On yksi aihe josta kuluneena viikonloppuna puhuttiin paljon ja jota on sivuttu erinäisissä yhteyksissä tämän tuosta. Aihe on muistamattomuus, unohtelu, asioiden kadottaminen ja niiden etsiminen. Kyse on siis tälläisten ei vielä virallista dementia ikää lähentelevien lähinnä vissiin naisten keskuudessa yleisestä ilmiöstä. Mä oon omalla kohdallani ollu jo vähän huolissani tästä mutta nyt kun oon huomannut etten todellakaan ole ongelmani kanssa yksin niin tuntuu, että tälle aiheelle on syytä antaa tilaa täälä blogin puolellakin.
Viime lauantai-sunnuntain yhdeksi teemaksi nousi nimenomaan tämä aihe. Me oltiin oltu korkeintaan 5 minuuttia hotellihuoneessa kun yhdeltä jo katosi avain ja sitä sitten etsittiin oikein urakalla. No löytyihän se, kun ensin oli pengottu laukut (joita muuten kolmella naisella riitti pientä ja isoa), housujen ja takkien taskut ja jopa sängyn alustat.
Edellä mainittu on mulle arkipäivää. Joka ikinen päivä mä etsin jotain, yleensä puhelinta tai avaimia. Jos töihin pitää muistaa viedä jotain, niin sen muistaminen ottaa oman aikansa. Kahvipakettia mä vein viimeksi töihin ainakin kuukauden. Ensin mä ostin sitä sen pari viikkoa ja kun muistin niin se jäi autoon pariksi päiväksi josta se kulkeentui keittiöön jossa se oli tasolla viikon ja siitä sitten siirtyi pikkuhiljaa keittön pöydälle ja siitä sitten eteiseen. Kunnes eräänä kauniina päivänä mä muistin ottaa sen mukaani. Samanlaisia tapauksia on sattunut useita. Mä oon paljon miettinyt tätä juttua että mistä ihmeestä tämä kaikki muistamattomuus johtuu ja missä vaiheessa siitä pitää oikeasti huolestua. Oon keksinyt muutamia teorioita (lue epätoivoisia selityksiä)
** Luonne. Jos on tälläinen tättähäärä ja pyryharakka kun mä oon niin ei voi mitenkään pysyä kaikin ajoin mukana missä mennään. Koko ajan kun menee ees ja taas ja mielessä on vielä joku kolmaskin juttu niin väkisinkin jotain aina unohtuu.
**Ruuhkavuodet. Niinhän sitä sanotaan että meikäläiset elää niitä kaikkein kiireisimpiä vuosia elämässä jolloin mielessä on pakkokin olla monta asiaa yhtä aikaa. Onko se nyt sitten ihme kun elät omia asioita, lasten asioita ja vielä työjuttuja ja koitat hoitaa sosiaalisiakin suhteita että jotain joskus unohtuu?? Kunhan unohdukset pysyy asioissa eikä mene liian vakaviin juttuihin. Kuten että unohtaa lapsensa johonkin :)
**Keskittyminen. Liittyy vähän tuohon luonteeseen mutta jos meet koko ajan sata lasissa niin ettet keskity siihen mitä teet niin tietäähän sen mitä siitä seuraa. Arvaatko mitä?? No sitä etsimistä.
**Unettomuus. Välillä mä oon kärsinyt pitkiäkin aikoja unettomuudesta. Oon nukkunut katkonaisia öitä ja vain muutaman tunnin yöunilla on menty joskus viikkojakin putkeen. Siitä jos mistä seuraa hajamielisyyttä, keskittymiskyvyn puutetta ja arvatkaa mitä?? No sitä etsimistä.
**Boheemius. En tiedä onko tämäkin jotakin luonteeseen liittyvää mutta mä oon luonteeltani erittäin boheemi. Mua ei haittaa vaikka mun ympärillä on pientä kaaosta, mun koti on kaukana puhtauttaan kiiltävästä kiiltokuvakodista jossa kaikkin on tip top. Niinpä siis kaikilla tavaroilla ei ole omaa paikkaansa mistä ne aina löytyy ja arvatkaa mitä siitä seuraa?? No sitä etsimistä.
Siinä muutama itselleni päteväksi puhuttu syy tähän muistamattomuuteen. Jonkilaiseen esi dementiaan. Onneksi mä en tosiaankaan oo yksin tämän asiani kans. Vaikka mä olinkin kyllä viikonloppuna se, joka kadotti huoneavaimen pysyvästi. Onneksi sen oli joku ystävällinen löytänyt ja palauttanut respaan. Ja eilen kun kävin Elinan kanssa syömässä niin jätin laukkuni sinne tuolille. Onneksi Elina huomautti niin ei tarvinnut ihan kotoa asti lähteä hakemaan. Parin päivän aikana mä oon todistanut tilanteita jotka on osoittaneet käytännössä sen että mä en todellakaan oo tämän ongelman kanssa yksin joten olisiko kyseessä sittenkin vain joku meidän naisten yleinen ongelma?Kun me ollaan kuitenkin vähän taipuvaisia siihen, että hoidettavia ja siihen päälle vielä murehdittavia asioita on päivän mittaan ihan riittämiin. Eihän ne miehetkään kuitenkaan niitä asioita hoida niin itse ne on huolehdittava ;) Vai onko??
Joka tapauksessa voin ylpeänä ilmoittaa etten oo tänään unohtanut mitään enkä etsinyt mitään!! Tai sitten on niin etten oo vielä edes huomannut.
Hämärän rajamailta tähän, Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti