Kävin eilen siis toka kertaa siellä hoitajallakin kun oli puhe, että pitää tuota korvaa huuhdella vielä toiseen kertaan. Yhtään ei korva ollut kyllä enää oireillut mutta menin kumminkin tunnollisesti. Hoitsu kattoi heti että näyttää kyllä ihan siistiltä ja puhtaalta mutta huuhdellaan nyt kumminkin kun hän oli ehtinyt jo sen vesi/pirtusekoituksen tekemään. Ihan puhdasta oli ja otettiin vielä se pikacrp. Oli laskenut 45 ---- 35. Sekin siis indigoi sitä että tauti on talttumassa. Hoitaja kysyi sitten että olenko mä käyttänyt niitä tippoja korviin ja sanoin etten ole. Halusi sitten että lääkäri vielä kurkkaa mun korvaan ja antaa jatko ohjeita. Lääkäri ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi tulla paikalle vaan luotti hoitajan näkemykseen joten lopputulema oli että tämä homma on tältä erää tässä eikä niitä tippojakaan tarvitse enää aloittaa koska korva on täysin terve. Jippii!! Oli jännää herätä eilen aamulla kun kurkkukipu oli poissa ja jotenkin olotila oli muutenkin kevyempi.
Eilen oli muutenkin juhlapäivä sillä sain lapsukaiseni tänne. J ja V tulivat pikku lomalle ja vaikka olisin kyllä pitänyt täällä kauemmankin niin hyvä kun tulivat edes pariksi yöksi. Harva tietää kuinka usein mulla on ikävä lapsia. Tulee muisteltua sitä aikaa kun olivat vielä pieniä ja siinä ihan lähellä. Taas niitä varmoja keski-ikäistymisen merkkejä varmaan. Fakta on se, että vaikka olisinkin fyysisesti lähempänä niin omat jutut niillä jo tuon ikäisinä tietenkin olis eikä äitiä enää niin paljon tarvittais. Vaikka kyllä tuon nuorimmaisen kohdalla monesti ajattelee, että ehkä sitä äitiä kumminkin aika lailla vielä tarvittais ja sekös se huonon omatunnon sitten taas tuokin. Parempi olla menemättä siihen ajatukseen kovin syvälle. J ja V siis tulivat puolen päivän aikaan ja syötiin heti päiväruoka. Sitten lähdettiin kiertämään kirpputoreja, kateltiin vähän nähtävyyksiä ja kipaistiin kaupassa aamupalatarpeet jne.
Illalla sitten Akin tyttökin tuli käymään ja päätettiin lähteä illan päätteeksi Mäntänvuoreen sillä J ei oo siellä vielä käynytkään. Käytiin vuorentornissa ihailemassa maisemia ja sitten vielä parit geokätkötkin tuli löydettyä. Pitäis varmaan itekin aloittaa kyseinen harrastus taas uudestaan, tulee mentyä paikkoihin joihin ei muuten tulisi mentyä.
 |
| Vuorenkirkon portailla yksinäinen kulkija :) |
Mäntänvuoren polut alkaa olla jo aika tuttuja sillä lenkkeilen siellä kovin mielelläni. Etenkin kun erilaisia reittivaihtoehtoja on monia...
Vuorentornilta olisi tosi kiva jos maisemia näkisi joka suuntaan. Puut kuitenkin estävät näkyvyyden oikeastaan kaikkiin muihin paitsi tähän paraatinäkymään joka on keskustaa kohti. Kuvan näkymä jotenkin tuntui kivalta. Siinä on mulle aika paljon...
 |
| Ihmettelyä |
 |
| Komia poikani <3 |
 |
| Äitin tykönä taitaa olla vähän tylsää kun vaan retkeillään... |
Ihan illan päätteeksi käytiin vielä kattomassa yheltä uimarannalta hyvä kuvauspaikka auringonlaskua ajatellen. J vissiin vielä illalla myöhemmällä käväisikin kuvia ottamassa. Me muut oltiin jo niin tööt, että ei muuta kun nukkumaan vaan ajoissa. Ihana päivä ja onneksi tänään on yhtä kiva tiedossa. Ajatuksissa olisi geokätköilyä vähän enemmänkin ja sillä tavalla samalla tutustumista tämän paikkakunnan tarjontaan. Pääsee ainakin olemaan ulkona kun kelikin näyttää ainakin vielä todella hyvältä. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti