Mua ärsyttää myös se, että oon herännyt oikeesti joka ikinen aamu puoli tuntia normaalia aiemmin että saan kiireettömän aamun jolloin voin vaikka vähän venytellä ja herätellä kroppaa. Luoja nähköön että suunnittelin ihan jopa happihyppelyä. Nyt sitten tämän kankean ja ankean olotilani takia oon saanut tehtyä tasan samat rutiinit kun joka aamu muutenkin ja meinannut silti myöhästyä töistä. Tänä aamuna mä olin niin unessa aamupesujen ja syömisten jälkeen että ajattelin ettei siihen tilaan oo kun yks lääke. Funk. Laitoinpa sitten ihan randomisti youtubesta soimaan funkkia ja Tapion Juhan sanoja lainatakseni .."tanssin niinkuin vimmattu yksinään..". Kyllä!!! Moinen ei petä koskaan. Sain ihan jopa sykettä vähän kohotettua ja fiilistä sitäkin enemmän.
Sykkeestä mieleen tuli verenpaineeni, joita oon nyt hoitsun määräyksestä seuraillut. Välillä vähän koholla on alapaineet huidelleet mutta mitäs nyt sitten on tehnyt tämä nukkumattomuus ja väsymys??Sehän se on verenpaineitten kannalta kaikkein pahin peikko. Ajattelis siis että juuri tällä viikolla ois tavoiteltu taivaita noitten lukemien kanssa mutta mitä vielä. Ei todellakaan. Koko viikon on ollut aivan esimerkilliset lukemat. Tänäkin aamuna 134/78. Mitä on tämä kaikki ja mitä uskoa? Toissaviikolla kun olo oli höyhenen kevyt ja jalatkin tuntui vievän ihan itsestään eteenpäin niin lukemat huiteli missä sattuu ja tykytytti niin pirusti. Ihan kun ois hertta muljahdellu vähän väärään tahtiinkin välillä. Otetaan sitte muutama uneton yö alle ja rämmitään niin perhanan syvässä suossa niin jo vain on lukemat priimaa. Kun oppikirjan sivuilta. Pitäiskö täs siis ruveta nukkumaan huonommin vai mitä? Eikä väsymyksellä oo näköjään ihan oikeesti paskan vertaa tekemistä verenpaineitten kanssa. Älkää kysykö millä sitten on. En tiedä, en todellakaan.
Töissä mua eniten väsyttää, stressaakin välillä ja jurppii säännöllisesti se, että usein asiat on aikamoista kaaosta. Mä en tiedä omia työtehtäviäni mikä tarkoittaa etten pysty myöskään suunnitella tekemisiäni. Monet asiat joutuu sitten tekemään hätäisesti viimeisellä hetkellä. Aiheuttaa käyrien nousua meikäläisellä. Ja nyt ei puhuta verenpainekäyristä. Mä tiedän pääseväni tästä fiiliksestä eroon taas niinkun aina, mutta tällä hetkellä kiinnostuskiikarit on jossain todella hukassa. Ja mä väsyn. Ihan oikeesti musta tuntuu, että olisin loman tarpeessa sillä työ on sellaistakin poukkoilua sinne ja tänne paikasta toiseen. Ja siihen kun liittää nuo edellä mainitsemani elementit niin mulla alkaa vissiin vaan akku tyhjetä. Ois pitänyt viime viikon lomalla päästä johonkin pois näistä ympyröistä mutta kun siihenkin on sitte vaan yks sana. Raha! Oon mä niin maan perusteellisesti surffaillut matkasivuilla, että pakkohan sitä on kohta jonnekin päästä. Kesällä nyt sitten viimeistään mutta tietoisuus siitä, miten paljon kaikkea sitä ennen on vielä jaksettava meinaa tässä hetkessä tuntua musertavalta. Ehkä mä kumminkin taas selviydyn kaikesta ja sitten saan pitkän kesän vaan olla ja lomailla. Meni mun työkuviot miten meni niin en aio kesäksi hakea töitä yhtään mistään. Olla vaan, kelitkin saa olla mitä tykkää.
Matkustelua mä kaipaan tosi paljon. Sitä tunnetta kun on matka varattu ja saa alkaa laskea päiviä reissuun. Ennenkaikkea sitä että saa jonkun kanssa suunnitella miten mennään ja mitä tehdään. On niin monia eteenpäin kantavia muistoja tälläsistä reissuista että niitä tahtois lisää. Josko mä saisin jonkun kaverin taas piakkoin mun kaveriksi. Jennin kanssa on jo vähän puhuttu että josko sitä ihanaan Marmarikseen jossain vaiheessa pääsis. Toivotaan!! Pirteämpää viikonloppua kohti.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti