VIIKONLOPPU MENOA TÄYS

Tänään herättiin vasta vähän ennen yhtätoista. Mä muistan aamulla kattoneeni kelloa kun se oli jotain puoli 9 ja miettineeni että mä vielä vähäksi aikaa suljen silmät. Ehkä tuosta hiukan huomaa, että viikonloppu oli kohtuu rankka. Oltiin menossa pe-su nii tehokkaasti että lepo tais tulla tarpeeseen. Tänään siis ei ollut kello herättämässä ollenkaan eikä tullut tehtyä aamulenkkiäkään. Lähdin lenkille vasta kun Aki lähti töihin. Keli on onneksi sellainen, että sen puolesta lenkkeillä voi nyt koska vaan kun ei kuumuus aiheuta rajoitteita. Asteet tippui viikonlopusta kertaheitolla sellaset reilu 10 astetta ja se kyllä tuntuu. Nytkin, vaikka mittarissa on ihan suomen kesään normaalisti kuuluvat 20 astetta, on sellainen fiilis ettei oikein hihattomalla mekolla tarkene. Tekis mieli laittaa villasukat jalkaan ja jotain neuletakkia päälle.

Enpä tiedä johtuiko tuosta viikonlopun touhuilusta ja jalkojen päällä olosta, mutta tänään lenkki tuntui tosi huonolta jaloissa. Penikkatautioireet iski oikeestaan heti kun aloitin lenkkini. Mä lähdin tuonne Mäntänvuoreen lenkkeilemään pitkästä aikaa ja arvoin siinä lähtiessä että kierränkö luontopolun joka on noin 5 kilsaa vai lähdenkö pururataa joka on 3,6km. Päädyin jälkimmäiseen, onneksi!! Aluksi tuntui jalka nousevan tosi kevyesti ja ihmettelinkin sitä. Ajattelin sitten että syynä on eilinen nystyräpallohieronta jota annoin jaloilleni. Hieroin erityisesti pohkeita ja jalkapohjia. Noh, sitä olotilaa ei kauan kestänyt sillä jo alle kilometrin jälkeen vasemman jalan säären etuosa alkoi kipuilla ja tavallaan puutua. Niin on käynyt joskus aiemminkin ja yleensä se on mennyt ohi. Nyt ei mennyt. Kipu oli aikamoinen lenkin puolivälin tienoilla ja mä koitin välillä vähän rentouttaa jalkaa ravistelemalla. Tein lenkin sitten ihan puhtaalla tahdon voimalla loppuun. En tiedä miten huono homma nyt oli se, että lenkkimaasto oli aikalailla vaihtelevaa ja tosi tiukkoja nousujakin oli muutamia. Lenkin jälkeen kävin vielä kaupassa hakemassa itselleni päivällisen ja nyt kun oon kotona hetken istunut niin jomotus tuntuu kyllä noissa penikoissa edelleen. Täytyy varmaan laittaa vähän Voltarenia ja ottaa hierontapallot käyttöön. Inhottava juttu on se, että oikean jalan akillesjänne ilmoittaa myös itsestään pitkästä aikaa. Ehkä nyt on annettava jaloille ihan täysin lepoa vaan pari päivää.

All by myself ateriani tänään

Syy miksi jalat ja koko kroppa on viikonlopun jäljiltä näin väsyneitä on siinä, että oon ollut jalkojeni päällä lähes aamusta iltaan. Ensin perjantaina me tehtiin siinä helteessä hommaa, joka monille ei ehkä olis tullut mieleenkään. Siinä missä useimmat suuntasi rannalle niin me lähdettiin kiertelemään autokauppoja. Akin autokuume nousi nousemistaan ja lähdettiin siis matkaan ihan tosimielellä. Eikä ollutaan turha reissu. Kaupat tuli tehtyä ja nyt sitten lauantaina lähdetään hakemaan uutta autoa kotiin. Mä rakastuin tuohon Nissan Qashqaihin heti kun lähdettiin koeajolle. Tuntui heti, että tämä se on ja niinhän se sitten Akikin oli samaa mieltä. Autokauppoja kierrellessä ja koeajoja suorittaessa meillä meni ihan koko päivä. Illalla sitten kotona oli väsynyt mutta tyytyväinen olo. Kovin myöhään ei viittinyt valvoa sillä lauantaina kello herätti 8.15. Jyväskylässä kisattiin 9-15v sisulisähuipentuma eli piirinmestaruuksista. Mä lupauduin jälleen kerran kahvioon ja tällä kertaa se urakka olikin aika kova sillä meitä talkoolaisia oli saatu paikalle kovin vähän. Launtaina siis työpäivä kesti 10.15-17.15. Ihan pikkuruisen 10 minuutin tauon ehdin pitää päivän mittaan mutta muuten hommia riitti ja päivä meni jalkojen päällä lähes kokonaan. Kotiin kun ajeltiin niin tuntui kyllä että oli hommia paiskittu koko päivä. Eipä tarvinnut illalla muuta kun ruokaa ja pari kylmää siideriä niin kylläpä uni maistoi. Ja tunsi kropassaan että on tullut tehtyä hommia.

Sunnuntaina sitten sama toistui. Herätys jälleen 8.15 ja aamupalan jälkeen auton nokka kohti Harjun stadionia. Mun kahviopäivä oli vielä lauantaitakin rankempi. Päivän mitta oli taas sen 7 tuntia ja tällä kertaa kokonaan ilman taukoja. Syystä, että meitä oli ainoastaan 2 talkoolaista. Eipä siitä oikein siis mihinkään saattanut lähteä. Toinen oli kassalla ja toinen teki sitten kaikkea muuta kahvinkeitosta kylmäkaapin täyttämiseen. Oli kyllä jopa rankemmat työpäivät noin fyysisesti kun omassa palkkatyössä. Kun autoon istahdin kotimatkalle niin oli kyllä alkumatkan autossa ihan hiljaista. Molemmat väsyneitä viikonlopun urakasta. Onneksi illalla saattoi istua ihan rauhassa nauttimassa terassilla aivan mahtavasta kesäillasta sillä Akilla on tällä viikolla työvuoro joka alkaa vasta 18.00. Ei siis todellakaan tarvinnut laittaa kelloa herättämään ja siinäpä syy tuohon myöhäiseen herätykseen.

Että sellanen viikonloppu. Eihän se nyt kai ihme ookkaan jos jalat on hiukan maitohapoilla. Jospa sitä nyt malttais antaa niille lepoa jota ilmeisesti kaipaavat. Ottais ihan vaan iisisti, niin olis sitten täysissä voimissa maanantaina töihin. Nyt siis mennään viimeistä lomaviikkoa ja mä oon siitä ihan innoissani. Meen tosi mielelläni jo töihin joten mistään ahdistuksista ei oo tietoakaan.

Ihkua, hiukan syksyisenkin tuntuista, viikon alkua!

rakkaudella,
Sartsa