Käsittämätöntä miten pitkä tää päivä on ollut. Johtuneeko siitä, että oon herännyt aamulla jo kahdeksan aikaan ja lähes samantien lähdin lenkille. Virtaa oli herätessä ihan toiseen malliin kun eilen joten kait sitten untakin on yöllä tullut enemmän vaikka tuntuu, että heräilyistä on tullut taas tapa.
Tein reilun viiden kilometrin reippaan lenkin aamulla taas ennen aamupalan nauttimista. Keli oli aluksi ihan hyvä mutta lenkin puolivälissä alkoi tuulemaan ja lopulta olikin jo oikein viima joka toi mukanaan luntakin. Onneksi pakkas asteita ei ollut joten ei tullut erityisen kylmäkään. Lenkki kulki oikein keveästi ja fiilis taas sen jälkeen oli ihan loistava. Paljon oon lukenut eriäviä mielipiteitä siitä, onko aamulla tyhjään vatsaan lenkkeilyllä jotain erityistä rasvanpoltto ominaisuutta vai onko sen teho ihan samanlainen kun aamupalan jälkeen tehtynä. Itse oon tehny sen huomion ainakin että näillä aamulen-keilllä hikoaa ihan eri lailla kun muuten. Aamulla kun töihinkin kävelen, niin vaikka miten hitaasti ja rauhallisesti koitan kävellä niin hiki tulee pintaan ja jälkihikeä puskee harmitukseen asti. Sama lenkki töitten jälkeen kotiin päin ei aiheuta ollenkaan samaa reaktiota. Mistä lie sitten johtuu, tiedä häntä.
Saunan laitoin päälle normaaliin sunnuntai aamun tapaan joten niin oltiin taas jo klo 11 mennessä saunottukin ja ruoka oli valmistumassa sekä itselle että lapsukaiselle. Jenni oli yötä täällä ja me vietiin se töihin että saatiin auto käyttöön tälle päivää. Haettiin siskon porukkaa kyytiin ja lähdettiin sukuloimaan. Tulikin taas kahviteltua niin, että kotiin sai ajella ihan kun pikku hiprakassa. Musta tuntuu nimittäin jos juon kahvia useamman kupin etenkin tyhjään vatsaan niin siltä kuin se nousis päähän.
Kotia päästyä söinkin sitten hyvällä halulla aamulla valmistamani sapuskat. Kasviksia ja kalaa. Ai että oli hyvää. Sen jälkeen sitten oonkin vaan ollut tekemättä yhtään mitään. Somettamista ja matkojen selaamista oon harrastanut ihan yllin kyllin. Mun matkalaukku huikkii mulle joka päivä että matkaan ois jo korkea aika lähteä. No se saa vielä 81 päivää odotella starttia mutta mä kyllä toisen laukkujen kanssa teen pienempiä piipahduksia tässä välillä vähän siellä sun täällä. Just tänään varattiin risteily maaliskuun lopulle. Todella pitkästä aikaa lähetään seilaamaan Turku-Tukholma reitille. Jeee!!
Illan päätteeksi vielä vähän maailman parannusta ihanan ystävän kanssa hyvän viinerin ja kaakao-kupillisen äärellä. Ihmeteltiin maailman menoa, välillä ihan hulluakin.Tällä hetkellä mä tunnun itse olevani melko seesteisessä vaiheessa elämäni kanssa, ei suuria heilahteluja puoleen tai toiseen mutta ympärillä välillä kuohuu ihan ihmetykseen asti. Se on tämä elämä arvaamatonta, ja hyvä niin.
Nyt on aika taas ilta sudokujen ja pienen aivojumpan.
Suukko sunnuntaille toivoo Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti