KAIKENLAISIA AJATUKSIA

Mä oon vähän kiukkuinen. Ittelleni. Vielä tämänkään ikäisenä mä en oikein osaa pitää huolta ittestäni vaan huolehdin mielummin muista. Hyvä tietenkin sekin, mutta kun niin usein siinä käy niin että mä jään itte jalkoihin. Kysyn kovin mielelläni, ja ihan aidosti kiinnostuneena, muilta että mitä kuuluu ja miten menee mutta itteltä mä unohdan kysyä. Usein. Onko se sitten sitä että oon liian kiltti, aina vaan. Vai sitä etten arvosta itteäni yhtä korkealle kun toisia. Sitäkin. Huomaan olevani kaikkein tyytyväisin kun tiedän, että mun ympärillä ihmisillä on hyvä. Mitä lähempänä mua ovat niin sitä enemmän näin. En mä siinä kaikessa tohinassa edes huomaa kattoa itteeni että mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee.

Mun tilanne töissä on tällä hetkellä aika monihyväinen. Ei voi oikeastaan sanoa että se ois sekava, sillä periaatteessa sävelet on hyvinkin selvät. Sitten kumminkin toisinaan tuntuu, että mun pitää revetä liian moneen paikkaan ja muokkautua liian moneksi. Välillä tämä kaikki tuntuu ihan liialta, sellaselta harmaalta sumupilveltä joka seuraa mua joka paikkaan. On hirveän paljon irrallisia langanpätkiä jotka liehuu ilmassa enkä saa mistään kiinni. Kun en oikein tiedä haluanko mä edes saada niistä kiinni vai mielummin työntää niitä kauemmas. Lähinnä kyse on tulevista mahdollisista työkuvioista, jotka on erinäisissä spekulaatioissa tällä hetkellä isosti vellovat. Ilmoille on heitelty kaikenlaisia vaihtoehtoja, ideoita, suunnitelmia, toiveitakin. Yritän elää tässä hetkessä sillä periaatteella etten halua kuluttaa energiaa sellaiseen mihin en kuitenkaan itse voi vaikuttaa. Mun työkuviot on ihan jossain muualla kun mun omissa käsissä. Tällä hetkellä siis siellä harmaassa mössössä kellumassa. Ulottumattomissa. Ja sitten on vielä se, mitä mä itte ylipäänsä haluan. Oonhan mä ihan tyytyväinen ollut tähän mitä mulla on, mutta ollaanpas nyt rehellisiä. Ei tämä sellaista hommaa oo mitä mä kuvittelisin koko loppuelämäni tekeväni.

Tiärättäkö mistä mä haaveilen. Siis jos sais ihan vaan niinku päättää mitä haluaas tehdä. Mä muuttaisin tuonne pohjoiseen ja haluaisin työskennellä jossain majoituspalveluita tarjoavassa yrityksessä. Tai jopa omistaa itte jonkun sellasen paikan. Vähän kahviojuttua, ehkä pikku putiikkikin ja sitten mökkejä tai jotain majoitusta. Sellasta elämäntapahommaa. Mä en yhtään ihmettele miten monet tollaset tosi stressaavassa ja vaativassa ammatissa olevat ihmiset (jotkut johtajat vaikka..) tekevät juuri sellasen ratkaisun että haluavat pois oravanpyörästä ja muuttavat lappiin rauhoittamaan elämäänsä. Siellä sitä olis ympäristökin jo sellainen joka olis omiaan nostamaan elämänlaatua.

Ylipäänsä sitä joskus miettii oikein tätä meidän tallaamista täälä pallolla. Niinkun, että jos joku ulkopuolinen seurais meidän tekemisiä niin miltä se näyttää. Me lähdetään joka päivä suorittamaan töitä 8 tunniksi että saadaan rahaa ostaa ruokaa ja asioita. Sitten me tullaan kotiin, omaan pikku kenkälaatikkoboxiin. Tehdään ruokaa, kotitöitä, iltatoimet ja mennään nukkumaan. Tämä sama kuvio sitten toistuu päivittäin. Sitten meillä on muutama hassu viikko vuodessa (niillä kenellä on) jolloin meidän pitäis suorittaa kaikkea mielekästä ja sellaista mitä me oikeasti halutaan tehdä. Kaikki akunlatausodotukset ja elämysten metsästykset tulee tapahtua siinä pienessä aikaikkunassa. Sitten taas pitkä vuosi puurretaan tuota samaa rataa päivästä toiseen. Jotenkin se tuntuu ankealta. Sellaiselta että mä haluaisin jotakin muuta. En vaan vielä osaa sanoa mitä. Ehkä ideaali ois se, että tuota vapaata ja työtä olis enemmän tasaisesti vuoden mittaan. Jos sais elinympäristönsä sellaiseksi joka on mahdollisimman lähellä sitä mitä lomallakin hakee, niin vois ajatella että arkikin tuntuis ihan toisenlaiselta. Ehkä. Mistä minä tiedän. Nämä nyt on taas näitä mun ajatuksia joita päähän pälkähtelee.

Tämä ilta meneekin sitten mestarien parissa. Nämä tekstit vaan aina vähän aiheuttavat ajatusten lisästimuloitumista mutta menköön tähän samaan konkurssiin.

rakkaudella,
Sartsa