Tuon otsikon mulle heitti rakas ystävä kun tuossa vaihdettiin pitkästä aikaa sananen somen ihmemaassa. Se jäi jotenkin mun mieleen ja huomasin ajattelevani sitä vähän väliä kesken työpäivänkin. Siinä täytyy olla jotain suurta, yksinkertaisessa lauseessa. Yleensä mieltä askarruttamaan jäänyt tekstin pätkä tai jopa yksittäinen sana alkaa elämään mun ajatuksissa omaa elämäänsä ja se purkautuu jossain vaiheessa ulos jotenki. Useimmiten tekstinä, tuntuu että nyt kuitenkin tietoisena ajatusvirtana.
Kun mä aloin miettiä tuota lausetta (joka kuulemma on Eeva Kilven runosta) niin mä mietin, että se liittyy jollain lailla oleellisesti tuohon itsetuntemukseen josta jo aiemmin oon kirjoittanutkin. Itsetuntemus taas on yhteydessä ainakin epäsuorasti itseluottamukseen. Omalla kohdallani ainakin on käynyt selvästi niin, että kun olen minuuteni keräillyt palasista kokoon ja nähnyt sen koko kuvan joka sieltä paljastui niin samalla kun tiedän kuka olen ja mitä ajattelen, olen myöskin saanut itseluottamusta mennä kohti omia juttuja, omia haaveita, unelmia ja onnellisuutta. Miksi sitä tuleekin niin usein ajateltua asioista etten mä voi, kun vois ajatella että mä voin. Jos mietitään unelmia, niin mä väitän että jokaisella ihmisellä on ja pitääkin olla jonkunlainen unelma mistä haaveilla. Sen ei aina tarvitse olla iso ja elämää mullistava vaan ihan pieni jokapäiväinen juttukin ajaa saman asian. Kunhan se on jotain joka tekee sut onnelliseksi pelkästään jo sillä, että sä voit miettiä sitä ja olla tietoinen siitä että se asia on olemassa ja että sä voit lähteä vaikka pieninkin askelin kohti sitä unelmaa. Tässä kohtaa jos annetaan valta ajatukselle etten mä kuitenkaan osaa, pysty tai voi niin mulla on sellainen fiilis että maailmankaikkeus kuulee sen ja sitten alkaa käydä niin että negatiiviset ajatukset lähtee elämään niin, että et todellisuudessakaan voi saavuttaa koskaan mitään. Todennäköisesti et edes tule yrittäneeksi kun ammut ajatuksen alas heti alkumetreillä miettimällä etten mä kuitenkaan voi. Jos vaan ajatteliskin että miksi ei, mä voin ainakin yrittää. Siinä ei menetä mitään ja saattaa hyvässä lykyssä käydä niin, että se positiivinen ajatus, jonka heittää tuonne universumiin, lähteekin elämään ja tuottaa sulle positiivisia asioita. Väitän että joka tapauksessa se tuo paremman fiiliksen pelkästään jo sillä että sä olet matkalla, etkä ole juuttunut mihinkään vanhoihin ajatuksiin tai näkymättömiin esteisiin.
Mä oon myös puhunut siitä, miten järki ja tunteet käy asemasotaansa mun päässä jatkuvasti. Mä olen päättänyt luottaa itteeni siinä, että teen asioita jotka tuntuu oikealta. Ainut kohta missä voisin ajatella poikkeavani tästä kaavasta on se, jos joku toinen joutuisi kärsimään mun halujeni takia. Muissa tapauksissa mä teen kuten sydän sanoo, sillä se on se mun oikea ääni, ja sitten katsotaan miten kävi. Tämän asian takia mä oon joutunut satuttamaan itteäni joskus kovastikkin mutta silti jäänyt hyvälle fiilikselle sillä ei ainakaan jää mitään jossitteluja. Mä en kestäisi sitä, jos mä joutuisin elämään ajatuksen kanssa että kun en uskaltanut niin jäikö jotain oleellisen tärkeää kokematta. Otan mielummin taisteluarpia sydämeeni ja tiedän Eläneeni.
Mutta näillä ajatuksilla mä oon päättänyt siis jo kauan aikaa sitten olla tuo pieni urhea nainen ja luottaa itseeni. Tähän asti se on kantanut ja antanut enemmän kun ottanut.
Remember... One life, lets live it!!
<3 Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti