SARTSAN TIISTAITUUMINGIT

Hellurei. Kyllä nyt sitte elämä voi maistua kevyen helmeilevältä, ellei jopa hieman pirskahtelevaltaki.
Olkoon syyt siihen nyt ihan mitkä tahansa niin askel on kevyt ja mieli puhtoinen. Kait mä sitten vaan oon saanut nyt levättyä kroppani kuntoon ja tyhjennettyä mieleni kaikesta kuonasta. Luottavainen fiilis on palannut ja mä uskon että what is meant to be will be.

Tietysti tänään on ajatukset olleet tuolla Brysselissä missä on taas räjähtänyt ja ihmishenkiä on menetetty. Tulee väkisin mieleen noi Haloon Ellin sanat "En suuta auki saa jään sivuun katsomaan kun maailma huutaa hulluttaan..." Mikä tätä meidän maailmaa vaivaa että ihmisten täytyy olla noin julmia ja ilkeitä toisilleen, syyttömille, ventovieraille. Tää teema on muutenkin ollut mulla mielessä sillä vietetäänhän nyt rasismin vastaista viikkoa. Mun järkeen ei mee ikinä se, että joku päättää vihata toista ihmistä pelkästään sen ulkonäön perusteella, siis jos on väärän värinen tai väärää etnistä taustaa, tai väärästä maasta. Siis ihan ilman tutustumatta ihmiseen, vaihtamatta hänen kanssaan sanaakaan joku voi vaan päättää että mä vihaan tuota. Se on saastaa, sitä pitää halveksia. Miksi? Miten ihmeessä näin älyvapaa käytös voi olla mahdollista lajilla, jota pidetään fiksuimpana kaikista.. siis ihmisellä. Mikä on se peruste millä joku määritellään alempiarvoiseksi, likaiseksi, jotenkin vääräksi. Mulle tuli tässä kohtaa mieleen mitä Lemmy Kilmister on asiasta sanonut, mun mielestä täs on aika paljon järkeä:

En ymmärrä rasismia, en ole koskaan käsittänyt sitä.
Miten sitä voi vihata tuntematonta, ilman että on koskaan
edes tavannut ihmistä tai puhunut sille.
Sitten vain vihaa sitä.
Se on jo saatana ihan liian tyhmää.
On valkoisia kusipäitä, on mustia kusipäitä,
japanilaisia- ja mitä ikinä kusipäitä,
(kusipäitähän maailmassa riittää)
mutta ennen kuin olet puhunut ihmiselle,
et voi tietää kumpi se on
- hyvä tyyppi vai kusipää.
Anna toiselle mahdollisuus.
Itse olen suvaitsematon vain
kusipäitä kohtaan.

- Lemmy Kilmister -

Ollaan nyt hyvänen aika armeliaampia toisiamme kohtaan niin tästä pallosta tulis ehkä vähän parempi paikka meille kaikille olla ja elää.

Yks asia mikä tulee mieleen väkisinkin tuosta edellisestä on kateus. Kuinka paljon kateudella on tekemistä ihmisten huonovointisuuden ja paljolti tämän meidän pikku telluksenkin hyvinvoinnin kannalta. Kun ihmiset ymmärtäis olla sopivasti itsekkäitä ja itsekeskeisiä oikeissa asioissa niin silloin jokainen meistä pyrkisi kohti omaa onnellisuuttaan. Siis nimenomaan jos mietittäis ihan itsensä kanssa että mitä minä tarvitsen ollakseni onnellinen niin aika usein ne asiat ei loppujen lopuksi oo mitään isoja. Eikä ne oo useinkaan sellaisia asioita jotka on joltain toiselta pois. Rahalla ei kukaan voi onnellisuutta ostaa, että jos ekana mieleen tulee tässä kohtaa lottovoitto sun muu rahaan liittyvä niin mietippä tovi uudestaan. Siis oikein vähän syvemmältä kaivaen, perustuksista lähtien...kysy itseltäsi mikä mut tekee onnelliseksi?? Jos sä huomaat, että sulla on elämässä nyt juuri kaikki ne asiat joita sä onneesi tarvitset niin onneksi olkoon...Ole iloinen sillä sinulla on käsissäsi 7 oikein lottokuponki. Vaali sitä, pistä se raameihin näkyvälle paikalle että joka päivä muistat arvostaa sitä. Todennäköisesti olet myös ihminen, joka ei kuormita toisia jatkuvalla negatiivisuudella tai kateudella. Apulannan Toni on puolestaan kirjoittanut että ..."ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa..." tämän vois mun mielestä liittää tähän kateusteemaan hyvinkin. Siis kadehtimalla naapuria tai kenen tahansa omaisuutta tai mitä tahansa mitä hänellä on, niin sä et tule koskaan onnellisemmaksi. Miksi et keskittäisi voimavarojasi siihen, että jos sun onnellisuus oikeasti on jossain materiaalissa niin ponnistele saavuttaaksesi se. Älä tuhlaa niitä siihen, että kateudesta vihreänä mustamaalaat jotain toista. Ja hei, mieti tarvitsetko sä oikeasti sitä mitä jollakin toisella näet. Muista myös aina, että toisen elämästä sä et tiedä ikinä muutakun pinnan. Voi hyvinkin olla että kateus ei kannata siksikään että se mitä kadehdit onkin vain valoverho joka peittää sen mitä oikeasti on. Eikä koskaan kannata olettaa mitään, sillä sen varaan rakennettu kateus vasta turhaa onkin.

Lakataan siis vilkuilemasta liikaa ympärille. Keskitytään oikealla tavalla omaan itseen. Kun itsensä saa edes tyytyväiseksi, ellei täys onnellisuus ole tällä hetkellä mahdollista, niin on huomattavasti kevyempi tallustaa ja hyvin todennäköisesti pelkästään sillä saat lähelläsi kulkevien matkankin vähän kevyemmäksi. Tuhlaa rakkautta aina kun siihen on tilaisuus, sillä se on sellainen voima jolla on taipumus lisääntyä mitä enemmän sitä tuhlaa. Kokeillaan ainakin, ei se ota jos ei annakkaan :)

Tälläsiä mä taas pienessä päässäni tuumin. Ihan vain mun omaa ajatusten juoksua, tiedä häntä onko paljonkaan järkeä mutta.... Ja hei, tolla itseensä keskittymisellä mä en tietenkään tarkoita mitään "joo jyrätään kaikki alta, MINÄ tulen"- tyylistä uhoa vaan ihan jotain muuta. Joku ehkä tajuaa mun ajatuksen mutta joku toinen ei, eikä se mitään.

Rauhaa ja rakkautta joka tapauksessa täältä lähettelee

- Sartsa -