen edellä mainitun ajanjakson helmi. Jonesien keikoilla tuli käytyä ehkä kaikkein eniten.

10. Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää
Aikuisikäni suurin fanituksen kohde, yhä edelleen. Bändin kaikki biisit kolahtaa ja muutenkin iskee ehkä koviten mitä mikään bändi tähän mennessä. Tähän bändiin liittyy paljon rakkauden tunnetta, paljon tärkeitä kokemuksia tärkeitten ihmisten kans <3

Siinä ne. Aika jännä oli palata mietteissä pitkälle menneisyyteen ja mitä kaikkea nämä biisit toikaan tullessaan. Ihan herkistyä piti. Mulle on musiikki kuitenkin aina ollut ja on edelleen niin tärkeä juttu ja se on mukana aina kun jotain erityistä sattuu ja tapahtuu niin siksi näihin spesiaaleihin liittyy erityisen paljon muistoja. Hauskoja hetkiä, ihania ihmisiä, kokemuksia, kasvamista...

Koittakaas joskus tuumata omaa listaa aikanne kuluksi.

Perjantai illasta morjens
- Sartsa -

MARMARIS PART 2

Kylmän pohjoistuulen puhaltaessa naamarin botox jähmeyteen tuli mieleen ihan vaan fiilistellä lämmintä. Palata mietteissä ihanaan, rentouttavaan, rakkaaseen Marmarikseen <3 <3 Kuvien kautta vaikka tällä kertaa vaan... Mullahan siis iski viime vuonna tämä hullu rakkaus kyseistä paikkaa kohtaan syyStä jota en pysty kuvailla. Oli vaan niin hyvä, lämmin ja tuttu olo. Tuntui että se paikka hoitaa mua paremmin kun mikään muu tähän asti joten olkoon ne syyt mystiset, kunhan toimii. Tein siis viime vuonna kolme viikon reissua tänne sydämeni kotikolkkaan ja tälle vuotta varattuna on jo kaksi joista toinen toukokuussa viikoksi ja toinen elokuussa kahdeksi viikoksi.

Atatürkin patsas ja Camilla :) 

 Mustafa Kemal Atatürk oli mies joka perusti Turkin tasavallan ja oli Turkin ensimmäinen presidentti. Olen käsittänyt että syy miksi Atatürk tälläkin hetkellä on Turkissa lähes kulttihenkilö ja mm. Istanbulin kansainvälinen lentokenttä on nimetty hänen mukaansa on se, että hänen ansiostaan Turkki länsimaistui ja tuli lähemmäksi ns. nykyaikaa. Tuli oppivelvollisuus, naiset saivat äänioikeuden ja muutenkin heidän asemansa parani monilla tavoin ym. ym.

Piraattilaiva satamassa

 Tuo satama alue kaikkineen on kyllä mielenkiintoinen. Me käytiin opastetulla kaupunkikierroksella ja sielä tutustuttiin sataman "rikkaan väen" osaan missä oli putiikkeja joihin ei meikäläisen kukkaron sisällön kanssa ollut asiaa ja voi niitä upeita paatteja jota sielä oli laiturissa.

Tässä näitä..yhtään en epäile etteikö olisi kultaa se mikä kimaltaa..

Keskustassa tultiin aukiolle jota joku nimitti nuoruuden aukioksi. En tiedä onko nimitys mitenkään virallinen mutta meille se jäi sen nimiseksi. Siellä oli vesiaiheita ja iltavalaistuksessa suihkulähteet olivat aivan upeat. Värit vaihtui suihkun tahdissa ja kuulemma toisinaan on menossa melkoinen värivaloshowkin musiikkeineen. Meiltä se jäi näkemättä. Aukiolla oli myös erilaisia esim.  pronssipatsaita ja muita yksityiskohtia joista alla esimerkkejä..

Keskustassa olevan aukion vesiaihe

Saman aukion liepeiltä.. pieni kaktuskallio

Samaa aukio hoodeja

Pronssisia lapsia

Edellä mainitsin että oltiin opastetulla kaupunkikierroksella. Se oli siis aurinkomatkojen oma reissu ja sen aikana kierreltiin ja kuunneltiin oppaan kertomusta Marmariksen historiasta, käytiin kultaliikkeessä ja nahkaliikkeessä sekä tosiaan tutustuttiin kävellen tuohon satama alueeseen. Meidät vietiin myös näköalapaikalle josta alla kuva. Ei ollut mikään paras mahdollinen paikka kylläkään sillä näkymät jostain muualta korkeuksista olis ollu ihan toista luokkaa

Näköalatasanteelta kuvattua

Viime postauksessa jo laitoin kuvaa tuolta Marmariksen linnoitukselta. Sehän toimii nykyään museona mutta näkymät sieltä on kyllä aivan mahtavat. Tässä kumminkin pari otosta matkalla linnoitukseen vanhoja kaupungin katuja pitkin. Reitti oli ihana kulkien ravintoloitten takapihojen ohi missä perunoita kuorittiin ja ihmiset oli työn touhussa. I loved it!!

Jonkun parvekepuutarhaa 

Minä laastarini kanssa

Yllä olevassa kuvassa näkyy mun toukokuisen reissun iso ongelma. Mä kävin ottamassa jäykkäkouristusrokotteen ihan pari päivää ennen lähtöä enkä osannut yhtään ajatella että se olis jotenkin ongelma. Kuitenkin heti ekana päivänä kävi niin, että pistoskohta alkoi kuumottaa ja punottaa ja se alue levisi ja levisi ollen jo tuon kokoinen kun kuvassa. Olisko ollut niin, että iho jotenkin oheni ja herkkeni tuosta pistoskohdasta vai mikä mutta aurinko oli sille myrkkyä. Oli melkoinen tekeminen että sen sai pidettyä peitossa ja siksi siinä oli tommonen isohko laastari. Voitte arvata että asian tiimoilta sai selitellä kaupoissa ja kadulla että mikä siinä on. Selitäppä sitten turkkilaiselle että siihen on pistetty rokote. En oo ihan varma ymmärsikö kaikki mitä mä niille selitin kun pistoksesta puhuin ja vielä näytin kädellä miten se tapahtui :) Onneksi mä sain apteekista hyvää rasvaa siihen ettei koko viikkoa tarvinnut potea mutta joo, älkää siis ottako rokotetta juuri ennen matkaa.

Lisää reittikuvaa

Yksityiskohtia oli paljon

Mun käsilaukun sisältö noilla reissuilla on aina melko eeppinen ja kun etenkin kaupunkilomilla kävellään paljon niin laukun painosta tulee kivat jäljet olkapäähän. Tällä kertaa mulla oli vielä ylimääräinenkin vesipullo laukussa joten tältä se säkki näytti jota mukana kannoin päivittäin:

Ei näytä kyllä niin täydeltä mitä se oli. 2 vesipulloa, pähkinä-rusinasekoitusta, myslipatukoita, kukkaro, käsidesiä, kamera ja mitä kaikkea. Mutta hyvin pärjättiin ilman huonoa oloa auringossa joten kyllä kannatti.

Ai että tuli ihanan lämmin fiilis kun näitten kuvien kautta taas palas näihin rakkaisiin maisemiin. Loppuun vielä maailman ihaninta jäätelöä jota mä odotan tänne kotoisille markkinoille myös. Magnum puikko jossa kermajäätelöä missä vähän hilloa ja päällä maitosuklaata. Sitten siinä välissä karhunvatukkahilloa ja vielä päällä tummempaa suklaata sellainen paksu kerros joka oikein naksahtaa kun sitä puraisee. Nam ja Nam!!!

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Ei muutakun monta vaatekerrosta päälle ja ulos hakemaan perjantain kunniaksi jotain oikein ihanaa pullaa Aarlan leipomosta.

Lämpimiä ajatuksia lähettelee Sartsa

INTERVENTIO ITSELLENI

Ajatella. Tänään on ollut pitkästä aikaa paljon helpompi ja ainakin kevyempi päivä kun aikoihin. Mua vähän säikäytti eilen noi rytmihäiriöt, tai mitä ne nyt sitten olikaan. Oli sellanen ihan hirveä paineen tunne tos rinnas vaan ja olo tuntui raskaalta. Mullahan jo tiistaina tuntui, ettei pulssi tasaantunut lenkin jälkeen ollenkaan joten voisko olla jotain ylirasitus oireita tästä stressistä ja kaikesta mitä oon viime päivinä miettinyt ja murehtinut. En osaa sanoa mutta ei tuntunut kivalta. Mä otin sitten oikein todella rauhallisesti koko illan ja makailin peittojen alla vaan. Samalla koitin purkaa pahaa oloani juttelemalla yhdelle jos toisellekin ystävälleni. Mä niin ihmettelen miten mun ystävät on jaksanu mua edes näennäisesti viime päivinä sillä oon kyllä ansiokkaasti purkanu huolia, murheita ja pahaa oloani lähipiirille. Mä luotan puhumisen voimaan silloinkin kun ei oikein tiedä mikä mättää. Puhuminen tuntuu vaan olevan mulle se purkautumistapa. Ainoa sellainen. Ja mä tykkään kuulla mitä mieltä mun viisaat ystävät on mun mietteistä ja ajatuksista. Ne vie mua aina sitten ajatustasolla eteenpäin.

Puhuminen auttaa mua jopa niin paljon että mä voin tehdä sitä tarpeen mukaan itteni kanssa :) Eilen illalla mä aloin sitten jo vähän tympiintymään itteeni ja siihen negatiivisuuteen mihin mä oon itteni ajanut. Mähän oon aina itte hokenut sitä että negatiivisuus ei auta mitään vaan päinvastoin ruokkii negatiivisuutta. Miksi mä nyt en sitten meinannut millään saada katkaistua tuota alaspäin vetävien ajatusten virtaa. Mä otin kuulkaa eilen oikein peilin edessä vakavan juttutuokion itteni kans. Mua kattoi peilistä todella väsyneen näköinen ja rähjääntyneen oloinen tyyppi. Naama roikkui kun kilpapyörän satula, hiukset laittamatta, silmäpussit melkoiset... Tyyppi näytti siltä ettei oo nukkunut aikoihin eikä hymyillyt vielä pidempään aikaan. Silmätkin oli ihan tyhjät ja harmaat. Mä hetken kattoin sitä peilikuvaa ja sitten mä aloin ajatella ettei tässä oo mitään järkeä. Mä otin itteni vakavaan puhutteluun...kattoin oikein syvälle silmiin. Mä kysyin että mikä sua nyt oikein vaivaa?? Miksi sä et voi nyt vaan luottaa siihen, että kaikki asiat järjestyy ihan niinkun ne on aina tehnyt. Silloinkin kun on oltu paljon isompien ja vaikeempien tilanteiden äärellä. Mikä sua ahdistaa kaikkein eniten?? Yks kerrallaan mä kävin itteni kans läpi ne pääasiat jotka on viime aikoina tuottaneet päänvaivaa.

Lasten asioita oon murehtinut todella paljon viime aikoina ja kantanut huolta siitä, miten mä pystyn auttaa jokaista eteenpäin kulloisissakin tilanteissa. Eilinen suora puhe itseni kanssa toi esiin sen, että jokainen niistä asioista mistä oon huolta kantanut, on jo jollain tasolla menossa eteenpäin ja on hoidettu. Elina on niin ihana nuori nainen, että yritän olla vaan tukena niin paljon kun pystyn ja osaan mutta muuten luotan että hän saa kyllä elämänsä järjestykseen ja asiat alkaa hoitua niin, ettei enää tuntuisi ihan niin raskaalta kun välillä. On vaikeaa seurata vierestä kun kuka tahansa itselle tärkeä ihminen, saatikka oma lapsi, käy läpi niitä vaikeita tunteita mitä itsekin on joutunut läpikäydä. Silloin kun oli raskasta ja vaikeaa. Kunpa olisin osannut löytää ne oikeat sanat ja olla vierellä oikealla tavalla. Sillä edes omien lasten kohdalla minä, eikä kukaan muukaan vanhempi, voi lapsen puolesta asioita kohdata ja läpikäydä. Itse on oman elämänsä esteet ylitettävä ja mä oon Elinasta ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä. On viisaampi kun äitinsä tulee koskaan olemaan. Joten liika huoli tästä asiasta pois. Villen diabetes on tietysti aina huolena mutta viime aikoina hoitotasapaino on ollu aikalailla huonoa ja siitä oon tuntenut huonoa omatuntoa eikä diabetespolilla käynti kyllä yleensä mitenkään mieltä ylennä ja sieltä lähdetään lähes aina kotiin huonona vanhempana. Nyt kuitenkin mä sanoin sille peilikuvalleni, että pitkäsokeri oli nyt laskussa ja oli erittäin hyvä viime käynnillä. Muutenkin palauta polilla oli ollut pelkästään positiivista joten voisko nyt tämänkin asian kanssa jatkaa vaan samaan malliin ja olla ainakaan syyllistämättä ittiänsä ihan turhaan.

Sitten on tietty noi rahajutut jotka on erityisesti tässä kuussa tuottanut päänvaivaa paljon enemmän kun ennen. Välillä tuntui oikeasti, että konkurssi on tulossa väkisin sillä ylimääräisiä kuluja tuntui tulevan ovista ja ikkunoista. Nyt kuitenkin mä eilen sanoin sille peilissä synkistelevälle ittelleni että hyvä tyttö, sä oot selvinny kaikista laskuista. Tilanne on ihan siedettävä olosuhteisiin nähden. Ja parempaan päin ollaan menossa koko ajan. Luultavasti jo tässä kuussa helpottaa kummasti. Huoli vähemmäksi vaan, ennenkin on tiukoista tilanteista selvitty. Mä jo oli perumassa jopa kauan odotettua minilomaa rahanpuutteen vuoksi mutta päätin sittenkin että lähden vaikka nollabudjetilla matkaan. Tiedän sen olevan melkoinen piristysruiske juuri tähän kohtaan.

Sen keskustelun aikana piti vähän sanoa rumia sanojakin ja kuvainnollisesti läpsäistä ittiä poskelle mutta se tehos. SE TODELLAKIN TEHOSI!!! Mä sanoin ittelleni että sä pärjäät ihan hienosti, kaikki asiat jotka ei nyt oo kunnossa tulee vielä olemaan eikä sulla oo mitään hätää. Mä oon varmaan monen mielestä ihan sekaisin kun teen tälläistä. Juttelen ittelleni ja tsemppaan kattoen itseäni silmiin peilin kautta. Mutta se on tehokasta, kannattaa koittaa joskus. Mulla tuli parempi fiilis ja mä päätin, ihan vaan PÄÄTIN siinä hetkessä että nyt keskitytään taas vaan positiivisiin juttuihin, kerätään niistä voimaa ja tsemppiä mennä eteenpäin.

Tänään on sitten ollut kaikella lailla helpompi hengittää. Olo on tuntunut kevyeltä ja ilo on oikein pirskahdellut. Mulla on töissä aivan mahtava tiimi jossa tehdä töitä. Yhteishenki on ihan loistava ja tuntuu, että mun työpanos on tärkeä ja sitä arvostetaan. Sitä en oo kyllä aina joka työpaikassa voinut kokea. Me tuetaan ja täydennetään toisiamme jokainen, just niinkun mä haluan tätä työtä tehdäkin.

Sitten on vielä tuo lommo itseluottamuksessa joka on alkanut parantumaan myös. Siitäkin pidin pienen puheen ittelleni eilen siinä peilin edessä. Mitä pahaa siinä on että mä haluan uskoa ihmisten olevan sitä mitä sanovat olevansa. Ja jos rakkaus tulee niin paljon vähemmällä mielipahalla mä pääsen kun katson mitä se mulle haluaa tarjota, rohkeasti ja pelkäämättä, kun se etten koskaan enää uskaltais heittäytyä siihen poikkeuksetta ihanaan fiilikseen silloin aniharvoin kun sellanen kohdalle osuu. Ei ainakaan mitään jossittelua, sen kans on kaikkein vaikein ja veemäisin elää.

Mutta siis.... tällä hetkellä mä jatkan eteenpäin hyvin fiiliksin. Kaikki mahdollisuudet ja ovet on avoinna. Jostain syystä odotan keväältä ja kesältä paljon kaikkea ihanaa. Ja kaikki tuo on vielä edessä päin. Huomenna vielä vapaapäivä joten ei mitään valittamista. Life is Life!!!

Stay positive anyway <3

- Sartsa -

EI PALJON MITÄÄN JA SILTI....

Positiivisuus kaivettava taas jostain. Töissä ei ihan kaikki mennyt putkeen. Piiiitkä lenkki siskon kanssa helpotti oloa huomattavasti. 8,6km. Kaloreita kulutettiin 460. Itkuherkkää jostain syystä. Syvät mietteet. Sydämen tykytyksiä. Rahahuolia. Pahaa oloa. Sauna. Siideri. Ville äitin ilona ja riemuna. Nyt ei yhtään enempää. Ei ainuttakaan sanaa lisää. Täältä tähän.

- Sartsa -

PIKKU BREIKKI JA LOMAPÄIVÄ

Mä oon kuullut niin paljon juttuja tästä talvilomasta että päätinpä itsekin kokeilla päivän verran. Nyt kun lomapäivä alkaa olla jo loppusuoralla niin oon kyllä ihan vähän pettynyt. Oon kuullut että talvilomalla hiihdellään ja lasketellaan, herkutellaan ja hömpötetään tai jopa makaillaan nauttien auringosta jossain palmupuun alla. Tällä hetkellä kun lomapäivä alkaa olla lopuillaan niin tuntuu, että mua on vedetty höplästä. Sartsan talviloma sujui nimittäin kutakuinkin näin: aamulla kello herätti klo 7. Lähdettiin Elinan kanssa piipahtamaan Seinäjoella. Sen keikan jälkeen tulin kotiin ja söin aamupalan ihan rauhassa.

Sitten pyykkäsin sekä taltutin valtavan kasan tiskiä. Painin muutenkin pyykkien kanssa. Ja reippaana tyttönä siivoilin vähäsen. Kunnes tuli puhelu Erittäin Tärkeältä Henkilöltä että olis päiväkahviseuraa tarjolla. Cassu soitteli nimittäin että tuu kahville ja tottahan täti lähti oitis kutsua noudattamaan :) Siinä sitten vierähtikin hyvä tovi kummityttö Kastanjan kans seurustellessa ja Cassun kans höpötelles. Ihanat <3 

Sitten olikin jo viikonlopun reissuväsy iskemässä takaisin ja pakko oli mennä päiväunille. Ihan vain hetkeksi ennen kun Ville saapuu äiskän riemuksi taas tänne. Heräsin 3,5 tuntia myöhemmin ihan pää pyörryksissä. Meni hetken käsittää mikä aika päivästä oli ja tuntui että kroppakin painoi ainakin tonnin kun vääntäydyin väkipakolla ylös. Sitten alkoi vasta ajatus virrata ja tuli pikku paniikki. Missä Ville on?? Enhän mä oo edes tehnyt mitään ruokaa!! Apua!!! Pikainen puhelu kuitenkin laittoi huokaisemaan syvään sillä iskä oli huolehtinut Villen ruokailun vielä tämän päivän osalta ja poika oli tyytyväisenä kaveriensa kanssa pyöräilemässä. Kaikki siis hyvin. Mutta joo siinähän se päivä sitten olikin jo lähes illassa. Tytöt kävi illan mittaan mammaa moikkaamassa <3 <3 

Sellanen oli siis Sartsan talviloma. Uus yritys lomaan on sitten 59 päivän päässä. Silloin ainakin aurinkoa ois tiedossa. Minilomaan enää 12 päivää. 

Mutta viikonloppu mulla meni reissun päällä. Vietin sen minilomalla ihanassa Helsingissä. Oli mahtavaa päästä vaihtamaan taas maisemaa ja tällä kertaa toiveena oli jättää noita ajatuksia myös edes hetkeksi sivuun. Me hypättiin aamulla 7:15 onnibusin kyytiin systerin, Elinan ja Camillan kanssa. Unihiekka karisi silmistä hyvin nopeasti eikä matkalla nukkumisesta tullut mitään ja matka meni muutenki todella nopeasti. Helsingissä meitä tervehti täysi kevät. Aurinko paistoi lämpimästi eikä lumestakaan ollut tietoakaan. Elina lähti samantien kohti kiasmaa ja me Satun kans kohti Stockmannin kahvila Argosta. 

Kirsikkaviineri ja kahvit...yks sana NAM!!

Tämmöstä sielä oli...aurinko <3 

Istuttiin hyvä tovi vaan nauttien kaupunkinäkymästä, seurattiin ihmisvilinää ja... niin.. vaan oltiin!!

Elina liittyi kohta seuraan ja lähdettiin shoppailemaan. Köyhän shoppailu onkin aikamoista touhua. Siinä väistellään pahaa mieltä sujuvasti fiilistelemällä ajatuksella että tollasen mä haluan sitten kun on rahaa. Tai narrataan sujuvasti itseä luulemaan että mä hankin ton ja ton sitten kun... Ja hei, tää toimii.. ainakin jos on tällänen sopivan höppänä kun mä :) 

LUSH <3 

 Jenni laittoi mut omille asioilleen mulle uuteen tuttavuuteen eli LUSHiin. Olipa ihana putiikki kerrassaan. Sielä oli menossa 8v synttäribileet glitter fiiliksissä ja oli dj:t ja kaikki paikalla. Mä olin ihan fiiliksissä ja oisin vaan tuoksutellut niitä tuotteita ja kun ne näyttikin niin kutsuvilta. Käykää vaikka kattomas www.lush.fi

Tässä ne tuotteet mitä Jenni pyysi hankkimaan...

Ja tämmösen mä sain kaupan päälle...

Enpä malta odottaa että pääsen testailemaan tuota uutta tuttavuutta. Ajattelin ottaa saunaan sen mukaan seuraavalla kerralla.

Kyllä mun tuli vähän shoppailtuakin..ihan itte ittelleni

Pizza sukat..pakko oli saada ;) ja vastapainoksi treenitoppi

Shoppailun jälkeen oli aika lunastaa hotellihuone. Oltiin nimittäin Yrjönkadun Omenahotellissa. Mulla ei kauhean hyviä kokemuksia omenasta oo mutta päätettiin nyt kuitenkin ihan vaan budjettisyistä uskaltautua. Huone oli ihan tilava ja siisti, ei mitään valitettavaa. Kunnes...Satu alkoi fiilistellä kahvilla ja laittoi veden keittimen päälle. Voitte uskoa että kohtaus oli melkoinen kun huomattiin ettei meidän huoneessa ollut kahvia ollenkaan. Siis EI KAHVIA MITÄ HEL**TTIÄ!! Huutava vääryys!! Missä on puhelinnumero johon soittaa ja valittaa. Kuka korvaa ja miten?? Satu jo kävi ahdistelemassa siivooja parkaa mutta ei hälläkään raukalla ollut meille antaa kahvipuruja. Ei siis auttanut muu kun lähteä hakemaan kaupasta pikakahvia alku lamaannuksen taltuttua. Samalla käytiin myös hakemassa iltasapuskat mäkkäristä. Grilled chicken mcwrap ateria bbq kasteikkeella ja valkosipulidipillä tässä näin:

 Jälkiruuaksi mä ostin suklaapatukan ja sitten kuitenkin tämä voitti jälkkärikisan 6-0 ;)

Sitten vaan hömpöteltiin koko ilta ja nauraa käkätettiin kaikkea turhaa...juuri sitä mitä mä tarvitsin tähän väliin. Vähän viintä, melodifestivalen vielä lisukkeena. Yks mille me naurettiin oli tämä näkymä meidän sängyllä

Hyvä kun ite mahduttiin sekaan kun sänky oli kun kaatopaikka. Leidit oli niiiin lomalla ettei huvittanut edes huolehtia ympärillä kasvavasta tavaramäärästä. Satu ainakin sanoi että on niin ihana kun ei kerrankin tartte huolehtia näistä asioista... noh mä vaan nyökkäilin vaikka suoraan sanottuna tämä on mulle boheemille sottapytylle aika normia.

Lisää iltahömpöttelyä :D piti vähän parodioida teinipeilikuvan kans. Huomaa kainaloihin asti nostetut yökkärihousut. Niiiiiiin khuuuma!!!

No mutta ihana päivä päättyi sitten pariin kumman kaa- jaksoon ja sitten yöunille. Hotelli oli rauhallinen eikä mitään biletysmekkalaa ollut yölläkään. Huone oli vähän kuuma mutta ei sekään häiritsevästi.

Sunnuntaina sitten vaan elvyttiin hotellilla 12 saakka kunnes oli aika luovuttaa huone. Camilla lähti tapaamaan kaveriaan ja me muut lähdettiin vähän käveleskelemään ja kattelemaan espan meininkejä. Käveltiin kauppatorille asti ja siitä ihania pikku kortteleita pitkin senaatintorille

Oli jo melko viileää ainakin tällä puolella mihin ei aurinko paistanut. Mutta suunnattiin Aleksanterinkatua pitkin kohti ruokapaikkaa jossa treffattiin Camilla ja kaverinsa. Mentiin pitsabuffettiin missä sai syödä pannupitsaa masun täyteen. Nam, kyllä kelpas

Sitten hyvissä ajoin otettiin asemat Onnibus laiturilla että päästiin hyville paikoille autossa mikä tyttöjen mielestä tarkoittaa yleensä etuikkunaa. Tässä me venailemassa

Kun me jätettiin hyvästit Helsingille niin aurinkokin meni piiloon 

Tulossa kampin terminaalista ulos...

Töölönlahti bussin ikkunasta kuvattuna

Kotimatkalla sain nukuttua jonkun tovin mutta matka meni ihmeen sujuvasti kun muistaa että viimeksi kotimatka oli yhtä tuskaa ja tuntui ihan loputtomalta.

Mä ajoin koko yön niinkuin Roy Orbison :)

No joo olihan siinä nyt lomaa ja reissua kerrakseen. Huomenna sitten pirteänä aamuvuoroon töihin. Saa nähä miten kevyt on aamuaskel kun puoli 6 lähden taivalta taittamaan. Nyt öitä ja toivottavasti kauniita unia toivottelee

Sartsa

LOMMO ITSELUOTTAMUKSESSA

No nyt tuntuu siltä, että ehkä noita ajatuksia pitää nyt jotenkin saada sitten ulos kun jälleen kerran takana on yö ihan ihmeellisten unikuvien seurassa.

Mulla on siis käynyt niin onnellisesti että tähän ikään asti oon voinu luottaa omaan mutu tuntumaan asioitten suhteen. Siis siihen, että jos joku asia tuntuu olevan tietyllä lailla niin se yleensä pitää paikkansa. Samoin kun oon voinut luottaa ihmistuntemukseeni. Jokin vaisto on aina kertonu, että kun kohtaa uusia ihmisiä niin onko kyseessä henkilö jonka kanssa tehdä lähempääkin tuttavuutta vai ei. Mä oon aina ollu vähä semmonen lapsellinen ja sinisilmäinen asioitten suhteen ja halunnu uskoa ihmisistä hyvää. Enkä missään tapauksessa ainakaan heittäytyä epäileväksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Oon antanu ittelleni luvan luottaa siihen omaan perstuntumaan asioitten ja ihmisten suhteen. Joskus mulle on siitä huolestuneet ystävät vähän koittaneet sanoa, että oon liian luottavainen ja liiankin positiivinen ja että se tulee satuttamaan mua vielä. No, oon kyllä tiedostanut kyseisen vaihtoehdon mutta tehnyt silti valinnan elää näin kun oon elänyt.

Arvaattekin varmaan, että nyt on sitten tullut se kohta, kun kaikki tuo edellä mainittu on tavalla tai toisella tullut niskaan. Mä oon joutunut todella syviin vesiin siitä syystä, että kohdalle on sattunut ihminen ja tapahtunut asioita jotka on saaneet mut epäilemään omaa itseäni ja noita edellä mainittuja juttuja. Eli oon joutunut kyseenalaistamaan ihmistuntemukseni ja myöskin tuon mutu- tuntumani. Mulla on sellainen tunne, että oon jotenkin onnistunut pettämään itse itseni. Se on ihan outoa, sillä faktojen valossa se on kyllä ihan se toinen osapuoli joka on tehnyt tässä asiassa ( jota en valitettavasti halua tässä avata tämän enempää, sillä se ei ole nyt pointti) väärin ja kohdellut kun roskaa vähät välittämättä toisen tunteista. Pelannut julmaa peliä. Mutta silti, minä käännän tämän kaiken negatiivisuuden itseeni. Kaikista suurin ajatuksissa vellova asia tässä tuntuu nyt olevan se, että mä tunnen tehneeni itse itselleni väärin. Miten mun ihmistuntemus on voinut mennä näin metsään? Miten mun mutu- tuntumakaan ei kertonut mitään varoitusmerkkejä tai miksi en niitä kuunnellut?? Oon saanut ison lommon itseluottamukseeni ja nyt oon kuumeisesti pohtinut nimenomaan sitä, miten mä saan sen lommon korjattua niin, että voisin jatkaa eteenpäin omana itsenäni kyynistymättä. Tai muuttumatta negatiivisemmaksi tai sellaseksi, että epäilen kaikkia ja kaikkea. Nyt jo oon nimittäin huomannut kyseisiä piirteitä ja se ärsyttää suunnattomasti. Mä haluan olla mä edelleen. Mietin jopa että mitä pahaa mä oon jollekin tehnyt että maailmankaikkeus rankaisee mua jostakin. Ystävän kanssa eilen juteltiin, että mä kyllä osaan laittaa itteni lujille näitten asioitten kanssa. Mutta kun mä en halua vaan pintapaikata tuota lommoa itseluottamuksessani, sillä sitten mä aina tietäisin että sielä se lommo on kaiken pintameikin alla. Vaan haluan omaan tyyliini mennä näihin fiiliksiin syvälle, ihan pohjalle asti ja korjata tuon lommon ihan pysyvästi. Niin että se on sileämpi kun olikaan. Ja mä tiedän että mä pystyn siihen. Mä oon kuitenkin pystynyt itseni kanssa näinkin kauan elellä ihan sopusoinnussa niin voisinkohan mä vaan päättää ettei tämä eka kunnon kolhukaan sitä suhdetta muuta?? Katsotaan ja toivotaan että voin.

Mutta tässä tullaan taas siihen, että jos itsensä kanssa ei oo asiat kunnossa ja jos et voi luottaa itseesi niin ethän sä sitten voi kyllä oikein muittenkaan kanssa tulla toimeen. On ihan hyvä pystyä aina välillä mennä peilin eteen ja sanoa sille tyypille sielä että " sä oot kyllä ihan hyvä tyyppi".

Nonni...ehkä tämä purkautuminen taas auttaa pääsemään palan matkaa eteenpäin tällä eheytymisen tielläni. Ainakin nyt olo tuntuu pirteämmältä enkä malta odottaa että saan lähteä kävelemään töihin kun ulkona näyttä paistavan aurinko nyt jo. Voi miten mä oon sitä kaivannut ja odottanut :)

Kivaa perjantaita ja viikonloppua sulle!! Tehdään kiva päivä :)

<3 Sartsa

EI PALJON MITÄÄN JA KUITENKIN KEVÄTTÄ

Onpa ollut monta päivää blogihiljaisuutta.. Jotenkin vaan ei oo saanut nyt aikaan. Mulla on mielessä nyt ollu niin monenlaisia juttuja ja oon edelleen uinu ajatuksieni kans niin syvissä vesissä että oon vähän ku toisen asialla. Kerron tosta aiheesta ehkä omassa postauksessa. Ehkä...

Tää viikko on ollu töissä todella raskas kun mun aisaparini lomailee ansaitusti. Lapset reagoi tietty uuteen tilanteeseen kokeilemalla rajoja ihan urakalla ja se on aiheuttanu vähän hikipisaroita ja sarven kehittymistä ottalle. Hommat on kuitenkin saatu hoidettua joten ei sen puoleen mitään hätää :) Ja tänään oikein piti tuulettaa että ollaan jo torstaissa. Välillä on menty jopa minuuttia kerrallaan hiljaa raahautuen. 

Ilon aihetta on tuonu tällä viikolla keväiseksi muuttunut sää <3 Aurinko on näyttäytynyt, lumet on alkanu sulamaan ja ilmassa tuoksukin kevät.

Työmatkat on saanu jo kävellä sulaa tietä pitkin. Kiva mennä kuivin jaloin töihin vaikkakin alla oleva kuva onkin sitten iltapäivän tilanne kun kotiin päin käpsyttelin. Joo oli vähän vettä kengässä.

Ihanaa sohjossa kyntämistä

Uitettu koira :) 

Tiistaita vietettiin naisten päivän merkeissä. Kiitos ihana Lotta tästäkin herkkuhetkestä..omnomnom..

Ei tästä viikosta oikein oo taas jälkipolville kerrottavaa. Haluais vaan unohtaa mahdollisimman nopsaan että tätä olikaan tai ainakin nämä fiilikset sais jäädä  unholaan. Lauantaina onneksi pikku irtiotto näistä ympyröistä, saattaa rentouttaa vähäsen edes.

Mutta hei, fiilistellääs vielä että tänään aurinko lämmitti jo ihanasti. Linnut huusi titityytä kilpaa. Lumet on sulamassa hurjaa vauhtia. Sehän tarkoittaa vaan että ihana kevät on ihan ovella. Ja todelliseen auringossa kylpemiseen vielä,vai sanotaanko enää 9 viikkoa. Kyllä tämä tästä...

- Sartsa -