NOLLAUSVIIKONLOPPU

Mulla oli aivan ihana viikonloppu. Ei voi muuta sanoa! Oli niin paljon kivaa tekemistä ja touhua että tuntui oikeesti kun olis pitänyt pidemmänkin loman. Vaikka mulla ei yleensäkään työt pahemmin tuu kotiin, ainakaan niin että ne nyt viikonloppuisin ois mielessä niin tällä kertaa ei tullut kyllä tippaakaan. Itse asiassa tuntui jopa sunnuntai-iltana että mikä työ ja että mihin sitä aamulla pitikään suunnata.

Viikonloppu alkoi heti tosi mukavasti kun sain Akin mukaani lenkille. Mentiin mun lempireitille eli tuonne maastoon ja vieläpä rantaa pitkin joten maisematkin oli ihan jeppis. Tästä menee superkiva rantapolku keskustasta tuonne hiukan sivummalle eräälle rannalle. Kokonaislenkin pituus oli tällä kertaa sellaset 6,4 kilsaa mutta aikaa vierähti kyllä lähemmäs 2 tuntia sillä välillä oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemia ja vaan nauttimaan hiljaisuudesta. Tuntui hassulta, että niin lähellä oli asutusta kun välillä tuntui että oltiin ihan syvälläkin metsässä. Ai että mä nautin. Vielä kun kelikin oli mitä parhain niin voi pojat.

Lenkin jälkeen syötiin ja saattoi hyvillä mielin istua telkkarin äärelle jännäämään the Voice of finlandia. Illalla juteltiin mm. siitä että joskohan kohta ois se hetki, että vois alkaa kattella yhteistä kotia mutta ei se taida vielä(kään) olla ajankohtaista. Mä oon jo päässyt siihen pisteeseen ajatusten tasolla, että vois ajatellakin mutta katellaan nyt vielä näin. En mä nyt tuota miesraukkaa aio niskasta uuteen osoitteeseen raahata kumminkaan.

Lauantaina oli tarkoitus lähteä retkeilemään. Ajatuksena oli käydän katsastamassa laavuja joita lähistöltä löytyy. No, arvaahan sen että vettä tihkutti koko pitkän aamun. Ei ollut sitten yhtään sellainen fiilis, että ois halunnut lähteä kastelemaan ittensä maastoon. Vielä kun tuulikin oli aika kylmä. Ajattelin että sitä sairastuu vaan. Hetken siinä sitten mietittiin oisko mitään plan B:tä ja sitten otettiin suunta kohti Keuruuta. Pikkuinen shoppailukierros tuli tehtyä ennenkuin oli aika tulla kotiin ja suihkun kautta alkaa valmistautua iltaan. Olin kovasti jo odottanutkin Arttu Wiskarin keikkaa mikä olikin ihan täällä omassa kaupungissa. Kerrankin jotain tosi kivaa omalla paikkakunnalla. Liian usein noita ei oo. Kateltiin telkkarista ensin miltsi ja the wall minkä jälkeen lähdettiin kävelemään kohti uudelleen avattua yökerho Kanea. Paikka vaikutti tosi kivalta ja porukkaakin oli ihan mukavasti. Keski-ikäinen korvani tykkäs myös tosi paljon soitettavasta musiikista. Suomirock siellä pauhasi niinkun asiaan sopii. Arttu aloitteli yhden aikaan ja veti ihan hyvän keikan. Ehkä mä jäin vähän kaipaamaan enemmän omia biisejä kun veti aika monta Vain elämää rallia.

Pari maljakkoa siinä tuli tuhottua illan mittaan :)

Vaikka nukkumaanmeno menikin kohtuu myöhälle niin aamulla oltiin silti pirteinä pystyssä jo kymmenen aikaan. Lähdettiin Akin äitin luo vähän erinäisiin askareisiin, minkä jäkeen tehtiin se lauantailta pois jäänyt notskiretki. Etsittiin tovi laavua mutta vihdoin onnettaren avustuksella päästiin perille. Ajettiin nimittäin välillä 5 kilsan pätkä tietä joka oli ihan peilijäässä. Olin ihan varma, ettei auto voi pysyä tiellä vaikka kuinka hitaasti ajettiinkin. Onneksi pysyttiin kumminkin eikä haaveria sattunut. Palvian laavu oli paikka jota etsittiin. Eli tällänen paikka

Onneksi laavulle ei tarvinnut rämpiä lumessa vaan sinne meni kova polku. Lunta nimittäin oli kyllä todellakin paljon enemmän kun meillä täällä Mänttässä. Paikka oli tosi kiva. Kesällä varmaan vieläkin kivempi. Tässäkin saattoi kuitenkin nauttia metsän rauhoittavasta ja voimaannuttavasta seurasta. Mitään liikeenteen ääniä sun muuta ylimääräistä ei kuulunut. Ihanaa!!

Laavulla oli vähän puita valmiina

Luksusta oli pöytä ja penkit, ei kuitenkaan meillä nyt käytössä

Jotenkin aavemainen oli näky sillasta joka joskus on vienyt lammen yli

Musta on kyllä oikeasti kuoriutunut oikea puunhalaaja. Siinä missä Aki sytytteli tulta notskiin niin mä fiilistelin seisoskelemassa puita vasten ja oikeasti halailin niitä. Puun runko tuntuu jännästi ihan lämpimältä kun sitä vasten nojailee. Tuntui hyvältä ja rauhoittavalta. Siinä välin Aki oli kuin olikin saanut tulet syttymään, tosi kovasta tuulesta huolimatta.

Kyllähän tuota tuijottelis enemmänkin

Syötiin siinä parit makkarat ja juotiin kaffet. Sitten olikin jo aika lähteä suuntimaan kotiin päin. Haettiin neitokainen vielä matkalla meille ja jatkettiin ajelua auringonlaskun metsästyksellä. Hiukan myöhästyttiin mutta mukava reissu oli tämäkin. Kolhossa me käytiin kameroita virittelemässä. Ilta menikin sitten jälleen telkkarin äärellä.

Kuten sanottua, oli kyllä aivan mahtava viikonloppu! Näitä lisää. Ens viikonloppuna suuntaankin kohti Lapuaa ja vietän siellä viikonlopun. Ihan varmasti nollautuu polla siinäkin.

Kivaa viikkoa joka onkin jo tosi hyvällä alulla kun pari iisiä työpäivää on jo lusittuna.

rakkaudella,
Sartsa