Kyllä nämä päivät ja viikot menee ihan yhtä nopeaa näin lomallakin. Se ei haittaa mua tippaakaan sillä mähän voisin mennä vaikka samantien töihin. Odotan itse asiassa jo töitten alkua aika innolla. On kiva päästä taas arkeen kiinni ja saada jotain järkevää tekemistä. Mun on pakko sanoa, että onhan tää lomakin nyt aika mageeta. Kun saa mennä ja tulla niinkuin tahtoo mutta rahattomana lomailu ei oikein oo mun juttu. Siis sillon kun ei oo varaa edes auton bensatankkia täytellä niin kesäiset reissut jää kyllä aika minimiin. Joku road trip ois niin jees mutta tänään mulle nyt selvis sitten lopullisesti se, etten mä ehdi loman aikana saada rahaa yhtään mistään. Tuo parin viikon saldo liitolta auttoi siihen, että sain laskut maksettua ja tehtyä tuon yhden yön reissun pohjanmaalle. Seuraavan hakemuksen mä saan laittaa maanantaina 29.7 ja kun äsken kattelin käsittelyaikoja liitolla niin 10 päivää oli tällä hetkellä. Jeppis!! Tarkoittaa siis että seuraavan kerran mulle tulee rahaa kun oon jo ollut töissä noin viikon. Samaan syssyyn sitten tuleekin sekä liitolta että eka tili loman jälkeen. Ens kesää varten on ihan pakko keksiä jotain. Tällänen peli ei oikein tunnu kivalta.
Rahattomuus, vielä kun se on itsestä riippumatonta, on kyllä monella tapaa todella ahdistava asia. Mua ensinnäkin hävettää ihan älyttömästi ettei rahaa oo mihinkään. Nytkin koitin käydä noilla vähillä rahoillani ruokakaupassa täydentämässä varastoja, sillä tuntuu etten oon pystynyt ruokaostoksistakaan omaa osuuttani hoitamaan. Mulle se, että mä kannan oman korteni kekoon menojen suhteen on tosi tärkeä asia. En todellakaan halua tuntea eläväni jonkun siivellä. Rahattomuus aiheuttaa myös sen, että suurin osa siitä mitä haluaisin kesälomalla nähdä ja kokea jää vaan haaveeksi. Ihan eniten mua harmittaa se, etten pysty lasten kanssa tekemään mitään reissuja kesän aikana. Ois ollut haaveissa vaikka mitä. Sitten on vielä se, että välttämättä mitään festareita tai muuta rahaa vievää juttua olisi edes tullut tehtyä mutta ajatuksen tasolla se, että en voisi tehdä vaikka haluaisin on niin ahdistavaa ettei mitään rajaa. Turha tässä nyt on valittaa tästäkään kun ei asialle mitään voi. Pitänee kattoa jos elokuulle vielä sais jotain viikonloppureissua järkättyä.
Siinäpä sitä taas tuli päivän ahdistus annos. Juuri mikään muu asia ei sitten tuon rinnalla tunnukaan ahdistavalta. Kyllä mulla takaraivossa on koko ajan sellasia juttuja joihin pitäisi tarttua sopivalla hetkellä. Mikään pakko ei kuitenkaan oo. Uuden yhteisen kodin löytäminen on mielessä. Miten sen kanssa käy ja millä aikataululla, ei oo vielä yhtään tiedossa. Sekin asia tuntuu välillä jotenkin pelottavalta siitä huolimatta että tässä me yksiössä on asusteltu jo pari vuotta. Sulassa sovussa. Tästä on tullut mulle tosi tärkeä paikka ja tähän fyysisesti konkretisoituu mun uusi elämä. Tämän pikku yksiön ansiosta musta on tullut taas onnellinen ja oon voinut kokea tunteita joita en ehkä koskaan aiemmin ollut kokenut. Juu juu, toki tuolla täälä kanssani asuvalla miehelläkin on asiaan jotain osuutta mutta se tunne, että kotiin on kiva tulla on ollut niin huumaavaa etten ollut edes käsittänyt miten paljon se merkitsee. Mä sanon edelleen että jos sulla on sellanen olo että kotona on hyvä olla niin muista aina välillä että kaikilla se ei oo suinkaan niin. Ja ole kiitollinen että olet niin onnekas. Oon kokenut ihan liian monta vuotta sitä, ettei maailmassa ole mitään sellaista paikkaa jossa olis hyvä olla ja akut latautuis että jaksais taas ottaa maailman tyrskyt vastaan. Tiedän siis tässä asiassa tarkalleen mistä puhun. Oon myös erittäin selvillä siitä, että se minkä kodiksi tunnet ei katso neliöitä tai pihan kokoa. Paljon onnellisempi voi olla pienessä yksiössä kun isossa kartanossa. Kaikki on kiinni siitä fiiliksestä mikä sulla on syvällä sisällä kun ajatteletkin kotiin menoa. Tuleeko siitä sellanen levollinen olo, että sitten saa huokaista ja kaikki paska jää hetkeksi oven ulkopuolelle. Vai tuntuuko siltä, että haluat keinolla millä hyvänsä pitkittää sinne menemistä koska ajatuskin ahdistaa. Siinä miettimisen aihetta.
Mulla on sellanen olotila, että jotain muutoksia on tulossa. En vaan oikein tiedä mitä muuta kun ehkä tuo muuttaminen. Se nyt toki onkin aika iso asia. On vaan sellanen tunne, että vuoden päästä mä en ole tässä samassa tilanteessa. Moni muukin mun lähipiiristä on sanonut kyllä samaa joten jotain muutosten tuulia on vissiin ilmassa laajemminkin. Itse asiassa tässä tunteessa ei ole kyse mistään sen ihmeellisemmästä vaan noista ajatuksista joita mun päässä pyörii. Ehkä mä odotankin joidenkin muutosten tulevan. Yritän elää päivä kerrallaan edelleen ja olla aistit avoinna kaikelle mitä vastaan tulee. Käsitellä asiat aina silloin kun ne on ajankohtaisia. Vähän niinkun practice what you preach- tyyppisesti. Just eilen Akin tytön kanssa kävin keskustelua siitä ettei tulevan murehtiminen kannata. Ottaa asiat vastaan niinkun ne eteen tulee ja käsittelee yks kerrallaan.
Töiden suhteen mulla on todennäköisesti iso päätös tehtävänä heti syksyn tullen. Päätös on siis oikeasti todella iso ja merkittävä enkä oo ihan varma miten mä sen pystyn tekemään. Kyseessä on mihin mä haluan tulevaisuudessa paneutua, toimistohommiin vai ohjaajan hommiin. Jälleen oon siinä risteyksessä jossa kohtaa järki ja tunteet. Tehdäkö näin iso päätös järjellä vai sydämellä?Tässä kohtaa voisin olla aika varma, että päätös tehdään mulle ominaiseen tapaan todellakin sydämellä ja perusteena käytetään sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Kuitenkin mulla on pelissä edelleen se toisia miellyttää haluava puoli, josta pitäis päästä kokonaan eroon mutta siellä se on sitkeästi. Tämä asia vaivaa mua tuolla mielen perukoilla ihan päivittäin sillä tiedän tilanteen tulevan aika äkkiäkin töiden alettua ja haluan olla jollain tasolla jo pureskellut asiaa ennen päätöksen tekoa. Molemmissa töissä on puolensa, sehän siitä hankalan tekeekin. Täytyy olla kiitollinen että töitä riittää ja tuntuu että oon vakuuttanut kyvyilläni täällä uudessa kotikaupungissa. Se on siis pääasia että töitä joka tapausessa on tiedossa eikä tarvi ihan heti pelätä työttömyyttä.
Tänään mä tahtoisin pistäytyä yksillä terassilla koska kelitkin suosii. Siinä nimittäin yks homma jota joka kesä haluais ainakin kerran tehdä, käydän terassilla auringon paisteessa nauttimassa jääkylmän omenasiiderin. Siihen ajattelin että olis kumminkin varaa vaikka budjetti muuten olematon onkin.
Aurinkoisen lämmintä viikonloppuna!
rakkaudella,
Sartsa
PS) Loppuun vielä pari kuvaa mun aamulenkin varrelta jotka on juuri sitä mun mielenmaisemaa joka eniten inspiroi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti