Heräsin siis aikalailla väsyneenä eikä nyt sitten puhuta edes siitä minkälainen junan alle jäänyt harakka meidän vessan peilistä mua tuijotti. Pesin hampaat siis tylysti peilille seinän kääntäneenä. Ei jaksanut nyt ressata sillä. Vähän vaan kylmää vettä kasvoille että lähti enimmät unihiekat. Juuri tänään tietenkin oltiin sovittu että meen töihin vähän aikaisemmin. Riisi-maissikakku kaakaon kanssa aamupalaksi, vaatteet päälle ja eikun menoksi. Töissä päivä alkoi yo-kirjoitusten valmisteluilla. On ollut ihan kiva nähdä ja kuulla millainen prosessi nuo kirjoitukset on ikäänkun behind the scenes. Itte ollu kumminkin aikanaan siellä toisella puolella, kirjoittajana. Silloin se kaikki tuntui niin pikkutarkalta että ainoa asia mitä siinä koko hommassa jännitti oli se, ettei mokaa ite mitään jolla pilais koko kokeen. Ei se jännittänyt osaako mitään tai minkälaisen tuloksen siitä saa. No nytpä on sitten nähnyt tämänkin. Ja tokihan tänä päivänä kirjoitukset on muuttuneet siksikin että ne tapahtuu sähköisesti. Aamu meni siis tosi sukkelaan näitten asioitten parissa.
Ja sitten oli lähdettävä. Sinne hammaslääkäriin. Mun on pakko tunnustaa ettei jänistäminen ollut kovin kaukana. Kumminkin, kun hiukan on vihlontaa tuntunut jo viime aikoina ja siellä on yks lohjennut hammas niin tiesin että pakko sinne on mennä. Lisäksi ajattelen niin, että tämä suun kuntoon laittaminen jatkumoa tälle itteni muutenkin kuntoon laittamiselle mitä oon viime aikoina harrastanut. Rohkeasti siis vaan.
Lähdin niin viime tipassa, ettei odotushuoneessa istumisaikaa jäisi liikaa. Jo kun nousin portaita ylös siihen odotusaulaan niin vastaan tulvahti se kammottava hammaslääkärin haju. Siinä vaiheessa alkoi tärisyttää ja hikoiluttaa. Luulin ihan oikeesti että saan paniikkikohtauksen. Vähän jo ärsyttikin että ota nyt iso akka itteäs niskasta kiinni ja oo niinkun muutkin aikuuset. Pääsin aika nopeaa sitten sinne huoneeseen. Mulla oli tosi kätevästi sellainen aika, että samassa huoneessa mun legoilla kävi leikkimässä suuhygienisti, hammashoitaja ja lääkäri. Mun ei tarvinnut kun heittää aurinkolasit silmille ja laittaa pötkölle siihen penkkiin. Periaatteessa ihan jees, mutta paikka vähän tuotti ongelmia. Sain kuitenkin todella hyvää kohtelua kun kerroin pelostani. Ekaa kertaa esim lääkäri kysyi multa mikä se asia on mitä mä pelkään. Antoi samantien ohjeita siihen, että seuraavalla kerralla kun tuun vastaanotolle niin tulisin sen verran aikaisemmin että hän ehtii laittaa mulle puudutuksen ja voin mennä hetkeksi istumaan odotushuoneeseen että puudutus varmasti toimii. Heti tuli parempi fiilis. Lisäksi mulle on aina tosi tärkeää että tälläisissä tilanteissa ihminen jonka kanssa mä toimin, on sellanen josta mulle tulee hyvä olo. Tää lääkäri oli oikein ihanan tuntuinen tyyppi joten ens kerralla mä luulen, että meen ihan eri mielellä sinne. Suu oli hyvässä kunnossa, nyt tarkistettiin limakalvot, posket, suun pohja ja otettiin röntgenkuvat heti kärkeen. Yks hammas pitää ottaa pois ja sen jo tiesinkin. Se on se lohjennut. Se jonka eräs puoskari lääkäri on aikanaan pilannut. Lisäksi yks paikka pitää laittaa uusiksi, amalgaamin tilalle. Muuten on kuulemma kaikki hyvin. Lääkäri vielä tuumasi, että mulla on poikkeuksellisen valkoiset hampaat. Kysyi oonko valkaissut. Tuntui kivalle. Nyt mä vaan aion sitten hommata vihdoin sen sähköhammasharjan jota oon ajatellut ja toisekseen alan käyttämään hammaslankaa säännöllisesti. Josko pääsisin hammaskivestäkin eroon.
Oli ihan hyvä mieli lähteä kohti toista työmaata. Siellä hommat soljui ihan mukavasti. Oman luokan eli kutosten ollessa tän viikon leirikoulussa on ihanaa kun oon saanut keskittyä kirjatilauksiin. Ne onkin nyt jo yhtä kirjavarmistusta vaille purkissa. Ehdin tällä viikolla keskittyä vielä tarviketilaukseenkin joten sitten kun oppilaat on ens viikolla jälleen paikalla niin mun ei tarvi olla luokkatyöstä poissa noitten tilausten takia, kuten aiempina vuosina on pitänyt. Mutta on mulla ikävä kutosia. Tänään sain sentään nelosten kanssa olla tekemässä ystävyysrannekkeita. Ihanan moninaisia nämä mun päivät on kyllä.
Henki siis pihisee edelleen. Ja saattaa jopa olla että hammaslääkärikammosta osa jäi tänään tuonne reissulle. Katsotaan kun seuraavaksi oon sinne menossa.
rakkaudella,
Sartsa
 |
| Ei hymy hyytynyt tänäänkään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti