maanantai 29. tammikuuta 2018

JUUSTOINEN NACHOVUOKA

Perjantaina tekaisin pitkästä aikaa sitte texmexiä ja tyrkkäsin nachovuoan uuniin. Reseptejä tähän on varmaan monia mutta mä teen yleensä näin...

Ainekset:
500 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
Taco maustepussi
1prk kermaviiliä
1prk salsaa (medium)
ananaspaloja
Juustoraastetta
Juustokastiketta
Tortilla sipsejä (juusto)

Näin tein: sipulit ekku pannulle paistumaan eli kuullottumaan niinku fiksummat sanois. Jauheliha perään ja ruskistellaan. Ananakset ja maustepussi lopuksi sekä tilkka vettä. Anna maustua kunnolla.
Voitele vuoka ja kaada tortilla sipsit pohjalle. Niiden päälle levitetään juustokastike ja siihen päälle jauhelihaseos. Sekoitin kermaviilin ja salsan minkä sitte kaadoin vielä kaiken edellisen päälle. Juustoraaste vielä pintaan ja ei kun uuniin. 200 astetta ja noin 15 min.

Tästä ei tuu mitenkään älyttömän tulista koska en piittaa sellasesta. Vielä kun ois tehny raikkaan tuoresalaatin tän kylkeen nii a vot. Nyt meni ilman semmosia ja hyvää oli.

Nopeaa herkkua jota voi muunnella mielin määrin löytyvien ainesten mukaan...



Rakkaudella,
Sartsa

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

TAMPERE, TEATTERIA JA YHDESSÄOLOA

Tämä viikonloppu siis kului Tampereen maisemissa. On se jännä miten aika tuntuu menettävän merkityksensä kun on jotain mukavaa ja pääsee vaihtamaan kotiympyröistä johonkin muualle. Tähän reissuun liittyi paljon tunteitakin. Minäpä kerron mitä kaikkea tähän retkeen sisältyikään.

Me siis junailtiin Tampereelle vaikkei ajomatkakaan olisi ollut kun reilu tunnin verran. Onneksi näin, sillä ajokeli ei ollut mikään paras mahdollinen kun vettä vihmoi vasten tuulilasia mennessä. Vr on ollut kyllä meille suotuisa sillä tälläkin kertaa oltiin ihan aikataulussa. Jouduttiin hetkisen odotella seuralaisia jotka saapuivat eri suunnasta. Sitten päästiinkin syömään. Tällä kertaa paikaksi valikoitui kiinalainen ravintola Lotus Garden. Kurkkaa paikkaa täältä  Syötiinkin vatsat pullolleen kun buffet pöytään päästiin. Kyllähän maistui, jälkkärit ja kaikki.... Maha täynnä jaksais sitten illan riennot.


Friteerattua banaania jälkkäriksi..nam!



Onneksi ravintolasta oli jonkun verran kävelymatkaa hotellille, että sai hiukan laskeennuttaa eväitä. Yövyttiin Omena hotellissa ja tällä kertaa kaikki toimi loistavasti. Tämmönen tällä kertaa:


 

Lisää kuvateksti

lllan kohokohta olikin sitten klo 19 täällä:


Päästiin katsomaan kun lukiolaiset esittivät erittäin ammatitaitoisin ottein tämän näytelmän:



Jos haluat tarkemmin tietää mistä on kyse niin käyhän täälä tutustumassa  Lyhyesti referoituna tarina kertoo tyttöjen elämästä vuonna 1918 sisällissodan kuumina aikoina verraten tämän päivän eli 2018 vuoden tyttöjen elämään. Paljon ajatuksia, miettittävää, pohdittavaa. Mä olin ihan äimänä siitä taidosta mitä näistä nuorista oli saatu esiin. Lukioikäiset lahjakkaat nuoret oli itse käsikirjoittaneet koko tarinan sekä näyttelivät roolit erittäin ammattimaisesti. Lisäksi lavalla nähtiin 10 henkinen live orkesteri ja kaiken huipuksi nämä samat nuoret olivat myös säveltäneet ja sanoittaneet kaikki biisit. Ihan käsittämätöntä ottaen huomioon että sisäpiiritiedon mukaan mitään aiempaa kokemusta esim. säveltämisestä ei ollut. Mua inspiroi ihan älyttömästi tollanen lahjakkuus. Saatoin vaan nauttia matkasta ilman mitään jännitystä siitä että meneeköhän kaikki nyt niin kun pitää.

Omalta kohdalta tämän kokemuksen väkevyyttä ei mitenkään tietenkään vähennä se, että lavalla oli tuttu kasvo. Mun rakas siskontyttöni Camilla teki ensiroolinsa oikean teatterin lavalla. Oon kyllä melko varma siitä ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi. Oli kyllä sellainen tunnehyökyaalto koko esitys että ohhoijjakkaa.

Tän jälkeen sitten käveltiin tunnelmallisessa Tampereen illassa hotellille jossa illanvietto jatkui sitten muutaman lasillisen kautta karaokebaari Tiikerihain puolelle. Oli kyllä tosi mukava ilta loistavassa seurassa.



Tästä on taas hyvä alottaa uutta työviikkoa.

rakkaudella,
Sartsa

perjantai 26. tammikuuta 2018

VAIHTELEVAN SÄÄN VIIKKO

Härkäviikot. Niitähän nyt eletään. Täällä koulumaailmassa (ja miksei muutenkin työelämässä) se tarkoittaa joulun ja talviloman välistä aikaa jolloin pusketaan töitä ilman mitään arkipyhiä tai muuta arkea katkaisevaa asiaa. Vähän huolestuttavaa on se väsymyksen määrä joka työpaikalla leijailee. Omalta kohdalta oon edelleen erityisen huolissani. Tällä viikolla on jäänyt liikuntakin pois kun ei kerta kaikkiaan oo vaan jaksanut. Kroppa tuntuu laittavan  hanttiin oikein urakalla. Mitä ihmettä mä oikein teen?

Univelkaa on toki kerääntynyt tässä viime aikoina että sen taltuttaminen pitäis ottaa ehkä asiaksi ihan ensimmäisenä. Vaikea tietää mikä on univelkaa ja mikä jotain yleistä väsymystä.

Noh, onneksi tässä on kaikkea mukavaa taas tiedossa. Tällä kertaa viikonloppu Tampereella. Huomenna junaillaan sinne ja tiedossa on ainakin teatteria, katotaan nyt sitten josko muutakin. Meitä on isompi porukka lähdössä joten taas tulee muistojen koppaan mukavaa täytettä. Näistä lisää sitten jahka reissu on tehty.

Talvi on muuttanut vähän taas muotoaan. Alkuviikosta paukkui pakkanen yli - 20 asteen mutta tänään ollaan jo lämpöasteissa ja vettä satelee... Siksipä onkin tosi liukasta ja syy siihen etten halua lähteä autolla Tampereelle vaan hyppäämme junaan.

Tässä vähän osviittaa miten paljon lunta tuli alkuviikosta ja miten kylmä keli oli:

Saappaanvarren mitta riitti juuri ja juuri

Nättiä oli kyllä ulkona

Rapsakkata oli... 

Ihanaa viikonloppua, hemmottele itteäs ja pidä hyvänä
Rakkaudella,
Sartsa

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

TÄYDELLISEN PASTAKASTIKKEEN METSÄSTYS

Nyt on ihan pakko jakaa heti perään toinenkin ruokavinkki. Mutta täähän nyt sopii tälläselle ruokaholistille oikein mainiosti. Ruoka mielessä kuitenkin jatkuvasti joten kanavoidaan tämä rakkaus nyt tämmöseen reseptöintiin :)

Tällä kertaa mä lähdin jahtaamaan täydellistä pastakastiketta. Mulla oli puoli kiloa jauhelihaa sulatettuna ja siitä piti jotain sapuskaa keksiä. Sitten kun kaappiin oli jäänyt vielä paketti tomaattimurskaa niin tuli mieleen lähteä kokeilemaan kastikkeen valmistusta.

Ainekset tänään:
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
500g jauhelihaa
1 prk tomaattimurskaa
1 prk ruokakermaa
1 prk ananasta paloina
pala kermajuustoa
mausteita oman maun mukaan
(mulla suolaa, oreganoa, savupaprikaa, chilijauhetta, mustapippuria)
fonduchef nautaa 1 annos

Näin mä tein:
Paistinpannulle rasvaa ja siihen valkosipulit ja sipulit niin pieniksi paloiteltuna kun haluaa. Niitä vähän siinä pyörittelin ja kuullottelin ennenkun lisäsin jauhelihan sekaan. Fonduchef palan laitoin sekaan sekä maustoin muutenkin makuni mukaan. Ananakset heitin sekaan kun jauheliha oli ruskistunut ja niitä sekoittelin hetken. Sitten vaan sekaan tomaattimurska ja ruokakerma. Sekoittelin ja laitoin levyn ykköselle ja kannen pannun päälle. Kastike sai hautua ihan rauhassa tässä tapauksessa ainakin 15 minuuttia. Sitten raastoin kermajuuston siihen sekaan. Kansi päälle ja lisää hautumaan niin kauaksi kunnes keitin pastan. Tykkään tosi paljon italialaisesta munapastasta sillä se ei käy mun vatsan päälle yhtä paljon kun monet muut pastat. Keittämisessä meni se reilut 5 minuuttia ja sitten vaan koko homma sekaisin keskenään. Voin kertoa että kun malttoi hetken antaa makujen kunnolla tasaantua niin oli muuten todella herkkua. Täydellinen pastakastike antaa edelleen odottaa itseään mutta seuraavaksi tähän samaan mä aion lisätä vähän parmesaania ja tuoreita yrttejä.


Kastike valmiina..tuoksua en valitettavasti saanut kuvaan :)

Valmis pasta, tämä jäi ruokailun jäljiltä :)

rakkaudella,
Sartsa

tiistai 23. tammikuuta 2018

LEMPEÄN LEISKUVA MAKKARAPATA a la Sartsa

Mulla kun on harrastuksena tämä alelappujen metsästys ruokakaupassa niin se mahdollistaa joskus myös ihan uusien tuotteiden päätymisen omaan keittiöön. Tuliset chili- ja chorizomakkarat yhtenä esimerkkinä. Oon monesti miettinyt että niistä vois tulla hyvä pataruoka ja nyt päätin sellasen toteuttaa. Ajattelin nyt jakaa tämän reseptin, sillä lopputulos oli todella herkkua. Näin mä sen tein:

SARTSAN LEMPEÄN LEISKUVA MAKKARAPATA
Ainekset:
1 prk maissia
1 pss sadonkorjuuvihanneksia
Chili tai chorizomakkaraa
200g pekonikuutioita
2 paprikaa
1 iso sipuli
1 prk tomaattimurskaa
3 dl riisiä
4 dl vettä
Suolaa, mustapippuria,
Savupaprikajauhetta
Chilijauhetta

Näin tein:
Mä pyöritin paistinpannulla ekku sipulit, paprikat ja vihannespussin. Niin ja pekonit. Maustoin suolalla, pippurilla ja hunajalla. Valurautapataan laitoin rasvaa ja pohjalle nuo maissit sekä raaka riisi. Siihen päälle kippasin asiat paistinpannulta ja päälle pienin juustoista Chili makkaraa ronskeina paloina. Tomaattimurskan mä maustoin millä nyt huvittikin ja sen kaadoin muitten asioitten päälle sekä vielä vedenkin. Pinnalle pari kynttä valkosipulia ja homma uuniin 200 astetta ja se oli kyllä lähes tunnin. Riisien nyt ainaki pitää kypsyä. Oli muuten tosi maukasta vaikka itte sanonkin.


Rakkaudella
Sartsa

maanantai 22. tammikuuta 2018

MATKAMESSUT JA YSTÄVÄ 50V @HELSINKI

No niin... Uuden viikon eka hetket menossa ja aika avata hiukan hauskaa eilistä. Niin tai oikeestaan vielä hauskempaa lauantaita.

Mä vietin siis viikonloppuni Helsingin hurlumheissä. Lauantaina väsytti ihan sairaasti kun kello piipitteli herätystä klo 6.30. Työn ja tuskan kautta sain itteni kuitenkin linja-auto asemalle 7.30 mennessä ja matka saattoi alkaa. Heti kun pääsin autoon  niin menin kuulkaa kylmästi takapenkille ja heitin pitkälleen. Uni tuli sen kummemmin houkuttelematta per heti ja niin mä nukuin ku pikku possu Tampereelle asti. Osaatte ehkä kuvitella edessäni istuvien ilmeet kun mä kömmin ylös sieltä penkiltä ja sanoin huomenta 😂 eihän he olleet edes huomanneet että sielä joku on.

Matka sujui jouhevasti niitä näitä tuumien. Tuo maisemakuvia teksti putkahti siinä matkan varrella mieleen. Linnatuulessa pysähdyttiin kahville joten mäkin sain syötyä aamupalan. Ekku piti vaan ottaa vessassa kuva minkä näköisenä sitä on ihmisten ilmoille lähdetty.



Kaakao ja sämpylä maistuivat

Kohteenahan mulla oli matkamessut Helsingin Messukeskuksessa. Kaiman 50v synttärit alkoi sieltä. Ai kamala mikä määrä ihmisiä!!!


Hetkisen kierreltyämme ja tungoksessa hikoiltuamme päätettiin nauttia kuoharilasilliset wine baarissa.


Matkamessuilla kuvaaminen jäi vähiin. Osittain ruuhkan takia, osittain siksi että siellä ei ollut tarkoitus kuluttaa koko päivää että ehdimme ajoissa hotellille. Tämmönen tuli vastaan kumminkin sellaisena ohimennen pysäyttävänä juttuna.

 Oli munkin kotikaupunkini esillä messuilla ja aika näyttävästikin.


 Messuilta lähdettiin suuntimaan kohti Scandic Simonkenttää missä yövyimme.

Ensin junalla rautatieasemalle

Sitten metrolla kamppiin
 Mulla oli hirveä nälkä tässä vaiheessa joten piipahdin salaattibaarissa.

Sitäsuntätä
 Huoneessa kaimalla olikin jo kuoharit viilentumässä ja nautittiin lasilliset siinä laittautumisen ohella.

Freixenet rose
 Illan mittaan saimme vieraita kun muutama ystävä ja tuttava tuli onnittelemaan Aikuista Naista. Nautittiin lisää kuoharia, puhua kälätettiin ja nauraa räkätettiin. Käytiin me syömässäkin illan mittaan vain palataksemme takaisin kämpille ennen siirtymistä karaokekellariin tapaamaan Marmariksen tuttuja. Meillä oli kokoontuminen siellä ja ihan yksityistilaisuus 20-23 välisen ajan. Oli tosi mukava ilta kun näki tuttuja joita ei oo aikoihin nähnyt ja saattoi päivittää kuulumiset. Tässä seuraavassa kuvassa ollaan päivänsankarin kanssa pelipaikoilla.

 Kohtuu ajoissa jo ennen yhtä me tultiin hotellille. Mä kattelin vielä telkkaria ja nautin pientä iltapalaa. Kertasin mielessäni vielä todella ihanaa iltaa.

Yökkärit päällä köllöttelyä

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen oli aika aamupalan ja pikku huilin jälkeen luovuttaa huone ja lähteä kuluttamaan aikaa ennenkuin juna lähti kotia kohti. Onneksi oli seuraa odotellessa, aika meki tosi nopeaa.

Aamupalan jälkeen pari puraisua kesää

Odottavan aika ei nyt ollut kovin pitkä

Oli kyllä tosi kiitollinen ja hyvä fiilis kaikesta tapahtuneesta ja ihanaa oli lähteä kotia kohti. Se on aina yhtä lämmittävä fiilis että kotiin on ihana palata.

Rakkaudella,
Sartsa

lauantai 20. tammikuuta 2018

MAISEMAKUVIA

Maisemia, ohikiitäviä.
Lumen harsoittamia puita,
hallan huurtamia taloja.
Katson tuota kaikkea ja
huomaan miten mielenikin
lähtee matkalle.
Se tuntee kiitollisuutta siitä
kauneudesta mitä näen ympärilläni.
Se on onnellinen siitä, että osaan
nauttia pienistä ohikiitävistä hetkistä.
Se laittaa sielun hymyilemään,
tuo sydämeen auringon pakkasen
keskelle.
Suljen silmäni tässä aamuhämäräisessä
autossa ja päätän että nyt on hyvä.

Rakkaudella,
Sartsa




perjantai 19. tammikuuta 2018

NIHKEÄN VIIKON LOPPU

Nyt on ihan pakko hehkuttaa, että a) en muista millon viimeksi olis näin hyvä fiilis siitä että on perjantai ja b) tulossa on ihan huippujen huippu viikonloppu.

