RETKI SATUKIRJAN SIVUILLE, KOHTEENA KARHUNAHAS/PETÄJÄVESI

Lauantaina me päätettiin lähteä pikku retkelle olotiloista huolimatta. Sen verran kumminkin piti järkeä käyttää että kohteeksi jälleen valittiin paikka jossa ei oo pitkää tallustamista. Ollaan aiemminkin käyty Petäjävedellä paikassa nimeltä Karhunahas, mutta silloin oli talvi ja rämmittiin lumessa. Nyt oli hyvä aika lähteä sinne uudelleen, sillä paikka oli tosi kiva ja sielläkään ei parkkipaikalta oo laavulle matkaa kun 700m.

Kamat kasaan ja matkaan. Otettiin tällä kertaa evääksi vaan makkarat ja kahvit.

Parkkipaikalta löytyi puukatos ja yllä näkyvä hauska penkki. Jollain on välähtänyt kiva idea. Puukatoksessa luki että siitä sais viedä puut mennessään joten mekin sitten muovipussillinen otettiin mukaan.

Laavu on mukavan tilava ja istumatilaa nuotion ympärilläkin on ihan yllinkyllin. Puita siellä oli  jo entuudestaankin ihan mukavasti mutta tulipa nyt sitten lisää. Yks juttu joka pisti heti silmään mitä en oikein ymmärtänyt oli se, että ihmiset eivät osaa viedä roskia mukanaan pois. Laavun viereen oli jätetty jätesäkki joka oli ihan puollollaan roskaa, siis täytyy olla koko kesän roskat sillä oli sitä sen verran paljon. Siihen viereen oli sitten tietysti laitettu muovipussi joka oli jo puolillaan. Paikassa ei kuitenkaan ole virallista jätehuoltoa kun ei ole roskistakaan joten miten joku voi vaan jättää roskansa toisten vaivoiksi. En tajua. Kannoin sitten korteni kekoon ja otin mukaan sen muovipussin ja vein roskiin kotimatkalla. Tommonen pieni negatiivinen huomio muuten niin mahtavassa paikassa.

Keli oli aivan mahtava kun aurinko paistoi koko ajan. Taas sai hupparin heittää veks ja pärjäsi pelkällä t-paidalla. Niinkun kait heinäkuussa keskimäärin kuuluiskin.

Kahvivedet keitellään pakissa

 Mulla on tullut tyyliksi koittaa paistella tikun nokassa kaikenlaista. Tähän mennessä munkit ja muut makeat pullat on olleet testissä mutta tällä kertaa mukana oli kinkku-juusto croissantteja joten sellasta piti tokikin testata. Ai että oli hyvää. Ihan kun just uunista otetut tuoreet mutta sitten vielä notskista tulleella tietyllä makutwistillä. Sellanen hentoinen savun aromi sieltä tulee. Aa että on hyvää. Munkkeihin taas tulee sellanen paahdetun sokerin maku, kun siinä pinnalla oleva sokeri karamellisoituu sopivasti. Aivan ylihyvää!

croissant oli kun uunituoretta kun sen paistoi nostkilla

Kyseessä on siis rotkojärvi ja vaikka ei kovin iso olekaan niin kyllä sieltä silmäniloa sai kovinkin.

Maisema laavulta katsottuna

Taas mulle näyttäytyy kasvot..

Vähän toisesta kohdasta reittiä kuvattuna

Siellä meikäläinen nautiskelee auringosta ja luonnonrauhasta

Tuon rotkojärven ympäri kiertää sellanen vajaan kilometrin mittainen lenkki mutta me ei tällä kertaa lähdetty sitä kiertämään juurikin tuosta sairastelusyystä. Tuumittiin että koska maastokin reitillä oli kovinkin vaihtelevaa ja välillä haasteellistakin niin tulisi liian raskaaksi kiertää tuo lenkki ja kävellä vielä autolle. Sen verran kumminkin täytyy tuota flunssaa ajatella ettei rehki turhia. Me käytiin siis vaan kattomassa reitin varrella ollutta vanhan myllyn paikkaa. Voi pojat että oli ihana maisema. Oli ihan kun ois astunut johonkin satukirjan sivuille. Vanha sauna, joka reitiltä löytyi, oli ihan kun jonkun peikon mökki.

Tällainen paikka

Tuntui uskomattomalta että tässä kohtaa oli joskus ollut mylly ja kaikkiaan niitä oli ollut jossain vaiheessa jopa 3. Nyt vesi oli vähentynyt niin että jäljellä oli pieni metsäpuro. Paikalla oli siis tuo sauna, mutta sitten myöskin mökki joka on yksityiskäytössä. Tämä paikka aivan kuiski mulle tarinaa, toisaalta menneestä ajasta mutta sitten myöskin kaikista niistä metsän asukeista joita siellä asuu mutta joita emme näe paljain silmin. Saatoin nähdä keijut, peikot, maahiset ja menninkäiset vilistämässä kivien koloissa ja puiden lomassa.

Vanha sauna

Mystinen puro

Mökki

Ketähän kaikkia tuollakin asustaa

Vanha myllytupa ei enää ihan loistossaan

Liekö tässä ollut aikanaan tie myllylle??

Oli kyllä kertakaikkisen ihana paikka. Vitsit että mä oon onnellinen siitä, että tykkään kulkea tuolla luonnossa ja saan joka kerta irti sieltä vaikka mitä. Jos ei muuta niin sellanen hiljaisuus missä läsnä ei oo kun metsän omat äänet, auttaa kyllä tasoittamaan verenpainetta tehokkaasti. Itse asiassa luin tänään lööpin jossa kerrottiin että tuota luonnon vaikutusta terveyteen on jopa ihan tutkittu ja todettu, että totta se on. Luontoäiti hoitaa niin mielellään meitä kaikkia.

Kun me lähdettiin tuolta sitten autoa kohti niin taivas oli kyllä muuttunut niin tummaksi että oli selvää, että vettä tulee kohta. Me päästiin kävelemään autolle ja saatiin startattua niin ekat pisarat tipahti tuulilasiin. Hyvä ajoitus siis. Pitää vielä sanoa, että huomasi kyllä ettei oo todellakaan kunnossa kun tuo 700 metrin matka laavulta autolle meinas olla mulle ihan ylivoimainen. Mulla siis pulssi hakkas ties mitä ja pää oli ihan hiestä märkä. Vaikka siis ei todellakaan tultu mitenkään lujaa eikä reitti ollut vaativa. Se vaan otti veronsa ettei oo ihan kunnossa ja sitten tuolla metsässä kuljeskelee edes tuon verran. Olo autolle päästyä oli kun ois tehnyt oikein kunnon juoksulenkin. Tarkkana siis pitääkin olla.

Oli kyllä tosi ihana päivä. Jäi koko illaksi hyvä fiilis. Suosittelen luonnossa piipahtamista kyllä kaikille.

rakkaudella,
Sartsa