PERJANTAI OLI TREFFIPÄIVÄ

Mulla oli eilen treffipäivä. Oikein vieläpä tuplasellainen. Alunperin oli tarkoitus siis palauttaa Villeä lomaltaan takaisin kotiin ja siihenhän usein on käytetty paikkana Keskisen kyläkauppaa, koska se on sopivasti tuossa puolivälin krouvissa. Nythän siis Ville ei päässyt tulemaan ollenkaan mutta sovitut treffit halusin pitää voimassa kuitenkin. Niinpä mä piipahdin ekku aamulla labrassa ja lähdin sen jälkeen ajelemaan kohti Alavutta. Keli oli aivan loistava ja tuntui kyllä mahtavalta laittaa aurinkolasit päähän ja ajella keväisessä säässä. Yllätyksekseni tiekin oli ihan kuiva joten mikäpäs siinä oli päästellä menemään. Pitkästä aikaa ei tarvinnut kyntää sohjossa tai liukastella kieli keskellä suuta. Muistuu taas mieleen miten paljon helpompaa on ajella tuonne pohjanmaallekin aina kesäaikaan. Voi ihan hyvin tehdä sellaisia edestakaisia reissuja mitä ei kyllä talvella tee mieli tehdä.

Olipa ihanaa nähdä rakasta ystävää. Yhtä sykähdyttävää on huomata, että näiden rakkaista rakkaimpien ihmisten kanssa aina jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Toki sitä nyt yhteyttä pidetään jatkuvasti, mutta on se henkilökohtainen kontakti kumminkin niin eri asia. Pari tuntia siinä meni shoppaillessa, syödessä ja höpötellessä. Voi vitsi miten jäi kiva fiilis. Jotenkin tulee aina sellanen lämmin olo näitten tapaamisten jälkeen, että mä en todellakaan oo yksin täs maailmas. Että jos jotain paskaa sattuis mun elämäs niin on olemas ihmisiä joiden suuntaan voi kääntyä. Tiedänhän mä sen noin muutenkin, mutta välillä yksinäisyys täällä kaukana kaikista ottaa vallan ja kieriskelen itsesäälissä ettei kukaan välitä eikä edes muista että oon olemassa.

Ystävän treffaamisen jälkeen näin sitten Villeä ja yllättäen myös Jenniäkin. Olipa kiva 💓 siinä sitten kahviteltiin ja höpöteltiin jonkun aikaa ennenkun oli aika lähteä kotimatkalle. Hyvällä mielellä. Kotimatka meni sukkelaan urheilua seuraten. Sekä hiihtoa että yleisurheilua vuorotellen.

Reissun aikana sain tekstiviestillä myös nuo labratestien tulokset eikä niissä ollut mitään häikkää. Kilpirauhastulokset oli parantuneet entisestään eikä sokereissakaan mitään häikkää ollut. Noita alkuviikosta olleita sydämen tykyttelyjä ja palan tunnetta kurkussa ei oo nyt sitten enää ollut. Mikä lie juttu sekin oli. Ajattelin jo, että voiko se liittyä jotenkin raskaaseen ruokaan. Eilen kuitenkin vetäisin pitkästä aikaa aurapekoniaterian eikä sen jälkeen ollut mitään oireita. Jäi sitten kait mysteeriksi. Verenpaineetkin on viime aikoina olleet ihan huippuhyvät. Hyvä niin, täytyy nyt vaan keskittyä sitten pitämään hyvää huolta ittestään niin eiköhän tästä oo suunta edelleen ylöspäin.

Tähän loppuun laitan hyvän esimerkin siitä miten itteänsä on hyvä hemmotella. Eilen kun odottelin ajan kulumista että saatoin lähteä sinne labraan niin päätin hoitaa kuivaa kasvojeni ihoa. Laitoin naamion ja samalla rullat päähän ettei hiukset olisi ihan niin kyljyksinä päätä vasten. Tässä kuva koko komeudesta.

Hemmottelehan itteäs säännöllisesti, koska sä oot sen arvoinen.

rakkaudella,
Sartsa