KERRO KERRO KUVASTIN

Ei oo mitään niin metkaa kapinetta kun meidän vessan peili. Erityisesti aamutuimaan. Sinne kun vilkaisee niin ikinä ei tiedä millainen olento sieltä kurkkii. Tänä aamuna siellä silmiään siristeli viikon alkoholia kiskoneen ja sen takia turvonneen näköisen ihmispolon kuvatus. Silmät lähes umpeen murautuneet ja hamsteriposkilla kiemurteli tyynyn painaumat kuin kastemadon matelureitit. Ei siis sillä että olisin vetänyt viikon rännin mutta näkymän vois kuvitella moiseksi. Mua nauratti!! Jostain syystä mä nukuin viime yön valtavan hyvin ja toisaalta nähden jotain aika jännää unta. En siis jaksanut tänään pillastua peilikuvalleni vaan iskin silmää ja totesin että tällä mennään tänään.

Tuo uni mua jäi vaivaamaan syystä, että se jatkui oikeestaan koko yön. Vieläpä niin että kun pitkästä aikaa heräsin vessaan niin uni jatkui samana vielä uudelleen nukahtamisen jälkeenkin. Minä ja Aki siinä jotain seikkailtiin ja vahva käsitys on että vierailtiin monissa tutuissa paikoissa, samalla jutellen elämän tilanteesta. Mä työstän ajatuksiani ja omaa itseäni unissa, ihan selvästi. En vaan nyt muista miten tällä kertaa.

Anyway, päädyin huuhtomaan kasvoni kylmällä vedellä. Laittamaan vähän seerumia ja päivävoidetta pintaan niin johan tuntui raikkaammalta olo. Hiukset ois pitänyt pestä eilen joten tänään ne menetteli ainoastaan hyvällä tahdolla, ja kuiva shampoolla. Huoh tätä mun touhua. Ihan pikkuriikkinen skarppaus ja ryhtiliike ei ois ollenkaan hulluudeksi. Ihan niinku meinaan joka asiassa. Liikkuminen on rajoittunut tällä viikolla lähinnä leukojen liikuttamiseen. Retkahdin avaamaan täytelakupussin eilen. Kourallinen hävisi ääntä kohti sekunnissa. Ja vielä kindermuna päälle. Sitten olikin huono olo. Ällötti suorastaan. Voittajafiilis... NOT!!!

Joka tapauksessa viikko on hyvässä vauhdissa jo. Kuluneet työpäivät on menneet tosi leppoisasti ja vauhdillakin. Ensi vuoden kirjatilauksia oon molemmilla kouluilla urakoinut ja huomenna saa molemmissa painaa lähetä nappia. Tarviketilauksetkin on hyvällä mallilla. Tästä mä tykkään, että asioita on pystynyt ennakoimaan eikä kaikkea tarvi aina tehdä viimeisellä sekunnilla kauhealla hädällä. Mun täytyy tunnustaa, että huomenna on ehkäpä mun inhokkipäivä koko viikosta sillä on 5-6lk käsityötunti. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mä oon käsitöis ihan tumpelo niin ei musta siellä oikein hirveesti apua oo. Siis ainakaan jos kyseessä on ompelukoneella tehtäviä juttuja. Tarvis totisesti opetella edes perusteet, jos nämä ohjaajan hommat jatkuu. En kerta kaikkiaan siedä itteltäni tuollaista leväperäisyyttä etten osaisi opastaa kunnolla. Yks toisaalta mikä auttais asiaa ois se, ettei tarviisi mennä tunnille ihan ns. sokkona vaan tietäis jo etukäteen mitä tulemaan pitää ja oi voinut vaikka valmistautua. Se multa puuttuu lähes kokonaan tällä hetkellä, siis se että voisin etukäteen jo perehtyä asioihin mistä vaikkapa tunneilla puhutaan. En kerta kaikkiaan ehdi sellaista. Matikka on sellainen aine johon oon pyrkinyt aina etukäteen pikkasen pääsemään sisälle, että osaisin sitten tunnilla olla avuksi. Kun omaa kutosen matikkapään ja vielä yhdistettynä siihen, että ohjeet ja laskutavat on muuttuneet melkoisesti omista kouluajoista niin pakkokin ottaa selvää missä mennään.. Ettei tuu sitten opastettua ihan hakoteille. Noh, se on sellaista koulunkäynninohjaajan arkea. Äkkinäisiä ja vaihtuvia tilanteita jatkuvasti. Toisinaan tuntuu ihan heittopussilta kun tilanteet elää ja lennosta pitää tehdä milloin mitäkin. Toisaalta, se on taas yks niistä jutuista mitkä pitää tän homman kiinnostavana.

Uskomatonta että on keskiviikko ja ylihuomenna näihin aikoihin taidan olla jo Lapualla. Tuntuu kivalta! Koitetaas jaksaa porskuttaa tasaista arkea taas yhden viikon päähän asti.

rakkaudella,
Sartsa