Päivän positiivisia oli ainakin seuraavat:
- Aurinko. No koska se nyt ei sitä olisi. Ihana keväinen, lämmittävä aurinko joka silitteli poskia.
- Pitkin tietä virtaava vesi. Kevään merkkejä, lumi alkaa sulamaan ja mitä nopeampaa se sulaa niin sen parempi.
- Ikikuusen halaus. Käytiin liikuntatunnilla oppilaitten kanssa kävelylenkillä jonka kohteena oli todella massiivisen kokoinen vanha kuusi. Löysin itsestäni vanhan puunhalaajan. Tuntui jotenkin kivalta kietoa kädet tuon kuusivanhuksen ympärille ja olla vaan hetkinen siinä.
- Ulkoilu. Mä sain tänään olla töissä ulkona yli 2 tuntia ja se kyllä tuntui ihanalta. Askeleitakin tuli askelmittariin ihan mukavasti. Tällä hetkellä näyttää 6114 askelta eli nelisen kilometriä. Ei huono! Etenkään kun nyt oon niin kertakaikkisen väsy, etten jaksa enää illalla lähteä mihinkään.
Siinähän sitä nyt oli positiivista yhdelle päivää. Hyvä mieli tuli kaikista noista. Viikonloppuna alkoi sitten jo jauhamaan ajatusmylly päässä yhden sun toisenkin asian parissa. Näitä nyt vaan aina tulee mieleen jostain ja sitten mä tykkään velloa niissä ja tuumata kantilta jos toiseltakin.
Nyt oon miettinyt kirkkoa. Tarkemmin sanoen kirkkoa ja homoja. Tämä ajatus toki sai alkunsa viime viikon unelmahäät ohjelmasta, missä naispari vihittiin ja vihkipapin täytyi pitää kasvonsa piilossa kun ei hänellä olisi ollut lupaa vihkiä samaa sukupuolta olevia. Aloin miettiä sitä, että miten mä itse ajattelin tuossa tilanteessa asioista. Siis jos olisin menossa naimisiin ja kumppani nyt sattuiskin olemaan nainen. Haluaisin kyllä mennä naimisiin mutta haluaisinko papin aamenen, saati kirkkoa. Toisaalta vaikea mielikuvitella siksi, että ylipäänsä jos menisin joskus vielä naimisiin niin se ei tapahtuisi kirkossa. Mutta siis.... Ajatukseni jäi tähän jumiin siksi, että minkä takia jotkut samaa sukupuolta olevat haluavat niin kovin liitolleen sen papin siunauksen ja mennä naimisiin nimenomaan kirkossa. Jos kerran seurakunta on instituutiona sellainen joka ei vois mua hyväksyä sellasena kun mä oon, niin miksi mä haluaisin ylipäätään kuulua siihen saati haluta papin vihkimään vaikka sitten viekkaudella ja vääryydellä. En haluais. Siinä ajatuksessa on jotain väärää. Vai voiko tämän asian ajatella sitten niin, että voi uskoa Jumalaan ja usko itsessään voi olla tärkeä asia mutta tulkitsee niin, että se on ihmisten tekoja että jotkut tahot kieltävät samaa sukupuolta olevien avioliiton. Mene ja tiedä mutta tuntuu ajatuksena hassulta tukea niin kovasti jotain sellaista joka ei tue mua tai ainakaan hyväksy.
Ei tässä vielä kaikki. Toinen iso asia jota tässä on miettinyt koskee parisuhteessa puhumista. Mulla nyt sattuu olla kumppani joka ei paljon puhele. Siis niinkun tyyliin että oon sanonu että asia on näin ja mä kerron sitten kun se muuttuu. Minä sitten taas oon puhunut kaiken mikä vähäkään on mielen päällä ollut. Pelännyt jotenkin että muuten ne asiat koteloituu sinne ja aiheuttaa ongelmia sitten myöhemmin. Kasaantuvat, ryökäleet, ja räjähtävät sitten kasvoille. Tästä aiheesta on meinannut aiheutua ongelmia niin, että mua on ahdistunut se ettei toinen millään opi puhumisen taitoa. Ei vaikka mä kuinka oon koittanut opettaa ja tolkuttaa, että se on pakollinen juttu että tämä homma voi toimia.
Sitten kävi niin, että mä omasta mielestäni eräänä kauniina päivänä jostain huomasin tai hoksasin että toista saattaa jopa vähän ahdistaa moinen asioitten jatkuva puiminen. Mulla tuli jostain, yllätyksekseni ei kiukku, vaan sellanen pieni ärsytys ja tavallaan luovuttamisen fiilis. Että ei sitten kun ei toinen kerran halua pitää tästä suhteesta huolta eikä avaa ajatuksiaan. Antaa olla!! Ei sitten puhuta, en puhu minäkään. Enkä ajattele, annan olla. Menköön niinkun menee. Mitäs siitä sitten seurasi?? Pieni ärsytys antoi sopivasti pontta sille, että kerta kaikkiaan käänsin ajatukset ihan muualle. Jos vähäkään meinasin alkaa miettiä jotain parisuhteeseen liittyvää hommaa niin heti tietoisesti käänsin fokuksen johonkin muuhun. Muutaman päivän jälkeen mä huomasin, että kaikki on ihan hyvin edelleen ja että mun oma olo on jotenkin paljon helpompi. Iisimpi, kevyempi!! Mua ei ihan oikeesti ahdistanut koko ajan ja se taas tuntui ihan olotilassa asti. Siitä hoksasin miten oikeesti kuluttavaa se on, että on koko ajan tuntosarvet pystyssä aistimassa jotain rivien välistä luettavaa. Oon huomannut, ettei mun tarvi tehdä sitä. Jos suhde loppuu siihen, ettei puhuta ja toinen pankkoaa pahaa oloa sisälleen niin se on sitten niin. Sen ajan murheita. Ei niitä tarvi ottaa kannettavakseen vielä tänään. Nautitaan hetkestä ja eletään päivä kerrallaan. Oon luullu tehneeni niin, mutta voi pojat että mä nyt vasta huomaan oppivani pikku hiljaa.
Jollain tapaa kuulostaa ehkä oudolta, mutta oon oppinut olemaan kommunikoimatta liikaa. Ennen kaikkea mä oon oppinut olemaan ajattelematta liikaa. Mä ajattelen liikaa, vedän johtopäätöksiä liikaa ja ruoskin itteäni liikaa. Näillä opeilla mä yritän nyt mennä eteenpäin. Toivon, että samalla kun multa häviää tietynlainen paine niin toisellakin osapuolella helpottaa kun ei niitä kaikkia juttuja tarvi aina niin juurta jaksain kelailla. Hän on sanonu kaiken olevan hyvin ja että hän ilmottaa jos tämä muuttuu. Siihen mulla on lupa luottaa ja uskoa. Miksi siis hötkyillä kun kaikki on hyvin.
Semmosia pikku juttuja on pyöritelty tänään. Niin, kuten huomaa, en mä tommosesta ajattelusta kokonaan pääse eroon mutta ei oo tarviskaan. Voi mietiskellä vaikka mitä, mutta pitää huomata pysyä jossain rajoissa eikä ottaa ittelleen ylimääräistä taakkaa.
Aki lähti tänään lomareissulle joten mä oon nyt sitten reissuleskenä tämän viikon. Yhtään en tiedä koska takaisin kotiin palajaa mutta perjantaina viimeistään pitäis kotona olla. Lauantaina kun on kisat. Mä nautin tässä rauhasta. Oon koko päivän pitänyt oman puhelimeni mahdollisimman paljon lentokonetilassa ja niin ajattelin tehdä nyt illankin. En halunnut ees laittaa mitään musiikkia päälle vaan söin ihan hiljaisuuden vallitessa ruoan kun töistä tulin ja sitten aloin tätä naputtelemaan. Tiskata kun jaksais tänään niin mitään muuta en aio tehdä. Ajoissa nukkumaan. Me, myself and I.
Kivaa viikkoa!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti