Mulla siis ei oo oireista tullut mitään muuta kun tuo kurkkukipu. Alkoikohan se jossain tiistain paikkeilla. Särkylääkkeitä oon syönyt viikon mittaan ehkä hiukan enemmän kun olis hyväkään ja niisät on ollut apua, ainakin eiliseen asti. Sitten alkoi iltaa kohti tuntua, ettei enää aivan niin paljon ollut pillerillä tehoa. Oon ottanu vuorotellen panadolia ja ibuprofenia että maha kestäis moisia määriä. Hyvin on kestänyt. Eilen illalla imeskelin myös bafucinia aika tiuhaan vaikka eihän sekään sitä kipua pois vienyt. Ehkä kumminkin auttoi nielaisemaan vähän paremmin. Viime yö sitten oli aivan kamala. Aikalailla heti kun maata laitoin niin totesin että nyt on kyllä aika hankalan tuntuista löytää mitään asentoa jossa olisi hyvä hengittää, ei yskittäisi tai korviin tulisi paineen tunnetta. Noh, pyörimiseksihän se menikin. Onneksi Aki on niin hyväuninen, että kun kerran nukahtaa kunnolla niin ei paljon hötkyile siitä jos mä vaikka ramppaan vessassa. Niinkun nytkin tein. Kävin ensin puolilta öin ottamassa särkylääkkeen, koska en kerta kaikkiaan voinut enää olla. Samalla otin suuhuni bafucinin sulamaan. Mä pyörin sängyssä akselini ympäri lukemattomia kertoja yrittäessäni löytää jonkunlaista asentoa jossa saattais nukkua. Ehkä torkuin vähän aikaa aina välillä, en tiedä. Kuitenkin neljän jälkeen mun oli pakko nousta ottamaan toinen särkylääke. Kurkkukivun lisäksi korvassa tuntui ikävä paine ja sieltä kuului pahaenteistä ritinää ja rätinää. Oon kuullut sen pari kertaa aikaisemminkin vuosia sitten ja silloin siitä seurasi korvan puhkeaminen. No, tällä kertaa niin ei onneksi käynyt. Otin toisenkin tyynyn ja rakensin vähän kohotusta päänupilleni niin paine vähän hellitti. Sinä vaiheessa taisin olla jo niin uuvuksissa että uni tuli vähäksi aikaa ihan väkisin. Akilla herätti kuitenkin kello töihin 7 aikaan ja niin mäkin nousin ylös. Päätin syödä siinä samalla taas aamupalan että sinne mahaan menisi taas kaikkien lääkkeitten lisäksi jotain muutakin.
Aki lähti töihin ja mä jäin odottamaan että kello tulis 8 ja voisin soittaa terveyskeskukseen. Sainkin sitten hoitajalle ajan 10.40. Yritin vielä laittaa joksikin aikaa makuulle, mutta ei kerta kaikkiaan onnistunut. Paine korvissa ja kurkussakin oli niin epämiellyttävää että pakko oli nousta ylös. Yllätyksekseni tässä vaiheessa kävi avain lukossa ja Aki tuli kotiin. Olivat passittaneet töistä kotiin ja lääkärille. Hyvä niin sillä onhan tuotakin tautia jo kestänyt se pari viikkoa, kuten tuola aiemmin sanoinkin.
Mun hoitajakäynti poiki diagnoosin korvatulehduksesta ja siis lääkekuurinkin. Nielusta ei löytynyt pikaviljelyssä angiinaa sun muuta joten virus siellä taitaa sitten riehua mua kiusaamassa. Täytynee lääkitä itteänsä suurella määrällä jäätelöä. Se tehonnee niin fyysisesti kun henkisestikin.
Aki on just parhaillaan lääkärissä ja katsotaan millainen tuomio sieltä tulee. Toisaalta tietty kiva, että sairastetaan yhtä aikaa josko sitten tervehdyttyä saatais tehdäkin jotain kivaa taas kun ei oo niin että toinen on vuorostaan puolikuntoinen. Ens viikonlopulle toivon jotain mukavaa, menköön tämä tuleva lepäillessä ja oleskellessa vaan. Itse asiassa kun kattoo ikkunasta ulos niin kovin harmaalta taas näyttää. Vettä sataa, mutta se ei haittaa mua yhtään. Kaikesta tästä kurjuudesta huolimatta mulla on ihan kiva fiilis. Syystä tai toisesta. Tuo sadekin tuntuu vaan jotenkin lohdulliselta ja tuntuu kivalta ottaa kirjaa käteen ja köllötellä sohvalla. Ehkä se on olosuhteiden pakostakin johtuvaa kun kuitenkaan ei pysty esim ulkoilla niin ei tällänen kelikään haittaa.
Hyvää viikonloppua sulle myös!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti