PERJANTAI HYPE

Se oli kuulkaa positiivisuus perjantaille oikein kunnon testi heti aamusta kun avasin ulko-oven. Mulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että oli satanut sellainen määrä lunta. Kääk! Hyvä kun oven sai auki. Hetken piti haukkoa henkeä siitä riemullisesta ajatuksesta että edessä olisi hyvin toden näköisesti 2.6 kilsaa lumessa kahlausta. Ja oih miten oikeassa olinkaan

Jeps näin kivasti hävis lenkkarit lumihankeen. Mutta mulla oli vaan jollain lailla hyvä fiilis ja päätin ottaa tuonkin matkan hyvänä peppu- ja takareisi treeninä :) Sitä se totisesti oli. Koko matkalla aurattua osuutta oli varmaan ehkä 400 metriä, muuten meno oli kuvan kaltaista. Mutta niin ihanan pehmoista lunta, ettei matka aikaa tullut lisää ollenkaan. Huomasin myös, että nuhaisesta nenästä huolimatta flunssan suurimmat mainingit on nyt tasaantuneet sillä vähän vaan hengästytti lumessa tarpojan roolissa mutta ei tullut millään lailla huono olo. Jes!!! Hyvästi flunssa.

Työpäivä meni ihan todella nopeaa. Varmaan osasyyllinen oli lyhennyspäivä joten pääsin kotiin jo vähän kuin kesken kaiken. Oli jännä huomata miten me työkaverin kans ollaan kyllä vähän niinku jin&jang. Kun toisella on huono päivä niin toisella on vähän parempi ja sitten voidaan tsempata sopivasti toisiamme tarpeen tullen. Mulla oli tänään se todellinen positiivisuus perjantai sillä olin hyvällä hypellä matkassa eikä se lähtenyt laskuun missään vaiheessa. Lapset sen sijaan oli tänään erityisen vauhdikkaalla ja kaveria kohtaan känkkäränkkäisellä tuulella mutta niistäkin tilanteista selvittiin. Ehkä se on tämä enteilevä loma joka odottaa nurkan takana yhdellä jos toisella.

Töitten jälkeen oli ajatuksena mennä salille mutta tulinpa sitten toisiin aatoksiin. Sama rämpiminen oli kotiinkin päin joten treeniä tuonne peppusektorille tuli vähintään saman verran kun aamullakin. Vieläpä piiskaavaan vastatuuleen. Kotona sitten odotti ainakin 30 senttinen lumihanki pihassa.

 ja portaat näytti tälläiseltä. Kaivoin siis esiin sisäisen talkkarini, vaikkakin katuharjani viime kertaisen talkkaripuuskani jäljiltä oli katkennut juuresta poikki ja otin lapion kauniiseen käteen että saatoin avata ulko-oveni.

 Vein postin kylmälle kuistilleni ja istahdin hetkeksi porrastasanteelle. Mä jäin jotenkin kiinni tähän näkyyn ja ihailin sitä hyvän tovin. Ehei en ollut ottanut minkäänlaista flunssalääkettä tai muutakaan onnellisuuspilleriä vaan ihan luomutilassa sain kiksejä juuri TÄSTÄ näkymästä. En osaa sanoa miksi.

 Ihan ensimmäisenä mä etsin mun lumikolaa joka paikasta. Olin ihan satavarma että se on jäänyt näiden lumikinosten alle kohtaan X pihassa kun Ville on viimeksi sitä tarvinnut. Pikainen puhelu kuitenkin paljasti, että siinä missä mun sisäinen talkkari olisi voinut edellä mainitun asian tehdä niin tämä nuoremman polven seppo taalasmaa olikin vienyt kolan tuonne ulkokatokseen niinkun tietenkin on järkevää tehdä. Sen totesin kun sain alkaa lumityöt (lue; tämän illan salitreenin) kolalla joka oli sula eikä jäätyneessä lumessa. Ihan ensin kuitenkin heittäydyin hankeen ja tein komean lumienkelin naapurien ihmetykseksi :)

Enkeli vähän turvonneena

Sitten olikin hyvän 20 minuuttisen vuoro. Hiki tuli kivasti pintaan kun punttasin lumia lähes vyötäröni korkuiseen lumikinokseen.

Mutta puhdasta siitä tuli.. tässä todistusaineistoa. Onneksi ei näy liian tarkkaan ettei pihaa oo höylätty ehkä niin tasaisen sileäksi kun naapureiden pihat mutta hei, nyt puhutaankin villa sartsan pihasta. Saa olla vähän rouhean rustiikki kuten emäntäsäkin. Voin mä siitäkin laittaa todistus aineistoa.

Siinä hän, terhakka puna poskilla ja hiki pinnassa töitten jälkeen. Talon ehtoisa emäntä kaikessa luomuudessaan. Huomasin muuten tästä kuvasta että mun silmät on ihan eri väriset. Pitääköhän huolestua, näin tämmösenä pikku sivuhuomautuksena. En oo nimittäin koskaan aiemmin huomannut vastaavaa. Hmm...

Vaikka lumitöitä oli tehtävänä melkoisesti niin mä päädyin vaan ihastelemaan erinäisiä pieniä juttuja joita huomasin pihassani. Tässä talvista luonnon kauneutta yksinkertaisimmillaan. Usein just yksinkertainen onkin kauneinta.

Tänään illalla on vielä hauskaa tiedossa ihanien työkavereitten kanssa. Yksi työkaveri halattiin tänään pidemmälle lomalle ja toinen talvilomalle. Nyt alkaakin töissä sitten repaleisten viikkojen putki kun on talvilomaa, uuden työntekijän taloon saapuminen, lisää lomia ja sitten vasta pääsiäiseksi vakiintuu taas kuviot. Mutta sehän tarkoittaa vaan että kevät tulee varmaan nopeammin kun ehtii ajatellakkaan.

Nyt valmistaudutaan sitten iltaa kohti, jännää ja niin kivaa <3

-Sartsa-