ESIIN KAIVETTU HYMY

Ylikunto. Sitä täs nyt on tarjottu syyksi tähän mun vetämättömään olotilaani. Mutta en mä oikein sitä allekirjoita, sillä mä kyllä palaudun treenistä ihan hyvin. Eikä tämä mun väsymys ja vetämättömyys oo niinkään fyysistä kun psyykkistä. Tuntuu, että ajatusten tasolla kaikki on tervamaisen tahmeaa. Ei siis jaksais tarttua mihinkään eikä mikään oikein jaksa tuottaa säväreitä ja kiksejä. Mä kyllä vähän ihmettelen kun ei kuitenkaan mitään sen kummempaa oo sattunut ja tapahtunut. No ehkä se on nyt vaan sitä, että on liian kauan siitä kun on päässy tien päälle, reissuun. Mä toivon että nuo pienet piristysruiskeet joita on tulossa, auttavat kohti aurinkoa ja Marmarista. Mä haluan jo sinne, mulla on ikävä ihan kaikkea siellä!!

No mä oon päättänyt nyt pysyä liikkeessä kuitenkin ja sitten kun tuun kotia niin otan ihan levon kannalta ja rennosti. Toimintakyky on toistaiseksi toiminut. Eilenkin kun mulla oli lyhennyspäivä niin menin töistä päin ystävääni Piiaa treffaamaan pitkästä aikaa. Oli jo tullut oikeen ikävä kun ei oltu muka nähty pitkään aikaan. Siälä jutskailtiin ja juotiin teet ja lähdettiin sitten vähän shoppailemaan. Ihan mukava että sai ajatukset pois siitä, että ois ihana mennä kotiin peittojen alle. Sain menemään muutaman tunnin päivää iltaa kohti.

Siinä on kuvassa mun illan puhteet kuudesta eteenpäin. Eli kun tulin kotiin niin painelin samantien peiton alle karkkieni ja sudokujen kanssa. Siinä mä kulutin sitten iltani kunnes oli aika alkaa nukkumaan. Relax, niinkun eräs rakas ystäväni tapasi sanoa :)

Tänään on sitten ollut viimeinen rauhallinen työpäivä pitkään aikaan. Lapsia oli lähes yhtä monta kun aikuisiakin ja iltavuorokin kesti vaan vähän yli kolmeen. Sitten pieni tankkaus ennen kotimatkan lenkkiä ja salitreenejä. Olin ihan varma ettei tänään treeneistä tuu mitään mutta kyllä kädet ainakin sai aikalailla tuntea treeniraivoni. Hyvä kun paidan sain päältäni pois suihkuun mennessä. Hyvä tunne kun tietää että treeni on mennyt perille. Tänään salilla olikin aika ruuhkaista mutta hyvin sai oman osuutensa tehtyä. Suoraan salilta sitten kauppaan ja ruokaa, mättöä, sapuskaa, namia...

Salaattibaari hoiti ruokapuolen tänään. Savulohisalaatti maistuu aina...Naminami!!

Ja jälleen kerran en pystynyt ohittaa irtokarkkihyllyjä. Onneksi taas pystyi jonkulainen kohtuus täs hommas ja niitä tais olla joku 140g. Kait siitä pitäis olla itteensä tyytyväinen?? Sovitaan niin. Nyt sitten ilta kuluukin vaan vähän telkkaria kattoen koska tulee Bones, tällä hetkellä ainoa sarja jota jaksan kattoa. Vähän pitää ehkä pelailla ja muuten vaan otan rennosti tänäänkin, samoin kun huomenna ja koko viikonloppuna sillä kalenteri on täysin tyhjä kaikesta ohjelmasta viikonlopuksi. Se ajatus tuntuu kyllä tällä hetkellä todella mukavalta ja hyvältä.                                                                

                                                           

Mä aion nyt viikonlopun aikana ladata akut kunnolla vastaan ottamaan uutta työviikkoa. Viikon päästä mä pääsen vaihtamaan maisemaa kun lähdetään Helsinkiin yheksi yöksi systerin kans. Jippii!!

Hymyillään vaikka se ei ana oliskaan niin helppoa.

- Sartsa -