Lähetään nyt avaamaan tuota a kohtaa vähän siltä pohjalta että tämä viikko on ollut sellaistakin lumessa tarpomista että huhhuh!! Osittain ihan kirjaimellisesti mutta eniten kuvaannollisesti. On vaatinut tosi isoja ponnisteluja kammeta ittensä edes sängystä ylös aamuisin, puhumattakaan työpäivien nihkeydestä. Mä oon ollu niin väsy että oon oikeesti joutunut tsempata ja ruoskiakin itteäni selviytymään työpäivistä. Se puolestaan on vieny mehut sitten niin totaalisesti etten oo kotona jaksanut tehdä yhtään mitään. Luojan kiitos musta löytyy sitkeyttä kumminkin sen verran että liikkumaan oon pakottanut itteni. Maanantaina tehtiin lenkki, tiistaina kävin uimassa 500m ja eilenkin passitin itteni lenkille vaikka se tuntuikin tosi nihkeältä ajatukselta. Tällä kertaa ei riittänyt edes lähtökynnyksen ylittäminen vaan koko lenkki tuntui raskaalta tervanjuonnilta. 5 kilsaa mä kumminkin sain käveltyä ja olin itteeni enemmän kun tyytyväinen.

Musta tuntuu tällä hetkellä kun koko kroppa olis unessa. Aineenvaihdunta ei tunnu toimivan ihan niinku pitää vaan sekin käy hitaalla aiheuttaen tukkoista olotilaa. Tuo, ettei liikuntakaan tuntunut hyvältä, on kyllä tosi outoa. Yleensä se antaa hyvän fiiliksen kun tulee lähdettyä. Nyt hyvä fiilis tuli ainoastaan siksi että tuli ylipäänsä raahattua ittensä tien päälle. Noh, katsotaan jatkuuko tämä olo vielä ens viikollakin. Sitten täytyy harkita hemoglobiinin mittaamista tai jotain.. Unissakävelijänä mä en kyllä aio alkaa olla.

Toivottavasti huominen tuo tullessaan piristysruiskeen joka tuo boostia koko keholle. Mä oon nimittäin lähdössä Helsinkiin matkamessuille ja viettämään aikaa naisporukalla pitkästä aikaa. Meitä tulee olemaan ihan mahtava porukka joten odotan tosi innolla. Iltaan sisältyy myös Marmaris porukan tapaaminen jossa nään varmaankin tuttuja kasvoja vuosien varrelta.

Kerron reissusta sitten kun se on tehty.

Ihanaa viikonloppua, muista rentoutua.
Rakkaudella,
Sartsa


lauantai 13. tammikuuta 2018

MIETINTÄMYSSYSSÄ LOTTOVOITTO

Haaveiletko lottovoitosta? Jos haaveilet niin ootko koskaan miettiny niin pitkälle, että millainen summa olisi optimaalinen? Vai ajatteletko että potkaiskoon sitten kerralla onni oikein kunnolla, jos kerran on sen tehdäkseen. Mitä kaikkea tekisit jos saisit yllättäen lottovoiton verran ylimääräistä rahaa. Olisko silloin kaikki huoli pois.

Mä oon jonkun verran miettinyt sitä, ihan huvikseen. Sillä fakta on se, että voittaakseen joskus lotossa olis myös lotottava. Ja sitä mä en oo tehnyt aikoihin. Joka tapauksessa... Mietitäänpäs hetkisen... Mä ajattelen niin, että jos voittais jonkun rahasumman niin ideaalitilanteessa se olisi juuri sen suuruinen jolla saisin ostettua kivan oman kodin jostain ja saisi sen sitten laittaa oman näköisekseen ja siis edelleenkään en haaveile mistään marmoriportaista ja suurista kristallikruunuista valtavassa eteis aulassa. Ei, kun sellanen sopivan kokoinen koti kivalta paikalta ja sen sais vaan sitten rempata omakseen. Omat värit, mieleiset materiaalit... Nythän mulla on jo sen verran ihana tilanne ollut tässä, että tämän nykyisen kotini oon saanut sisustuksen osalta laittaa mieleni mukaiseksi. Se on kuitenkin vuokrakämppä joten esim. seinät,lattiat ja keittiö ei oo kuuluneet sisustettavien listalle. Jos sais lottovoiton niin joo, oma koti vois olla joku pieni omakotitalokin, jopa rintamamiestalo, mutta yhtä hyvin se vois olla rivitalon päätykämppäkin.

Mä ostaisin auton joka on mun tarkotuksiin ja mulle sopiva. Onhan mulla sellanen toisaalta nytkin, mutta ehkä ostaisin uuden joka sitten kestää hiukan kauemman. Tässäkään kohtaa ei tarvisi kattoa pelkästään hintalappua ja ostaa joku ökyauto.

Mun on tosi vaikea kuvitella muuten mitään materiaalia mitä mä tahtoisin. Mulle tavara ei merkkaa oikeastaan yhtään mitään, ainakaan elämän arvon kannalta. Ihmiset tekee laadukkaan ja onnellisen elämän. Se, että on ittensä kans sujut ja elämässä on rakkaita ihmisiä joista sä tiedät että sun onnellisuus on niille tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa sä haluat tätä elämää jakaa. Vaikka olis kaikki maailman raha, mammona ja hauskuus mutta ei ketään kenen kanssa sitä jakaa niin mitä järkeä kaikessa olis. Ei ainakaan mun elämänfilosofian mukaan yhtään mitään.

Vaikea on kuvitella sitäkään, että elämä tästä suuren suuresti muutuis. En mä ostelisi turkiksia ja timantteja silloinkaan enkä eläisi mitään jetset elämää. Missä mä sitä eläisin?? Toki mä ilman muuta haluaisin aina silloin tällöin tarjota ittelleni ja mulle rakkaille ihmisille arjen luksusta. Vähän jotain pientä vippiä sillontällön, mutta jos siitäkin tulis arkipäivää niin mistä mä sitten haavelisin vielä. Haaveet ja unelmat on kuitenkin tietynlainen eteenpäin vievä voima, suurikin sellainen.

Yks mitä oon miettiny suhteessa lottovoittoon, että muuttaisko se väkisinkin ihmissuhteita. Tulisko niitä avun pyytäjiä ja sitten jos tekisit vaikka päätöksen ettet jeesaile ketään niin kaikkoaisko ihmiset sun ympäriltä. Tai toisaalta, alkaisitko sä kuvitella että kaikki tahtoo vaan hyötyä susta mikä taas aiheuttais skismaa suhteisiin. Miten kävis parisuhteen jos toinen voittais lotossa. Olisko rahat automaattisesti meidän ja tulisko siitä kinaa mihin rahat käytetään?

Se on kuitenkin taivaan tosi, että ihan tuosta vaan elämä ei jatku ennallaan lottovoiton jälkeen. Tämä on kuitenkin sen verran kateellisten sielujen maa, että ongelmia tulisi jossain muodossa halusit tai et. Jos haluat pitää matalaa profiilia ja jatkaa mahdollisimman paljon niinkun ennenkin niin sehän vituttais kateellisia, koska pitääkö sitä olla niin leuhkaa ettei muka tunnu missään. (Kuitenkin se laittaa rahaa menemään jollakin lailla mitä me muut ei tiedetä.) Ja jos laitat rahan näkyviin, niin sitten vasta pitääkin olla naama nurinpäin kun sitä nyt ollaan niin maailman omistajaa.

Syy miksi mä nyt just tämän päivityksen keksin tehdä on se, että käytiin juuri äsken elokuvissa kattomassa eilen ensi-iltaan tullut Kaikki Oikein. Se kertoo yhden näkökulman siitä, mitä lottovoiton jälkeen saattaa mahdollisesti seurata. Ja tämä näkemys oli aikalailla just se, mitä olin ittekkin tuumannut. Herättää ajatuksia joka tapauksessa. Ja jos lopputulos olisi tuo mikä elokuvassa niin ei oo kahta sanaa siinä että mun mielestä lottovoitto ei oo sen kaiken väärti mitä sitten menettää.

Näihin mietteisiin tänään.
Rakkaudella,
Sartsa


torstai 11. tammikuuta 2018

MUUTAMA LIFESAVER TUOTE HEMMOTTELUILLALTA

Eilinen ilta meni sitten ihan tasan niin perseelleen kun vaan voi mennä. Mä olin nimittäin sen verran tööt ja väsy että mä jouduin kertakaikkisesti luovuttaa ja olla menemättä lavikseen. Se ois ollu eilen ekakertaa joulun jälkeen. Mä olin ensin sitä mieltä etten mä mee sinne enää ollenkaan, että vois vaihtaa vaikka vanhaan kunnon zumbaan. Sitten mä aattelin, että se on liikuntamuotona just sellanen mitä tuo hieroja mulle suositteli liikkeeksi tuolle selälle. Peppu heilumaan ja sitä rataa. Olin siis vielä töistä lähtiessä ihan varma, että illalla mennään tanssimaan. Ei, kun ei kertakaikkiaan kropassa tuntunut olevan energian ripettäkään niin päätin luovuttaa ja antaa lepoa. Lähdin sitten shoppailemaan ihan sillai muuten vaan. Käveleskelin kaupassa varmaan lähes tunnin kattellen vaan kaikenlaista. Näpelöin ja hipelöin vähän sitä sun tätä. Jotain lähti mukaankin, tärkeimpänä ostoksena kuitenkin ajastin, jonka avulla saan auton lämmitykseen niin että ei tarvi koko yötä piuhassa pitää. Sitten, kuningatarajatus iski kuin salamana. Kun kerran lyötiin läskiksi tämä ilta niin haenpa sitten kanakebabrullan. Höllätään sitten kunnolla, mielummin överit kun vajarit tyylillä. Ai että miten onnellinen mä olin kun pääsin kotiin, kävin suihkussa ja sain istahtaa telkkarin ääreen sen safkani kanssa. Ei se mitään, se oli vain yks ilta. Niin mä päätin...

Tänään sitten onkin tehty hyväntekeväisyyttä omalle itselleni oikein urakalla. Mä kävin uimassa ja ai että mikä voittajafiilis oli kun uin kilometrin putkeen, siis tauotta. Jes!! Siihen päälle sitten vielä pikku hetkinen kaikessa rauhassa saunan lauteilla. Voin sanoa, että oli kyllä aivan mahtava fiilis kun pukuhuoneeseen pääsin.

Kotona mä sitten päätin vielä jatkaa tätä maallisen tomumajani palvomista. Ensin laitoin naamion kuivaa kasvojeni ihoa hellimään.


Sen vaikutusaikana mä lämmitin päivälliseni. Toissapäivänä tekemiäni kasviksia oli vielä jäljellä ja kaveriksi laitoin vähän protskuja, tällä kertaa vuolu possunsiivuja. Kyytipojaksi pari hapankorppua ja iso tuoppi kylmää vettä. Voi hyvät hyssykät että oli hyvää.



Ruuan jälkeen mä vielä sitten hoidin noita vanhuuden runtelemia lonkkiani ja pohkeitani Voltarenilla ja rasvasin itteni päästä varpaisiin. Siitä tulikin mieleeni, että minäpä näytän tässä muutaman tuotteen jotka on mulle ihan lifesavereita.

Ekana tuo kasvonaamio jonka tänäänkin laitoin. Kosteuttava Puolukka kasvonaamio Dermosililtä. Aivan mahtava tuote. Iho on ku vauvan peppu tän jälkeen.



Joululahjaksi mä sain parhaan jalkavoiteen mitä oon koskaan testannu. Tää ei tuoksu laventelilta, niinkun lähes kaikki jalkatuotteet aina tuoksuu. Mä inhoan laventelin tuoksua. Tuote on orgaaninen ja siinä on kosteuttavaa aloe veraa sekä ihanan raikas tuoksu. Jalat on tosi pehmoiset tämän jälkeen.



Sitten on vielä tuotteet joilla hoidan hiuksiani ja päänahkaa. Kyseiset shampoo ja hoitoaine on ystävän suosittelema löytö Keskisen ihmemaasta. Etenkin hoitoaine on koostumukseltaan todella voidemaista ja se toimii kaikkein parhaiten kun sen voi laittaa hiuksiin ja antaa vaikuttaa saunan lauteilla. Näin tein tänäänkin. Hiukset on aivan käsittämättömän pehmoiset ja siloiset. Tässä tämä kaksikko.





Vipana mutta ei yhtään muille hävinneenä, todellakaan, tulee mun päänahkani pelastus. Tosi pitkän aikaa mä kärsin kuivasta päänahasta joka aiheutti kutinaa ja välillä kirvelyäkin. Tämä tuote vei kaikki oireet kertaheitolla pois. Mä laitan tätä joka pesun jälkeen päähäni.


Toinen mitä mä laitan hiuksiini joka pesun jälkeen helpottamaan sitä, ettei aamulla puhtaudesta kiiltelevät kutrit oo täysin päätä myöten. Kohottaa vaikkei kuivaajaa käytäkään. Ihan vaan kun antaa hiusten normaalisti kuivaa.


Näin mä tämän viikon aikana oon antanu vähä hyvänäpitoa ittelleni. Se on aina välillä ihan paikallaan.

rakkaudella,
Sartsa

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

SARTSAN TAISTO VÄSYMYSTÄ VASTAAN

Mitä ihmettä täs nyt oikein pitäis tehdä kun ei tuo väsymys ota väistyäkseen sitten millään? Mua ärsyttää ihan suunnattomasti olla koko ajan nuutuneella fiiliksellä ja puskea työpäivätkin läpi kun jollakin härän raivolla. Mikä mättää?? Nukkunut oon ihan samanmittaiset unet kun ennenkin, oon koittanut liikkua, saada raitista ilmaa päivittäin, nauttia lisävitamiineista, syödä hyvin, saada ihania elämyksiä ja niistä virtaa. Mikään ei tunnu tehoavan. Kaikista eniten mua ärsyttää se kun tämä väsymys alkaa nuuduttaa tuota päänsisäistä ajatusten koppaakin. Koko ajan on jotenkin melankolinen ja alavireinen olo. Valittamaan en millään haluais ruveta ja taistelen kaikin keinoin alakuloa vastaan, se on varma.

Yks tuttava heitti ilmoille ajatuksen siitä, että voisko viime kesän vähäinen aurinko olla syynä siihen, että monet tuntuu olevan tosi väsyneitä tällä hetkellä. Jo tuossa ennen joulua vetämättömyyden huomasi tuolla koululla jopa lapsista, aikuisista puhumattakaan. Onhan se fakta juttu, että aurinko on melkoinen generaattori ja lisävirtalähde. Pienikin hetki aurinkotankkausta niin johan tuntuu, että energiatasot nousee. Viime kesänä se jäi kovasti sateen varjoon... Hmmm!! No oli miten oli niin yksi asia on vielä joka varmaan täytyisi sitten tarkastaa, tietenkin hemoglobiini. Josko se olisi tämän olotilan syy. Oon koittanut nyt kyllä ihan luonnollisestikin lisätä rautaa ruokavalioon, mutta... Niin, en tiedä. Sen vaan tiedän, että tämä olo ei kyllä yhtään enää enempää vois pistää ärsyttämään. Onneksi mä oon jaksanut liikkua kuitenkin ihan hyvin ja lähteä jopa tuonne ulos raittiiseen.

Eilen mä päätin tehdä värikästä ruokaa ikäänkun piristysruiskeeksi:



Mä siis hemmottelin itteäni paahdetuilla kasviksilla. Bataattia, lanttua, porkkanaa ja paprikaa. Mä pilkoin kaikki vaan tollaseksi krouveiksi paloiksi ja laitoin pellille. Siihen päälle ripottelin oliiviöljyä ja hieroin sen kaikkiin kasviksiin kiinni. Ai niin, heitinhän mä sinne muutaman valkosipulin kynnenkin sekaan. Mausteet päälle(suolaa, mustapippuria, savupaprikaa, yrttejä),loraus hunajaa ja vielä kaiken kruunuksi pilkoin appelsiinin palasia päälle makua tuomaan. Uuni 200 astetta ja noin 20 min olivat siellä lämmittelemässä. Aa että oli hyviä. Siihen kun kylkeen sai iskeä savulohta niin oli kyllä ateria mun makuun. Mun annos näytti tämmöseltä:

Onneksi mä syön nykyään aika paljonkin kalaa


Sitten tähän loppuun vielä pari inspiraatiokuvaa matkan varrelta. Toisesta tuli tärähtänyt koska otin sen lenkillä pysähtymättä. Mä vaan fiilistelin yllättäen sitä hetkeä ja paikkaa. Siinä oli jotain sellasta satumaista..

Tärähtänyt lenkkeilijä vapaalla...


Ja tää toinen on tämänpäiväinen kun oltiin oppilaitten kanssa hiihtelemässä. Tai en kai mä nyt mitään hiihtäny mutta totesin ittekseni että ladut näytti kutsuvilta. En tiedä missä vaiheessa sitä sais hankittua itelleen välineet ja hiihtotaidon takaisin. Olis todella kivaa.

Ladut on nyt kunnossa...

En tiedä tarviiko tämä rähjäinen maallinen majataloni hiukan vaan enemmän lepoa vai miten mä karkotan tuon väsyn. Jos ei edellä mainitut toimenpiteet oo tehonneet niin enpä oikein tiedä mikä sitten tehois. No istutetaan päähän ajatus, että kevättä kohti tässä ollaan menossa ja koitetaan ottaa ilo irti ihan omista pikku ympyröistä. Omissa käsissähän tämä kaikki kumminkin lopulta on.

rakkaudella,
Sartsa

lauantai 6. tammikuuta 2018

TYYTYVÄISYYSTUTKIMUS ITSELLE

Mulla taas muhii pääkopassa ajatus jos toinenkin seuraavasta aiheesta. Nimittäin alustettiin eilen lenkillä työkaverini kanssa sitä miten etenkin ikänumeroiden karttuessa on entistä tärkeämpää kääntää katsettaan sinne omaan napaan. Miettiä siis omaa hyvinvointia ja yrittää olla rehellinen itselleen sen suhteen mitä olisi tehtävä. Mietittiin sitä miten tärkeää on välillä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä siltä kannalta että oonko mä tyytyväinen tämän hetkiseen a) elämäntilanteeseen ja b) olotilaan. Kyseiset asiat on kuitenkin hiukan eri vinkkelistä katottavia.

Mua jäi selvästi tuo keskustelu itseäni fiksumman kanssa muhimaan aivolohkoissa ja huomaan miten ajatus etsii siellä kaveriaan. Mulla on kyllä tuo oman itseni tutkiskelun taito hyppysissä ja sitä tulee harrastettua säännöllisin väliajoin, kun on huomannut että se on välttämätöntä. Se on aihe mistä mä nauttisin keskustella ja vaihtaa ajatuksia toisten kanssa mutta sitten tuntuu, että en mä viitti edes vaivata toisia omilla höpöhöpöilläni, kun tuntuu että mä oon ainut näin herkillä tuntosarvilla varustettu. Mulle riittää kyllä sekin että mä oon sinut itteni ja tilanteeni kanssa kulloinkin vallitsevassa olosuhteessa. Mutta siis mennäkseni tuohon pohdiskeluun niin aloin pilkkoa mielessäni elämäntilannettani palasiin. Oonko mä tyytyväinen elämäntilanteeseen?? Pakko sanoa, etten mä ihan täysin tyytyväinen voi olla VAIKKA asiat on nyt paljon paremmin kun mitä ne on olleet. Mitä sitten puuttuu?Mitä tarvitaan, että se tyytyväisyysprosentti meni lähemmäs sataa? Parisuhde voi hyvin, sen suhteen mulla on todella hyvä. Töitten suhteenkin on oikein hyvä, etenkin kun just sain allekirjoittaa jatkosopimuksen tuonne kesäkuulle asti. Mutta se mikä puuttuu ja mitä mä ihan tosi kipeästi kaipaan on sosiaaliset ympyrät. Onneksi, universumille kiitos, mulla on ystäviä vaikka eivät olekaan jokapäiväisessä arjessa läsnä. On rehellinen tunne siitä, että mulla on elämässä sellaisia kultakimpaleita joihin mä voin luottaa ikuisesti, että ovat olemassa. Yritän pitää yhteyksiä ja sanoa että on ikävä ja välitän. Toivottavasti osaan tehdä sen riittävän usein. Mutta sitten se, mitä kaipaa on juurikin se ettei rakkaat ihmiset oo tässä arjessa läsnä. Ei oo ketään, kenen luo mennä kahville tai kenen luona poiketa vaikka vaan oven suussa paasaamassa sydämensä kyllyydestä. Käydä shoppailemassa, ihan vaan olla fyysisesti läsnä. Se on se mikä mun elämään tuo tällä hetkellä ison tyhjän kohdan ja siihen täytyy yrittää miettiä ratkaisuja. Vielä en oo keksinyt mitä, mutta katotaan...

Sitten tuo olotila asia on se joka nyt on sattuneista syistä ollut tässä mietintämyssyn täytteenä jo hyvän tovin. Ihan vaan tästä olotilastani johtuen. Eli jos pitää vastata oonko tyytyväinen olotilaani niin on ihan pakko sanoa että en todellakaan. Siis en oikeastaan juuri yhtään. Mun kroppa alkaa pettää pahasti, lieneekö tämän valtaisan painolastin alla (mikä ei olisi yhtään ihme) vai onko vaan elämäntavoista johtuvaa. Syön liikaa, vääränlaista ruokaa, ruokarytmi ei oo paras mahdollinen ja sitten kaiken kruununa tuo liikunnan olemattomuus. Tämän asian suhteen mä oon jo ryhtynyt toimiin. Herkkulakko on tullut kuvioihin, siihen täytyy vaan mielessään liittää vielä vähän muutakin kun karkit, keksit ja pullat. Lautasella on paljon kasviksia ja salaatteja ylipäänsä. Limsat on vaihtuneet kivennäisveteen, juon muutenkin vettä vähintään 1,5 litraa päivässä. Ja ennenkaikkea mä liikun. Mä saan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän liikuntakärpäsen puraisuja joten toivon sen tuottavan tulosta viikkojen kuluessa ihan ensimmäisenä mun olotilaan. Ulkonäköjuttuja mä en edes ajattele. Mun kohdalla se nyt on ihan sama minkä kokoinen on ollut, kun ei oo mikään kaunotar koskaan ollutkaan. Toisaalta kukkiihan se perunakin, sanoo vanha sananlasku.

Näitä mä täälä pohdiskelen ja yritän kaikella tasolla mennä edelleen kohti omaa hyvinvointia pitäen kiinni niistä hyvistä mitä on ja miettimällä tarvittaessa uusia juttuja. Mä haluan mennä kohti parasta minääni, sillä oon ihan varma että se on myös mun itseni ulkopuolelle näkyvä ja ulottuva juttu. Siitä hyötyy mun lisäksi kaikki ne, jotka mun kanssa tekemisissä on.

Tämä päivä on sellainen ihanan rauhallinen kotoilupäivä kun voi vaan olla ja tehdä sitä mitä huvittaa. Mä vetäisin joulupukin tuomat ihanan pehmeät sukat jalkaani ja nautin ihan kohtsillään hyvästä ruuasta. Kotona on ihana olla.

rakkaudella,
Sartsa

Jollain toisella on tässä hetkessä siivoukset kesken, siksi moinen näkymä taustalla :)

perjantai 5. tammikuuta 2018

LIIKUNNAN RIEMUT JA TUSKAT

Liikunnan ilo ja riemu on palannut mun elämään, ainakin pienin tipuaskelin. On se jotenkin tosi veikeää että sitten kun pääset sen saamattomuuden yläpuolelle, että saat pullataikinan lailla joka suuntaan levinneen ruhosi liikkeelle, niin sitten alkaa vastustaa oikein todella. Mulla on nyt murheen kryyniksi muodostunut vyötärön alapuolinen alue. Noh, tarkemmin sanoen alaselkä ja jalat. Mä ymmärrän tämänpäiväisen lenkin jälkeen oikein hyvin, että tuola oikealla puolella selässä on jotain enemmänkin keturallaan. Työkaverin kanssa nähkääs lähdettiin päivällä lenkille ja vieläpä ihaniin maastoihin tuonne autoteiden ulottumattomiin metsäteille. Lenkkiin tule tollasilla reiteillä ensinnäkin paljon lisätehoja kun alusta on epätasainen ja korkeuserojakin löytyy. Sinänsä ihan hyvä, mutta kun jo menomatkalla mun selässä alkoi tuntua sellanen polte.

Lumessa tampatessa varmaan vaan tuo selkäparka oli niin paljon kovemmalla rasituksella kun mitä täällä keskustassa näitä asfalttiteitä tepastellessa että se kipeytyi siksi enemmän kun edellisillä lenkeillä. Lopputulemana sitten jouduttiin kääntyä kesken kaiken takaisin päin kun ei lenkkikaveri ollut varma miten pitkä kiekka meillä ois ollut vielä edessä. En kerta kaikkiaan uskaltanut jatkaa enää eteenpäin etten vaan jää sinne metsään. Harmitti, hävetti ja v**utti niin maan perusteellisesti. Onneksi matka takaisin sujui ihan hyvin ja lenkille tuli sitten mittaa reilut 6 kilsaa että ihan hyvä kaikesta huolimatta.

Mutta alan mä oikeesti olla tosi huolissani itsestäni, että mistä tässä nyt oikein on kyse kun koko ajan joku paikka kremppaa. Jalkaterät on pysyneet nyt ihan hyvässä kunnossa mutta takapuoli ja alaselkä on tosiaankin muodostaneet uudet ongelmat. Lienevät toki samasta asiasta johtuvia molempien oireet. Oisko nyt sitten tuo lantion väärä asento. Just työkaverille lenkillä sanoinkin että onko tässä vanhuus tullut yhdessä yössä kun tälläsiä ongelmia ei aiemmin oo ollut. Mene ja tiedä..... Nyt ainakin koitetaan kovasti lihaskuntoa kohottaa ja liikkua muutenkin, se ei nyt ainakaan oo pahasta. Oonkin aika ylpeä ittestäni, että oon tällä viikolla joka päivä liikkunut. Ollaan käyty lenkillä parina päivänä, lisäksi mä oon tehnyt vatsa- ja selkälihasreenit. Eilen piipahdettiin uimahallissa ja mä uin 500m yhtämittaisesti. Enempää en uskaltanut kun vesi on kumminkin niin petollista että pelkäsin etten pääse enää altaasta pois vaan jalat on ihan tiltissä, tai tuo selkä. Oli kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa saunaankin.

Akilta löytyi meitsille monenlaista välinettä lihasten kiusaamiseen vaikka telkkaria kattoessa.

Siitä se lähtee taas

Jopa syömiseen hankin hiukan lisävastusta:


Ruuatkin oon pyrkinyt nyt vähän miettimään kevennyksen kautta. Tällä viikolla on kasviksia ja salaattia syötykin lähes joka päivä.

Ruokalautanen näyttää tätä nykyä tältä...
Vettä oon pyrkinyt juomaan. Juon myös beroccaa ja magnesium poreita sekä tänään tein aamuksi oikein ihana  raikkaan smoothien johon tuli rasvattoman luonnon jugurtin lisäksi appelsiinia, puolukkasosetta ja kauralesettä. Herkkulakko menee ihan omalla painollaan, ei oo tehnyt yhtään mieli mitään makeaa... Aivan outo juttu sekin mutta todella hyvä näin. Aika hyvällä alulla tämä mun itsensä kuriin laittamisprojekti siis. Jokainen päivä on kotiin päin kumminkin.

rakkaudella,
Sartsa