Eilisen illan fiilikset oli jostain syystä sitten melko matalalla. Aloin yksin kotona istuessani miettiä taas kaikkea sellaista mikä pitäisi olla jo unohdettu, tai ainakin mitä olen luvannut itselleni että on jo loppuun käsiteltyä. Menin aikaisin nukkumaan ettei mörköily mene ihan överiksi.
Tänä aamuna sitten aikaisesta nukkumaan menosta seurasi aikainen herätyskin. Jo kahdeksan jälkeen mä nousin ylös sängystä sillä en halunnut nyt sellaista sängyssä notkumis sunnuntaita. Laitoin pyykit koneeseen, tiskasin ison kasan tiskejä, siivoilin muutenkin paikkoja ja käärin pyykkiä kaappiin. Jostain ihmeestä tuo eilisen illan mörköfiilis kuitenkin alkoi nostamaan päätään ja lisäksi ikäväni Marmariksen maisemiin, aurinkoon ja rakkaitten ihmisten luo rupesi riistäytymään käsistä ja tiesin että nyt kotiseinät kaatuu pahasti päälle. Onneksi apu oli saatavilla kun siskon perhe noukki mut kyytiin kirpparikeikalle ja vähän muutenkin shoppailemaan. Nälkäkin ehti viimein eilisten mättöjen jälkeen tulla ja sammutin sen Subwayssa. Päivän kruunas vielä purkutuokio rakkaan ystävän kanssa. On kyllä ihmeellistä miten helpottaa että asioita saa puhua ääneen ja purkaa sillä tavoin vaivaamasta ja ahdistamasta. Puolin ja toisin tuossa todettiinkin, että se on kallisarvoisinta maailmassa että on joku jolle voit ne älyttömimmätkin jutut puhua ja sä tiedät että se toinen ymmärtää eikä edes sisäisesti pyörittele silmiään ja tuumi ettei tuossa oo mitään järkeä.
Nyt on ilta jo siinä mallissa että tuumin mennä nukkumaan ihan kohta. Aamulla on aikainen herätys sillä aamuvuoro kutsuu. Monet aloittavat nyt talviloman mutta tapani mukaan mä päivystän töissä.
Sydämellisesti sunnuntai illasta Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti