Tämäkin päivä kaikkine mutkineen on kääntynyt iltaan. Aamulla mua tultiin herättämään jo puoli 8 ja pian lähdettiin kohti Seinäjokea. Ensin piipahdettiin labrassa jossa Villeltä otettiin pitkäaikais sokeriarvo. Sen jälkeen kokoonnuttiin porukalla polin odotushuoneseen tyypilliseen suomalaiseen tapaan pönöttämään tunniksi sillä eihän nyt ventovieraitten kanssa voi mitään alkaa puhumaan. Kiusallista!! Meidät jaettiin ryhmiin niin, että aikuiset menivät omiin juttuihiinsa ja lapsille oli omat tehtävänsä. Siinä sitten tunti kuunneltiin ravitsemusterapeuttia joka luetteil vanhat tutut litaniat ruokavaliosta yleisesti ottaen ja uusimmista suosituksista. Ne nyt vaan on niin arkipäivää meille diabeetikoiden vanhemmille että eipä siinä mitään uutta tietoa kyllä tullut. Onneksi päästiin syömään heti tämän jälkeen :) Nähtiin ruokasalin ovella nämä lapsukaisetkin että päästiin sitten yhdessä syömään. Ville valitsi linjastolta kalakeiton joka olikin ihan taivaallisen hyvää. Salaatit ja muut lisukkeet siinä mukana.
Vatsat täynnä sitten taas Ville lähti polille omiin juttuihin ja me aikuiset jatkettiin psykologin kanssa. Tämä tunti oli jo sellainen josta jäi vähän jotain käteenkin kun käytiin esittelykierros missä kerrottiin millainen perhe kullakin diabeetikolla on. Kerrottiin mistä tulemme ja montako sisarusta siis tällä diabeetikolla on ja mihin kohtaan katrasta hän asettuu. Aika monella tuntui olevan samantapainen tilanne että oli vanhempia sisaruksia ja tämä 11v oli perheen vauva. Mukavaa jutustelua arjen kiemuroista ja mä aloin tässä kohtaa hiukan ymmärtää millaista noilla diabetesleireillä saattaa olla kun siellä tätä jutusteluaikaa toisten kanssa olisi huomattavasti enemmänkin. Oli lohdullista ja rauhoittavaakin kuulla edes ohikiitävän hetken jonkun toisen vanhemman suusta niitä samoja huolia ja murheita mitä itsekin on miettinyt.
Viimeisenä tuntina sitten kuntoutusohjaaja ja sosiaalityöntekijä ohjasivat meitä vapaaseen keskusteluun erinäisistä aiheista ja saatiin tietoutta eri tukimuodoista mitä meillä on haettavissa niin rahallisesti kun vaikkapa juuri näitten leirien muodossa. Ei juurikaan mitään uutta ihmeellistä mutta taas keskustelujen tiimoilta hyviä kokemuksia vaihdettavana. Sitten päästiin vielä polille kahville ja välipalalle yhdessä lastemme kans ennen kotiin lähtöä- Päivästä jäi muuten ihan hyvä maku suuhun mutta eipä tätä meidän omaa diabeteslääkäriä juurikaan näkynyt koko päivänä muiden mukana. Tuli tunne, että sen lisäksi että ko. lääkäri on aiheuttanut Villelle lähes traumat mennä koko polille niin eipä häntä tuntunut kiinnostavan meidän vanhempienkaan kanssa ajatuksia vaihtaa. Lääkärin vaihto harkinnassa vahvasti!!
Jenni ja Elina tulivat sitten hakemaan mua sairaalalta kun Ville lähti isänsä kans jo ennemmin kotiin päin mun jäädessä odottelemaan todistusta päivästä että joskos saisin siitä vähän jopa rahaakin. Käytiin tyttöjen kanssa kirpparilla kotimatkalla ja mukaan tarttui tällä kertaa helmalakana Elinan huoneeseen ja kahvikuppisetti Elinan toivomuksesta.
Kotia kun tulin niin älkää kysykö mitä mä oon tehny. En oo moneen tuntiin tehny yhtään mitään. Ainakaan mitään järkevää. Oon mä ruokaa laittanu ja syöny, lukenu lehden ja ihanan Mondo-lehden joka tuli tänään. Pikkasen sai taas huokailla niiden maisemien äärellä. Siinä oli myös isohko juttu Istanbulista joka on kyllä kaupunki mun top 3 kaupunkien joukossa jonne tahtoisin päästä. Pian!!
Karkkihimo oli ihan valtaisa illan mittaan ja melkein jouduin lähteä kävelemään kauppaan mutta maltoin mieleni. 2 pätkis karkkia sai makean himon pois, ainakin huomiseen asti. Harmi vaan, että Villen hätävaraksi tarkoitettu rasia Pätkis karkkeja on kohta huvennut jonnekin. Kummaa kyllä!!
Tänä iltana taas tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta kun ei Ville oo täälä. Onneksi tämä viikko on kohta ohi ja taas on meidän yhteinen viikko <3
Nyt hyvät yöt ja söpöimmät unet teille toivottelee Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti