Tänä aamuna mä heräsin outoon tunteeseen. Mulla oli tosi levoton ja ahdistunut olo. Mahassa kylmäsi ihan niin kuin silloin jos jännittää kovasti jotain. Venyttelin korkkiruuville yön aikana menneen ruotoni vähän parempaan ojennukseen ja nousin ylös. Jaloissa tuntui eilinen lenkki kun laahustin pesuhuoneeseen. Aina välillä se tunne iski tajuntaan uudelleen. Mahan pohjalla se tuntui. Oliko se mahapöpöä? Ei, kyllä se oi ihan jotain muuta.
Pesin hampaani ja naamani. Peilistä mua katsoi väsyneet kasvot. Silmäluomet on taas kuivuneet ja arat. Iho menossa rikki, voi elämän kevät. Onkohan enää mitään tehtävissä poskille jotka roikkuu kun hamsterilla? Kaikki roikkuu, valuu maata kohti kun jätkän räkä.Silti vielä peilikuvaa pahempi oli se olotila. Ahdistusta. Mistä, miksi??
Aamupalan yritin taas saada terveelliseksi. Riisi-maissikakku jonka päälle leikkelettä, turkkilaista jugurttia johon mansikoita ja hamppuöljyä. Kyllä mä yritän. Huolehtia siis ittestäni ja terveydestäni. Eilen kävin hoitajan juttusilla, aiheena verenpaine kontrolli. Samalla kattottiin mun viimeisimmät labrat ja sain puhtaat paperit. Kaikki on tällä hetkellä oikein hyvin terveyden suhteen. On katottu paineet (lääkitys kohdillaan ja lukemat priimaa), sokerit sun muut ja kaikki on hyvin. Hyvä niin! Mikä sitten on tämä olo?
Ei hätää. Kaikki hyvin.
Aamupalan ohessa lueskelin Aamulehden. Onneksi olin taas kerran laittanut kellon herättämään vähän aikaisemmin niin oli kiireetön aamu. Lehden jälkeen selailin Facebookia ja instagramia. Ihailin ihania luontokuvia ja haaveilin reissusta aurinkoon. Olotila vaan ei hellitä. Mikä mua nyt vaivaa?? Päätän olla miettimättä asiaa enää yhtään. Vaatteet päälle ja töihin vaan.
Lähdön päälle katson kumminkin vielä puhelimen kalenteria etten vaan ole unohtanut tältä päivältä mitään tärkeää. Sitten se iskee mun verkkokalvoille ja siitä tajuntaan. Tiedän mikä tämä olotila on. Se on todellakin ahdistusta, jännitystä, pakokauhua ja pelkoa. Huomenna on hammaslääkäri päivä!!!! Apua!!!
Uskomatonta että mä panikoin sitä näin spontaanisti etukäteen. Ei auta, mentävä on. Jos nyt koittais kumminkin unohtaa sen täksi päiväksi ja keskittyä tämän päivän antimiin.
Näillä eväillä päivää päin.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti