Kun mä lähdin töistä kotiin niin tuo reilun kahden kilometrin matka tuntui kyllä maratonilta. Olin ihan ihmeessä että miten mä raahaudun kotiin. Noh, jälleen mut yllätti se että kun vaan lähdin liikkeelle niin ulkoilu ja reipas kävely tuntuikin ihan hyvältä. Ilmakin oli mitä mainioin joten fiilis alkoi nousta matkan varrella. Kotona Ville odotteli jo ruokaa joten syötiin sitten samantien. Mä tankkasin pastaa ja jauhelihakastiketta illan tulevaa salitreeniä ajatellen. Sitten oli annettava taustalla väijyvälle väsymykselle sen verran periksi, että menin hetkeksi pitkäkseni. 20 minsaa lepoa teki ihmeitä. Saikin laittaa salikamat kasaan ja lähteä treenaamaan. Ja kuulkaas ihmettä. Olotila sen jälkeen kun oli tunnin rehkinyt salilla lihaksena sopivan kipeiksi, käynyt suihkussa ja kävelin kotiin, oli kyllä sanalla sanoen euforinen. Mä en montaa muuta asiaa ja hetkeä tiedä jotka tekis samanlaisen fiiliksen. Mä oon niin onnellinen että mä oon jäänyt koukkuun liikuntaan, ei olisi entisestä sohvaperunasta uskonut.
Mun pikkumies oli käynyt salitreenin aikana kaupasta hakemassa äitin lempparia, omenapossua
![]() |
Nami nami <3 |
Katsokaas pitäähän treenin jälkeen saada hiilaria koneeseen että pysyy balanssi..eikös ;)
Näin se mun rakas vauvelini keitti vielä äitille kahvitkin possun seuraksi
![]() |
Äitistä pidetään hyvä huoli <3 |
Nyt vietetään vielä tätä iltaa Villen kans ihan vaan löhöillen sillä huomenna on taas aika iskän ottaa vauveli hoteisiinsa viikoksi.
Loppujen lopuksi ihan kohtuullisen päivän illasta Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti