KOVA ON TAUDIN NISKALENKKI

Siinähän se viikonloppukin sitten vierähti, sairastellessa ja hiukan jotain touhatessa. Jos nyt tähän alkuun päivitän sairaskuulumiset niin eipä oikein kummoiselta näytä. Kurkkukipu on vaivannut edelleen koko viikonlopun ja välillä äitynyt tosi pahaksikin. Sellaiseksi että tekis mieli illalla laittaa jotkut tupot poskiin, tyyliä hammaslääkäri, ettei tarviisi nielaista. Eilinen ilta oli taas pahin pitkään aikaan kun tuntui kurkku olevan ihan vereslihalla kauttaaltaan. Nyt kun uutena oireena on tullut mukaan tuo yskiminen niin sehän se sitten tekeekin eetvarttia jo ennestään hellälle kurkulle.

Oon koittanut nyt noiden särkylääkkeiden liikasyönnin ohella tähän kurkkuuni kaiken maailman poppakonsteja mutta kokonaan helpottavaa en oo vielä löytänyt. Testattu on suolavedellä kurlaaminen, kuuman juominen, edellinen hunajan kera, pelkkää hunajaa (koska luin että sillä ois antibakteerinen vaikutus), rommitoti hunajalla ja ilman, kurkkukarkit, imeskeltävät kurkkulääkkeet kuten bafucin ja bisolduo. Ei oo auttanut mikään, joku aina hetkellisesti vienyt suurinta kipua pois mutta oire pysyy. Noitten särkylääkkeitten syöminen on kyllä ihan tapissaan mutta muutakaan ei lääkäri tänään pystynyt määräämään. Tiesi ilman labrakokeitakin että tämä on virustauti johon ei antibiootit vaikuta. CRP kuitenkin oli koholla eli 45. Nieluviljely edelleen puhdas.. Kävin siis tänään uudelleen hoitajalla koska korva. Ai mitäkö korvasta? No kun siihen silloin perjantaina määrättiin niitä tippoja niin  eka kerran laitoin niitä sillon perjantaina jolloin jo alkoi tuntumaan siltä kun korvassa olisi vettä joka ei tule sieltä pois. Lauantaina laitoin toisen kerran ja siitä lähtien mun oikea korva on ollut täysin kuuro. En oo siis kuullut sillä edes telkkaria ja jos joku on puhunut tuolla oikealla puolella niin mun täytyy kääntää päätä että kuulen. Mä hoen koko ajan mitä, asia joka alkaa jo ärsyttää ainakin itteä. Varmaan kohta tuota toistakin joka sitä joutuu kaiket päivät kuunnella. Kipu korvasta on toki hävinnyt. Mä nyt kumminkin eilen soitin sitten tk:n help deskille että tämmönen tilanne korvassa ja tuommoinen kurkussa että jatketaanko samaan malliin vai joko viedään saunan taakse. Hoitsu sanoi, että kannattaa tulla nyt näyttämään sitä korvaa koska tuo korvalääke saattaa pakkaantua jotenkin sinne korvaan ja aiheuttaa tuota tukkoisuutta. Just! Ajan se sai annettua sitten vasta tälle päivälle.

Hoitaja kattoi korvaan, sanoi että joo o kyllä siellä jotain on. Kävi pyytämässä lääkäriä jota ei sitten ruvennut kuulumaan joten omien sanojensa mukaan siinä joutessaan sitten otti multa tuon pika crp:n ja nieluviljelyn. Lääkäri sitten tuli ja lurkki sinne korvaan myös. Minä säälin pitkää lääkäripoikaa kun ei ollut ergonomisesta työasennosta tietoakaan. Hyvä jotten jakkaraa tarjonnut alle, tai noussut itse seisomaan niin ei olisi tarvinnut ihan niin köyryselällä toimia. Lopputulemana oli pirtuhuuhtelu. Heti eka kerta ja ylihuomenna toka kerta. Niitä tippoja nyt pitäis kumminkin sitten kovasti käyttää. En ehkä haluais mutta toisaalta maksoivat ryökäleet niin paljon että ehkä mä koitan nyt kumminkin. Mutta siis.. Virustauti, ei antibioottia, särkylääkkeet jatkukoon ja tämä nyt saattaa kestää toistakin -kuukautta diagnoosi. Hieno homma! Pahimmassa tapauksessa töihin taudin selättämänä täysin voimat veks. Noh, ei vaivuta epätoivoon eikä lietsota paniikkia tässä kohtaa. Viimeinen oljenkorsi, apuvinkki jonka sain somesta apua pyytäessäni Posivil fluzink. Pitäis auttaa kurkkuun tehokkaasti kun kuurina ottaa. Tuoda jopa kadonneen äänen takaisin. Se ei mulla onneksi oo mennyt koko aikana :D Aki ehkä on jopa odottanut että hänen taudistaan juuri tuo oire ois tullut mullekin.

Mutta siis joo tässä tätä päivitystä. Mun piti kirjoitella viikonlopun pikku retkestä mutta ehkä teen siitä taas oman juttunsa. Toivotaan pikaista paranemista mulle!!

rakkaudella,
Sartsa

Siinä mun lääkecocktail