VENY VENY LAUANTAI

Se olis sitten vaihteeksi tälläinen lauantai takana kun ei oo saanut yhtään mitään aikaiseksi. Siis tuntuu että ei edes oo ollut kunnon laiskottelu lauantai vaan ihan vaan turhanpäiväinen sellainen. Mulla meni vatsakipujen takia viime yö vähän plörinäksi (ei siis sanan mukaisesti) joten uni oli jälleen kerran todella katkonaista ja satunnaista. Aamulla katoin eka kertaa kelloa tossa kahdeksan pintaan eikä ollut toiveitakaan että olis jaksanut nousta ylös. Hyvä kun silmäluomia jaksoi raottaa. Se, että siinä vaiheessa piti raahautua vessaan tuntui maailman rankimmalta tehtävältä. Niin äkkiä takaisin lämpöisten peittojen alle kun vaan suinkin pääsin ja lisää katkonaista, rikkonaista, levotonta horrosta jolla ei unen kanssa tainnut paljonkaan olla tekemistä. Villelle sieltä jostain kaukaa hämärän rajamailta huolehdin kuitenkin aamupalat ja taas menin uuteen horrokseen. Ville makoili mun vieressä koko aamun ja katseli puhelimestaan videoita. Jotenkin tuntui ihanan lohdulliselta että mä kuulin niitä ääniä unen ja valveen rajamaille ja kun sai olla tietoinen siitä, etten oo yksin. Se oli kiva tunne.

Mä pakotin itteni sitten sängystä ylös 10.30 aikaan kun oli pakko alkaa tekemään ruokaa lapselle. Pää oli kipeä yön jäljiltä, koko kroppaa särki pitkä makuu tolla mun kamalalla patjalla ja silmäluomet painoi edelleen sen tonnin verran. Jauhelihakastike valmistui muusin kera ja lapsi sai syödäkseen. Samalla laitoin pyykkikoneen päälle että saisi jotain edes aikaan tälle päivää. Nihkeää, raskasta, ittensä pakottamista toimintaan. Teki mieli koko ajan mennä uudelleen nukkumaan. Lenkille oli ajatus mutta ei saanut ittestään irti. Sitten mä hermostuin itteeni ja vetelään olooni. Laitoin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen päälle. Tiskasin vuorellisen tiskiä. Järjestelin keittiön. Ville lähti isänsä kanssa koululle talviriehaan, pakko oli saada sekin liikkeelle että tästä päivästä tulis jotain muutakin kun venymistä ja vanumista ja Villellä puhelimen ruudun tuijotusta.

Tässä vaiheessa kun Ville lähti isänsä matkaan niin mä annoin periksi unille. Menin siis ihan vaan hetkeksi peittojen alle ja lepuutin silmiäni. Heräsin reilun kahden tunnin päästä siihen että pää tuntui olevan kun lyijyä. Jenni tuli onneksi hakemaan mua kauppareissulle sillä en viittinyt lähteä palautettavia pulloja raahaamaan kävellen. Päätin samalla mennä siskon perhettä moikkaamaan ja sinne sitten jäinkin koko illaksi. Päivän paras teko <3 Kummitytön kanssakin sai seurustella pitkästä aikaa, siinä sitä on todellinen ilopilleri. Aina suu leveässä hymyssä. Kait Kastanja ajattelee että kyllä tuata kummitätiä on pakko vähä viihdyttää ku on niin nääntyneen näköinen :)

Kaupan kautta sitten kotiin ja ruuan laittoon. Koko päivä lähes syömättä ja sitten ihan kevyeksi iltapalaksi tälläistä:

Hyvin vähäinen järjen hiven tässäkin. No ainakin englantilaisella teemalla mentiin tänään sillä tarjolla oli siis fish and chips dipin kera ja jälkkäriksi Fazerin uutuus suklaalevyistä testattiin kuvassa oleva maku teemalla London. Suklaa oli ihan ok sillä mä tykkään tollasesta suolaisen ja makean yhdistelmästä. Näiden mättöjen jälkeen onkin sitten olotila sen mukainen. Löhöttiin hetken Villen kans telkkaria kattellen.

Vauvani suostuu vielä äitin kainaloon onneksi

Nyt näyttääkin kello jo niin että saakin mennä nukkumaan. Toivottavasti huomenna vähän toisenlainen päivä, nämä tämmöset ei oikein oo mun juttu.

Hali hali toivoo Sartsa