MALJA SUOMELLE JA MEILLE

Pakko vielä kertaalleen tänään palata tänne kertomaan miten ihanassa seurassa sain tämän iltani viettää. Mulla on ollu ihan äärimmäinen onni saada ympärilleni sellaisia ihmisiä jotka tuo mun elämään pelkästään iloa ja positiivisuutta, joiden seurassa mä saan olla ihan oma itteni, puhua mitä sylki suuhun tuo ja ennenkaikkea nauraa. Siis sitä naurua kun oot ihan vatsa kipeänä jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, naama on iloitkusta märkä ja tekis vaan mieli heittäytyä lattialle kierimään sen naurunsa kanssa. Tämä porukka on mun entisiä työkavereita, ehdottomasti parhaat mahdolliset työkaverit joita koskaan voin itselleni saada. Tai kukaan muukaan, uskallan jopa väittää näin. Tänä iltana meitä oli koolla viisi naista... eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa eläviä. Silti niin täydellisesti samalla aaltopituudella. Ja sitä naurun määrää ja mistä asioista. Kuten vaikkapa rautatableteista ja väsymyksestä, pienen vauvan ravinnosta, numerosta kaksi.... ja monista muista joita en edes jaksa muistaa. 

Tänään me kokoonnuttiin syömään ja samalla kilistelemään maljaa Suomelle. Mahat tuli täyteen ihanaa ruokaa..nam nam!! Tuo malja suomelle tapahtumahan oli sitä että tuettais suomalaista työtä menemällä ravintolaan tai kahvilaan ja klo 18 sitten yhdessä nostetaan malja Suomelle. Kannoimme siis kuuliaisesti oman kortemme kekoon :) 

Siinä kuluikin sitten useampi tunti maailmaa laittaen järjestykseen ja suunnitellen tulevia tapaamisia. Niistä sitten tuonnempana..ehkäpä ;) Näiden naisten kanssa on kyllä tullut jaettua huolet ja murheet, läpikäytyä vaikeita asioita vuosien varrella... on itketty, juhlittu, iloittu, tehty töitä ja puhuttu maailma järjestykseen monet kerrat. Mikä voimavara tälläiset Ystävät onkaan.

Edelleen hymy korvissa peittoihin sukeltava Sartsa

LINES OF LOVE

"You came in to my life when I was feeling sad and blue.

You brought smile back to my face, that is true.

Even you were total stranger still felt that Ive known you forever.

Said you feel that I understand you, and for some reason I really do.

When I was in your arms and we kissed for the first time, 

I felt that everything was right.

You make me feel good just by excisting in this world,

that must have been the craziest thing you´ve ever heard.

My world stopped for a while, when we had to say goodbye.

All I want is you to be happy and feeling good.

There is nothing I wouldn´t do for you.

Take my love and let it quide you through bad times

´cause as we know life is life."

No joo onkohan sitä tullut katottua vähän liikaakin tuota romanttista hömppää kun alitajunta heittää tälläistä tekstiä. Oli miten oli niin näin on ;) 

Tänään vähän höpsähtänyt ja unelmoiva Sartsa

LAISKA LAUANTAI

Onpas ollu aika iisi lauantai. Aamulla ekku pikku hiki päälle kun muka vaan pikaisesti kävin vähän lumia luomassa. Oli muuten pikkusen raskasta tua suojalumi. Ei siinä mitään, kiva puna poskilla heti aamusta. Suihkun kautta sitte päätin lähteä vähä shoppailemaan. Asteet kyllä hämäs aika lailla sillä en osannu odottaa ollenkaan sellasta tuulta kun mikä mua sitte odotti. Ilman lakkia ja hanskoja liikentees..meinas paleltua!!

Reippaana tuulta uhmaten

Shoppailu tänään tarkoitti pitkästä aikaa käyntiä kirpparilla. Ja kyllä kannatti. Mukaan lähti yhet Converset, just sen värisenä kun oon halunnu kauan aikaa ja viälä pari lässynlää elokuvaa joista toinen maailman ihanin Ps I love you <3 Hylly täyttyy romanttisesta hömpän pömpästä mutta se on vaan niin mun juttu.

Romantiikka olla pitää..edes elokuvien kautta

Tykkään tykkään <3 

Kirpparilta reippailin vielä tuulta uhmaten ruokakauppaan ja oli kyllä reissujen reissu. Kaikki tiet oli ihan älyttömän liukkaat ja vielä tuo tuuli lisänä. Kotona söin lohisalaatin josta on jo tullut oikein vakiosapuskaa. Salaattibaarin antimia siis. Näin kun mulla on yksinäinen viikko siis ettei Ville oo täälä niin eipä tuu kovin usein ruokaa laitettua ja salaattibaarista on tullut vakio ruuanlaittaja.

Kun ei mitään ihmeempiä suunnitelmia ollut niin päätinpä kattoa toisen noista elokuvista.. tällä kertaa valitsin Sävel ja Sanat. Oli kyllä yhtä hyvä kun muistinkin!! Samalla siinä meni pussillinen karkkia ihan tuosta vaan. HUOH!!

Klo 14 päätin että on pikku päikkärien aika ennenkun ihana ystävä tulis käymään. Voi hitsi!! Mä heräsin 3,5 tuntia myöhemmin. En ymmärrä mistä tätä unta piisaa. Tällä viikolla on kyllä tullut nukutta ihan älyttömästi. Onneksi ystävä ei ollut luovuttanut vaan tuli kuitenkin vielä. Toi vielä laskiaispullatkin tullessaan. Kahvikupposen äärellä maailma taas parantui hiukkasen.

Ihania tälläset viikonloput kun saa vaan olla ja ottaa ihan iisisti :)

-Sartsa-

TREENIÄ TREENIÄ

Tänään pääsin pitkästä aikaa salille. Tai siltä tuntuu että pitkästä aikaa kun viimeksi oon manantaina ollu ja keskiviikon treeni jäi väsymyksen vuoksi välistä. Onneksi ihan liikkumatonta päivää ei oo ollu kun eilinen vaan mutta silti tuntuu kyllä olo ihan plösöltä. Tai tuntui ennen salille menoa. En tiedä miksi mutta vaikka viime yönä taas unet jäi niin vähiin etten meinannu aamulla millään päästä sängystä ylös niin askel tuntui tänään jotenkin kevyeltä. Lähdin tapani mukaan siis aamulla reippaasti kävellen töihin. Mulla on 2,6 kilsaa työmatkaa ja se on ihanteellinen aamuaerobinen. Sopivasti hengästyy ja tulee vähän hikikin mutta ennenkaikkea paljon pirteämpi olo aloittaa työpäivä. En oo kyllä kaivannu autoa sitten tippaakaan.

Töistä kun kotia päin kävelin niin askel oli tosissaan niin kevyt että olis voinu vaikka laittaa juoksuksi. En kuitenkaan tällä kertaa niin tehnty koska tiesin meneväni salille aika pian kotiin tulon jälkeen. Kotona pakkasinkin vaan kamat kassiin ja hetken mietin että tankkaanko jotain ennen salia mutta kun ei nälkä ollut niin päätin jättää syömisen vasta salin jälkeen. Joskus se päätös on kostautunut niin ettei oo jaksanu oikein mitään mutta tällä kertaa ei. Pitkästä aikaa sain oikein hien kunnolla pintaan treenatessa ja poskilla oli terve puna kun suihkuun mentiin.

Mä teen 3x12 toiston sarjoja ja pääsääntöisesti käyn koko kropan aikalailla läpi joka kerta. Toisinaan tietenkin tulee painotettua yläkroppaa tai keskivartaloa enemmän. Ne on jo työnkin kannalta kuitenkin ne kriittisimmät. Nyt jo oon huomannut että kun keskivartaloon on tullut tukea lihaksista niin selkä voi paljon paremmin. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti ja vaihtelevasti niin että koko ajan ei tehdä samoilla painoilla eikä samantyylisiä sarjoja. Meen toisinaan vähä tuntemusten ja fiilistenkin mukaan, sitä paikkaa rääkätään enemmän mikä tuntuu erityisesti kulkevan sinä päivänä.

Salitreenien (joita siis tulee 3 viikossa) lisäksi pyrin käymään lenkilläkin noitten työmatkojen lisäksi ainakin pari kertaa viikossa. Tosi pienessä ajassa liikunnasta on tullut sellainen henkireikä jota ilman ei oikein tuu toimeen ja mä oonkin todella ylpeä ittestäni että oon saanu itteni näin aktivoitua. Vielä kun täs sais ittiänsä niskasta kiinni niin että ruokavaliokin taas palais vähä järkevämpään suuntaan pienen lipsuilun jälkeen niin hyvä tulis kesää kohti. Vois olla tyytyväisempi uikkariminäänsä.

Mikä ihana tunne olikaan kun suihkun jälkeen vaatteita päälle pukiessa tuntui ettei paitaa saa päälle laitettua kun oli niin kädet velliä. Tietää treenin menneen perille. Siitä sitten suihkun kautta kotia ja apetta naamariin. Nyt on kyllä niin mahtava olotila ettei paremmasta väliä. Kattoisko hetken telkkua vai meniskö köllötelemään petiin ja vähä jutskais Ystävien kans....hmmmm.... Ystävät vetää aina pidemmän korren <3 <3

Nyt on just tällä hetkellä tässä tilanteessa jotenkin todella hyvä olla. Tästä on hyvä jatkaa viikonloppuun!!

Punaposkinen Sartsa

Vanha kuva mutta sopii aiheeseen :) 

MARMARIS

Ikävän, ihan tolkuttoman sellaisen laimentamiseksi nyt taitaa olla aika lähteä käymään mun sydämeni kotipaikassa... joka on tietenkin Turkin Marmaris <3

Ensin vähän taustaa tähän reissuun. Mä olin aiemmin tottunut omatoimimatkailuun ja suuriin kaupunkeihin, voisin sanoa jopa metropoleihin mikä on sinänsä jännä että sellaiseen päädyin nytkin. Hiukan eri merkityksessä vaan :)

Olin siis aina vannonut etten koskaan lähde millekään rantalomalle. Mitä ihmiset tekee viikon sellaisessa paikassa jossa ei ole nähtävyyksiä, kulttuuria ja suurkaupungin sykettä?? En ainakaan lähde koskaan valmismatkalle istumaan jonkun tietyn porukan kanssa linja-autoon. Kuka nyt jaksaa odotella kun joku linja-auto lastillinen porukkaa on purkautunut ulos lentokentältä ja päässyt raahautumaan autoon asti. Ei mä haluan mennä omia polkujani. Kolmantena mä en ainakaan ikinä missään olosuhteissa lähde Turkkiin. Ei jaksa sitä tuputtamista ja jotain rukouskutsuja ja itämaisia kotkotuksia. Ihmisetkin tulee sielä ihan iholle asti, no never!!

No sitten kävi niin että siskon tytön rippireissu suuntautui kun suuntautuikin juuri rantalomalle ja vieläpä Turkkiin. Muistan ikuisesti sen tunteen kun sisko soitti että no niin määränpää olis tämä ja nyt tehdään varauksia. Olin ihan että apua voisko rahat enää turhempaan mennä. Vaikka halpa viikko olikin.

Noh... huhtikuun loppupuolella kumminkin oli aika pakata matkalaukku ja suunnata reissuun. Suomen puolella ei eroa entisiin reissuihin juurikaan huomannut muuta kun jonkinlaisen oudon tunteen kun käsilaukussa ei ollutkaan mukana matkaoppaita eikä entuudestaan ollut tullut vietettyä aikaa koneen äärellä matkakohteeseen tutustuen ja reissu suunnitelmaa tehden. Ei, nyt vain pakattiin laukku ja lähdettiin. Dalamanin lentokentällä sitten oli tietenkin Aurinkomatkojen bussi odottamassa mikä oli ensimmäinen ero aikaisempiin reissuihin. Aina siihen asti olimme itse miettineet millä mennä kentältä hotellille. Nyt istuimme vain auton kyytiin jossa vielä suomen kieltä puhuva opas antoi monenlaista infoa matkan aikana kohteesta. Lämmin tuulahdus oli vastassa meitä heti kun ovesta ulos pääsimme ja tuoksui erilaiselta. Oli ihan hyvä fiilis, jotenkin odottava.

Automatka hotellille kesti parisen tuntia ja perillä olimme vasta aamuyönä lennon viivästymisen takia. Hotellin pojat olivat meitä autolla vastassa ja auttoivat laukkujen kanssa kantaen ne jopa huoneeseen asti. Ohhoh!! Moista en ollut ennen kokenut. Huoneisto oli ihan siisti, pahempia on nähty :)

Makuuhuone

Keittiö ja olohuone jossa tytöt nukkui vuodesohvilla

Kylpyhuone ja vessa

Seuraavana aamuna lähdimme heti ensi töiksi etsimään ruokakauppaa että saisimme huoneeseen aamupalavärkit ja muuta tarpeellista. Pikku kauppa, josta oli tuleva meidän kantakauppa, löytyikin ihan pienen matkan päästä. Kävimme syömässä aamupalan hotellilla ja sitten päätimme lähteä kohti rantaa ja tutkailemaan paikkaa muutenkin.

Rantaan vievä katu

Tuon edellä olevan kuvan kohdalla mä koin sen jonkun ihmeellisen fiiliksen jostain tuttuudesta ja siitä että mä olen ollut täällä ennenkin. Mut valtasi joku ihan selittämätön onnen tunne enkä mä voinu kun hymyillä vaan. En oo koskaan kokenu moista ennemmin. Tuntui vaan hyvältä. Jotenkin että mä kuulun tänne.

Voi miten ihanaa oli se lämpö ja kun päästiin sen sinisenä kimmeltävän meren äärelle. Ranta itsessään ei ole mitenkään erityisen hyvä, vähän likainen ja isoja kiviä täynnä mutta ei me nyt oltu aurinkoa menossa ottamaankaan niin ei haitannut. Tämä varpaiden uittaminen on aina yhtä ihanaa:

ja tehdä se vieläpä tälläisissä maisemissa. Maisemat oli kyllä ihan huikeat, ihan kun mun unista.

Mun merimaisemaan kuuluu taustalla kohoavat vuoret

Rannasta me lähdettiin kohti satamaa mikä kyllä Marmariksessa on aika ihana. Mahtavia luksusjahteja ja hulppeita putiikkejakin. Tunnelmallisia ravintoloita vieri vieressä joskin hintataso on hiukan korkea näissä ruokapaikoissa meikäläisen budjetille. Me käytiin opastetulla kaupunkikierroksella yhtenä päivänä ja siinä samalla tutustuttiin tuohon satama alueeseenkin.

Erään toisen päivän ohjelmana lähdettiin käymään Marmariksen linnoituksella mistä olikin upeat maisemat vähän joka puolelle. Siinä yhteydessä oli myöskin museo. Tässä sen reissun saldoa:

Matkalla linnoitukselle vanhoja katuja pitkin

Kaide taidetta

Stairway to heaven

Satamaa linnoitukselta käsin

Kurkista pois

Ei lisättävää

Linnoituksen muurit ja maan lippu hiukan tuulen vuoksi nurinpäin :)

Random street art

Ruoka oli kyllä todella hyvää  etenkin tuola meidän hotellissa eli Metropolissa mutta myös muuallakin. Käytiin tuossa rantaan vievän kadun varrella syömässä yhtenä päivänä kun niin kovasti houkuteltiin ja mä söin tälläistä pataa joka oli kyllä aivan taivaallisen hyvää.. ja edullista!!

Kanapata

Ja lisukkeet..

Sitten me hoksattiin tällänen vohvelipaikka.. OMG ei varmaan tartte sanoa mitään, kuva puhukoon puolestaan....... sait siis itse valita mitä vohvelin kans halusit ja mun oma oli tälläänen:

Nutellaa, pähkinää, mansikkaa, banaania

Hotellilla oli pikkuinen uima allas jota kuitenkaan ei tullut testattua sillä vesi oli aikamoisen kylmää vielä tuohon aikaan eli huhti-toukokuun vaihteessa mutta aurinkotuolia kulutettiin kyllä joka päivä. Oli ihana vaan istua kaikes rauhas ilman kiirettä mihinkään nauttien auringon lämmöstä ja lukien kirjaa. Hotellin eteisessä oli Aurinkomatkojen lomakirjasto joten luettavaa löytyi joka makuun varmasti.

Arska <3 

Keskiviikkona oli grillibileet. Mahtavaa ruokaa niin paljon kun jaksoi syödä ja hyvää ohjelmaa illan täydeltä. Oli kyllä mukava ilta ja onneksi tuli mentyä kun ensin vähän meinattiin että mennäänkö.

Grillibileiden eväät

Viikko kului tietenkin todella nopeasti. Hotellin muista vieraista tuli tuttuja ja henkilökuntaankin tuli tutustuttua koska kaikki oli niin ihania, avoimia ja symppiksiä. Ihan niinkun ihmiset tuola yleisestikin. Toinen ihana asia mihin huomio kiininttyi oli joku sellainen rentous joka ihmisissä oli, suomalainen ryppyotsaisuus ja jäykkyys oli kaukana. Koko viikko oli niin rentoa olemista että sanotaanko näin että tuon reissun jälkeen mä ymmärrän oikein hyvin mitä ihmiset tekee ja mitä ne hakee aurinkolomalta. Ymmärsin jopa niin hyvin että tuon reissun jälkeen mä tein niitä viime vuoden puolella samaan paikkaan vielä kaksi lisää. Toinen elokuussa ja sitten vielä lokakuussa. Ja uusia on tulossa. Ihmisiä on jo ikävä, oon saanut paljon uusia ihania tuttavuuksia ja jopa sydänystäviäkin. 

Hotellimme symppis henkilökunta <3 

Tämä iltana näihin kuviin ja tunnelmiin toukokuuta kovasti niiiin kovasti odottaen....

- Sartsa -

LUOPUMISEN TUSKA

Joutua jättämään joku sinulle tärkeä ihminen taakse..pysyvästi. On muuten ainakin meikäläiselle ihan mahdottoman vaikea paikka vaikka kuinka tietää ja tiedostaa että se on välttämätöntä. Kovin usein ei onneksi tälläistä tietoista päätöstä ole tarvinnut tehdä enkä varmaan olisi montaa kertaa tätä tunnerumbaa jaksanut läpikäydäkään mutta pari kertaa Erittäin Tärkeä ihminen on poistunut elämästä. Syystä tai toisesta. Surutyö jatkuu tavallaan aina sillä välillä tulee sellaisia haikeita hetkiä kun muistelet kaikkea kivaa mitä yhdessä tuli tehtyä ja etenkin mistä kaikesta tuli juteltua. Niiden hetkien on kai tarkoitettukin säilyvän jossain syvällä sydämessä koska juuri sillä tietyllä hetkellä ne ovat olleet sinulle kultaakin kalliimpia. Ja se henkilö on tuonut elämääsi jotain positiivista.

Näihin syviin ja vähän raskaisiinkin mutta joka tapauksessa haikeisiin fiiliksiin mä jään tälle iltaa.

Tänään tervehtien:
vähän melankolinen Sartsa

MATKAMESSUT JA HELSINKI

Täällä ollaan taas muutaman päivän tauon jälkeen. Tuli siinä pistäydyttyä isolla kirkolla niin sanotusti pikitiän pääs eli Helsingis kului mukavasti viikonloppu.

Mä olin todella paljon tämän irtioton tarpeessa. Monenlaiset asiat kun on painaneet hartioilla jo jonkin aikaa niin tuntui että estääkseen ajatusten loputtoman vellomisen paikallaan, oli pakko jättää arkiset ympyrät ja saada jotain ihan muuta ajateltavaa. Ja Kyllä!! Reissu teki siinä suhteessa tehtävänstä ihan kirkkaasti. 

Lauantai aamuna Jenni heitti meidät jo aamutuimaan Seinäjoelle mistä hyppäsimme Onnibussin kyytiin. Autossa yritin torkkua mutta huonolla menestyksellä, matkan adrenaliini virtasi sen verran villisti vissiin suonissa. Hiukan puuduttavan muutaman tuntisen jälkeen oltiin Kampissa josta suhasimme metron ja paikallisjunan avuin kohti Pasilan asemaa jossa ystävä jo odottelikin meitä. Siirtymä messukeskukseen ja matkamessuille oli tosiasia. Heti aulassa huomattiin että jaahas väkeä oli ihan hirveesti mutta se nyt ei meitä haitannut. Lähes heti ovelta huomasimme Turkki osaston johon suuntasin tapaamaan aina yhtä ihana piristävää, iloista ja positiivista Bekoa <3 Pikaiset halit ja kuulumisten vaihdot minkä jälkeen mä näin rakasta Susannaa. Voi että oli kiva halata pitkästä aikaa ystävää jonka kanssa puhutaan joka päivä mutta nähty ei olla kuukausiin. Sitten me kierreltiin siinä väkihulinassa jokunen tunti... naposteltiin pieniä maistiasia joita oli sielä täälä, nähtiin tuttuja, vähän herkuteltiinkin ja lopuksi kruunattiin messupäivä kuoharilasillisilla.

Vasemmalla niitä tuttuja eli ihana

HP.. jostain syystä mä en sitte

Keskisen Vesan kans hinkunu yhtä

lujaa kuvaan ;)

Oikealla sitten se päivän kruunaus eli

freixhenet rose lasillinen. 

No sitten olikin aika lähteä kohti Scandic Simonkenttää missä meillä oli huone varattuna. Ihan kiva perhehuone olikin mutta ei mikään kaikista tilavin sellainen. Kamat huoneeseen ja eikun etsimään ruokaa rinnan alle. Pikareissu kauppaan ja Burger Kingistä eväät hotellille. Ähky meinas yllättää kun sen annoksen sai ahdettua alas mutta kummasti sitä sitten jaksoi huuhtoa ruokaa juomisella alas. Iltaa vietettiin Iloinen katupoika ravintolassa jossa olikin sitten toisilla enemmän toisilla vähemmän meno päällä. Mulla kävi vanhan aikaisesti eli muisti jäi sille reissulle ja mukavasti kynkäten tultiin hotellille. Ilta oli kuitenkin kaikin puolin loistava, näin pitkästä aikaa ihania Marmaris tuttuja ja tietty maailman symppiksin Beko oli myös siellä. Halailtiin (mulla oli halipulan tappajaiset oiken), juteltiin, naurettiin, laulettiin ja tanssittiin juomisen ohella. Ilta ei loppunut kesken eikä mitään negatiivista sattunut joten morkkista en suostu nyt potemaan vaikka ehkä pitäis. Kerrankos sitä reissullansa :D Kunhan ei tuu tavaksi

Sunnuntaina käytiin aamupalan jälkeen siskon kanssa vähä käpsyttelemässä oikeassa lumikaaoksessa. Taisin lukea jostain että tuon sunnuntai aamun aikana tuli Helsingissä 17 senttiä lunta ja sen kyllä uskoo. Reilun puolen tunnin happihyppelyn jälkeen hyvästelimme ystävämme joka lähti jo junalla kotia kohti ja me mentiin hetkekesi lepäilemään. Me saatiin onneksi myöhäinen huoneen luovutus vasta klo 14. Silloin tsekattiin ulos ja laitettiin laukut vielä matkatavarasäilöön ja lähdettiin uudelle kävelylenkille. Saikin oikein kunnon peppu ja pohjetreenin siinä samalla lumessa rämpiessä. Menimme Bulevardia pitkin kääntyen jossain vaiheessa kohti punavuorta ja viiskulmaa minkä kautta sitten takaisin hotellille päin. Ihan hyvä lenkki ennen puuduttavaa kotimatkaa Onnibussissa. Auto lähti heti kampista vähän myöhässä ja Seinäjoella taidettiin olla noin 20 minuuttia aikataulusta jäljessä huonon ajosään takia. Yli kuus tuntia bussin penkillä ilman minkäänlaista taukoa tuntui kyllä mukavasti selässä ja persuksissa. Oli kyllä niin puutunut olotila että välillä jo meinas jossain tuola Parkanon metsissä tulla epätoivoinen olo ettei olla kyllä koskaan kotona. Nälkäkin oli melkoinen ja grillin kautta piti kotiin ajaa.

Eilinen päivä oli onneksi vapaapäivä ja se kuluikin matkaväsymystä purkaen eli nukkuen ja lepäillen. 

Väsynyt reissaaja

Joku päivä mä teen ihan oman postauksen tuosta Marmariksen ihmeestä joka muhun on iskenyt. Tarkimmat silmät on varmaan jo huomanneetkin että oon aihetta sivunnut tässä aiemmin mutta virallinen Marmaris päivitys on ihan varmasti tulossa. Nämä kaikki uudet tuttavuudet jota sieltä on mun elämään tupsahtaneet on kyllä yks osa sitä ihmettä ja kaikki rikastuttaneet mun elämää tavalla jos toisellakin ;) Mutta niistä myöhemmin...ehkäpä.

Nyt taas on mukava orientoitua arkeen kun on saanut mukavan boostin ihanien ihmisten seurasta. Etenkin mun matkaseura oli ihan huippua.. kiitos <3 <3

Tyytyväinen ja Onnellinen Sartsa

JAKSAMINEN KORTILLA

Nyt on vaikeaa. Uidaan syvissä vesissä ihan hirveissä virtauksissa ja pään pitäminen pinnalla on haaste sinänsä. Tää pakkanen kerta kaikkiaan nitistää mut kohta. Mä en tarkene missään, en vaikka puen kaikki vaatteet päälle mitä irti lähtee, mikään ei huvita kun ei mitään pysty tekemään tällä kelillä. Koko ajan saa olla pelko persees että mitä hajoaa seuraavaksi. Sisällä oli tänään 12 astetta keittiös lämmintä kun tulin töistä kotiin. Nipin napin pystyi ruuat tekemään ennenkun piti taas alottaa se lämmitysrumba jonka kans on naimisiis joka ikinen ilta. Eikä takka edes oo varaava joten lämmön talteen otto on sitä sun tätä. Keittiön puuhella kyllä lämmittää mutta eipä sekään lämpö juurikaan tallelle jää kun pellit saa kiinni laittaa. Ainoa vaihtoehto on siis pitää pattereita päällä eli lämmittää sähköllä mikä sitten aiheuttaa ennenpitkää konkurssin jos tätä menoa pakkaset jatkuu.

Lisäksi mä alan olla ihan äärimmäisen kettuuntunut sähköisenä päätä nuoleviin hiuksiin kun ne muhii pipon alla jatkuvasti. Ei niitä mitenkään saa joten anteeksi kanssakulkijani että oon antanut nyt vaan olla. Ei jaksa!!! Ihokin on niin kuiva että pölisee. Vaikka rasvaat päästä varpaisiin niin ei mitään tehoa. Kantapäät hajoo kuivuudesta, samoin kynsinauhat. Argh!!!

Ei pysty lenkkeilläkkään kun vähintään naama jäätyy, Kokeiltu on, monenlaiset kikat ja jipot. Kerran melkein kerrospukemisesta huolimatta palellutettu etureituumet, maha ja tissit.

Eli siis nyt on vaan niin että pakkaset on loputtava että elämä sellaisena kun mä haluan voi jatkua. Tähän on tultu, jaksaminen kertakaikkisen loppu. Nyt kun ei olisi tuo konkurssi niin lähellä niin ottais ilman muuta lähdön johki lämpöön.

Nääntynyt ja nuutunut Sartsa

MIETINTÄMYSSYÄ JA HAAVEILUA

Mä en millään pääse eroon ajatuksesta että oon nyt jonkinlaisessa risteyskohdassa mun elämäni kans. Vielä en pysty yhtään sanomaan tai osoittamaan että mitä se mahtaa tarkoittaa mutta mulla on tunne että korvien välissä käy koko ajan jonkinlainen käymistila ja mietintämyssy on päässä syvällä. Mietin opiskeluja, lähtiskö, jaksaisko, viittiskö, kannattaisko....Asumista, ollako vai eikö olla....Töitä, riittääkö rahat vai pitäiskö sittenkin.....Siinä vaan päällimmäiset tuumingit.

Lisäksi tuntuu, että niin monenlaista on koko ajan menossa ettei pysähtymis aikaa juurikaan oo. Lieneekö sitte huono vai hyvä, mene ja tiedä. Lasten asioissa on tuumaamista ihan omiksi tarpeiksi joten eiköhän anneta omien asioiden olla käymistilassa vielä toistaiseksi. Tänään viimeksi tuntui, että oma kapasiteettiyksikkö oli niin kuormittunut että menin hetkeksi ihan pois päältä. Valitettavasti se näyttäytyi sitten ulospäin huonona käytöksenä sillä hetkellä lähellä olevia kohtaan mistä tuli kyllä todella paska olo. Ei saisi koskaan kaataa omia ahdistuksia toisten niskaan eikä tuoda töihin henkilökohtaisia juttuja. Onneksi sain pyydettyä anteeksi typeryyttäni.

Jotenkin mä muutenkin aistin itsessäni sellaista levottomuutta mutta taidanpa oikeestaan tietää mistä se osittain johtuu. Viimeisestä reissusta maailmalle alkaa olla liian pitkä aika. Matkalaukku alkaa huikkia nurkassa että eikö nyt jo mennä. Toukokuuhun asti näillä näkymin pitäisi jaksaa odotella kunnes ollaan jälleen kiitotien päässä odottamssa juuri sitä omaa avointa ikkunaa pilvien päälle ja maailmalle. Tuntuu ikuisuudelta, mitenköhän mä selviän sinne asti??

Tänään, tässä hetkessä mä en osaa tämän  paremmin jäsentää näitä ajatuksiani mutta ehkä joku päivä taas joku lamppu syttyy ja tiedän mikä on tulevaisuuden suuntima.

Siihen asti, nautin minilomista, ystävistä, ihanasta työstä, lapsista joiden kanssa saan joka päivä työskennellä, omista rakkaista lapsukaisistani ja etenkin haaveilusta sekä unelmista jotka pitää mut vauhdissa joka ikinen päivä.

- Sartsa -

NORMAALIA ARKIHÄSSÄKKÄÄ

Tarkoituksena oli vähän draamattomampi päivä kun eilinen ja melko hyvin se onnistuikin. Mitä nyt aamulla myöhästyin töistä vartin verran kun ensin meinasin unohtaa että oli vaihtanut vuoron ja sitten iski pieni logistinen ongelma. Pakkasta oli vielä liikaa että olisin tohtinut lähteä kävellen ja auto nyt oli sielä sulatusoperaatiossa mihin se eilen jätettiin. Sain kyydin töihin ja onneksi ei ollu sentään kyse aamuvuorosta joten tästäkin selvittiin. Mikään ei potkaise päivää käyntiin yhtä hienosti kun pikku adrenaliiniryöppy aamutuimaan.

Jännitysmomenttia piisas kun meillä oli tänään polipäivä Villen kans. Auton toimintakyky oli tietenkin täysi arvoitus ja pelkäsinkin että sinne jäädään sairaalan parkkiin mikäli Ilseni on edelleen sitä mieltä että näillä keleillä liikkuminen on lops nyt. Onneksi omistan myös lapsen jolla on ajokortti ja vieläpä sattumalta vapaapäivä joten saimme hovikuskin eikä välitöntä pelkoa välille jäämisestä enää ollut.

Diabetespolilla pääsimme ihanalle Tiina  hoitajalle. Tällä kertaa Villellä otettiin vain sensori pois joka siis on viikon verran mitannut yötä päivää sokeritasapainoa että nähdään missä kohtaa ollaan eniten metsässä. Villellä kun on insuliinipumppu niin siihen tehtävät säädökset on tietenkin oltava oikein että sokerit saataisiin jollain konstia aisoihin. Nyt on ollut vähän niin että hoitotasapaino on huonontunut koska 11 vuotias poika :) Jostain syystä tuntuu että tuon ikäisen pikku isännän elämässä on jokunen muukin tärkeä ajatus kun ainainen sokerien seuranta ja insuliinit. Tiina hoitsun kanssa todettiin kuitenkin että hienoa skarppaamista oli tapahtunut viikon aikana ja että jos jatkaisimme samaan malliin niin tulokset olisivat enemmän kun hyvät. Nyt vaaditaan ryhtiliikettä niin äidiltä, isältä kun pojalta itseltäänkin mutta ei se auta.. On tehtävä mikä on tehtävä!! Välillä kyllä voi ihan rehellisesti sanoa että mä vihaan diabetestä, etenkin kun se on omalla lapsella. Voi kun sen voiskin siirtää ittelle omaksi riesaksi.

No sairaalasta mä menin vielä töihin todetakseni ettei mulla ollu hajuakaan moneenko mun olis ollu tarkootus siälä patsastella. Tyäkaveri, (Tanja parka joka eileen joutuu kattella sitä mun kädet taskus hoo moilasena seisoskelua aamulla) joutuu oikeen kysyä että oonko mä tajunnu ollenkaan ajatella että töistä pitääs lähtiä pauttiarallaa 8 tunnin jäläkehe pois :D On se ihanaa kun on tuallaasia tukihenki-
löitä/henkilökohtaisia avustajia jotka horhaa tarvittaes. Muuten mä varmaha viäläki juttelisin siälä koluulle jotka on leviällä ku ne kuuluusat jokisen evähät.

Otin sitte härskisti härkää sarvista ja lähdin lenkille. Onneksi siskoosta saa aina lenkkikaverin joten ei tarttenu  yksin lähtiä. Kyllä maistui makialle lenkin jälkeen vaikkakin lämmin teekupponen tuli enemmän kun tarpeeseen.

Mä taidan olla virallisesti vanha nyt. Ainakin jos sen kriteerinä pidetään sitä että kivuista ja kolotuksista tiedät aamulla olevas hengis. Tämän päivän saldoa: krampit molemmissa pohkeissa (onneksi eri aikaan), semijumi kankussa ja oikea olkapää liikerajoitteinen. Illalla nappia naamaan ja toivotaan että aamulla olis käsikin taas pelissä mukana.

Rapsakka likka :) 

Tiistai illan terveisin takkatulen ääreltä

-Sartsa-

VOI PIIP MIKÄ PÄIVÄ!!

OMG mikä päivä tänään. Ekku mä menin töihin ihan puoliksi unessa. Silmät oli jokseenkin auki mutta aivokapasiteetti oli jäänyt pahasti vielä petiin lämpöisten peittojen alle. Siinä mä sitten koitin orientoitua ja seisoon kädet taskus enkä saanu mistään kiinni. Työkaveri varmahan kattoo että voi ku ihanaa että Sartsaki tuli tuaho haahulemahan, tekis ny jotaki. Onneksi lapset on tehokkaita herättäjiä joten ihan pikkuhiljaa siitä sitten päästiin jutun juonesta kiinni. Päivä meni....nopiaa, äänekkäästi, vauhdikkaasti ja kaikin puolin kivasti. Sari mitä sä sielä oikein pämppäät, kysyi yks lapsukainen jossain kohtaa päivää niin että oli vähän pokassa pitelemistä. Miltähän mä mahdoin sillä hetkellä näyttää että moinen kysymys oli paikallaan :) Samaisesta suusta toki kuului myös että Sari mitä sä täällä teet. Kun mä sanoin että oon töissä niin vastaus oli että eeeiii, sä pyörität päätäsi. Mitä siihen nyt sitten vois sanoa :D Tänään en silti näyttänyt kenenkään mielestä hassulta, eikä kukaan kysynyt että ootko sä Sari oikiasti aikuinen. Voi miten tylsiä päivät oliskaan ilman näitä meidän ihania lapsukaisia <3

Töistä kun olin lähdössä niin sain viestin että auto oli sitten istahtanut pihaan eikä lähteny käyntiin. Tais tuumata että kevväämmällä. Noh sain kyydin kuitenkin kotiin missä sain huomata ilokseni että vesiputket oli jäässä. Vettä ei pisaraakaan. Mitä tekee naisihminen tässä tilanteessa?? Laittaa peukalon somasti keskelle kämmentä ja soittaa apuvoimat paikalle. Onneksi ei oo tullut poltettua mitään siltoja takanaan niin apu oli nytkin lähellä. Muutama tunti siinä meni mutta vihdoin hanasta kuului iloinen röyhtäys ja vesi liikkui taas. Hurraaaa!!!! Yks jäätymiskohta sulatettu. Auton kanssa sitten saikin menemään loppu illan ja melkein jo piti heittää pyyhe kehään että ei se vaan sula ei. No onneksi kumminkin tämäkin tarina päättyi moottorin onnelliseen hyrähdykseen ja nyt hienohelma Ilse on lämmittelemässä sisätiloissa. Toivottavasti ei loukkaantunut niin että alkaa tinttailla enemmänkin.

Tänään lämmitysoperaatio ei sujunut tietenkään myöskään niinkun strömsöössä vaan puuhellassa paloi iloinen tuli vasta noin 15 tulitikun, yhden ykköset lehden ja yhden aviisi lehden sekä lukemattomien kirosanojen jälkeen. Siinä oli päivän kriittisin kohta. Tuumin että jos mä tästä selviän ilman että käyrät nousee niin korkealle että sulake kärvähtää korvien välistä niin ollaan voiton puolella.

Tänään on siis jäässä ollut niin vesiputket, auto kun mun käpykin. Tässä vaiheessa tilanne on hyvä sillä edellä mainittujen sulatusten lisäksi laitoin saunan päälle illan päätteeksi ja viimeistään sielä saatiin se käpykin sulamaan. Eipä tässä suurempia tälle päivää nyt enää ookkaan kun tehdä parit ristikot sillain päivän kuitiksi ja mennä nukkumaan.

Vieläkö nautitaan talvesta?? Kuka nauttii kuka ei... mä tunnen yhden jota ei vois vähempää enää kiinnostaa kylmä ja viima ja lumi ja jää.

Ulkoa jäässä mutta pidetään sydän lämpöisenä.

-Sartsa-

Paluu satamaan jossa Onni asuu

Oli tullut jälleen aika luotsata Luottamus satamaan nimeltä onni.Miten lämmin tunne lävitseni menikään kun jo kaukaa huomasin miten Onni seisoi jälleen laiturilla minua odottamassa. Se vilkutti ja minä vilkutin takaisin.Kun pääsin rantaan halasimme toisiamme oikein pitkään ja hartaasti. Istahdin hetkiseksi laiturille ja annoin auringon ottaa minut hellään syleilyynsä. Miten olinkaan taas kaivannut tätä, merituulen kutittelua poskilla, iloisten ihmisten puheensorinaa, kuumaa hiekkaa varpaissani ja auringon lämpöä. Tuntui lohdulliselta tietää että täältä ne aina saattoi löytää uudelleen ja uudelleen.. tänne minun tulisi palata silloin kun tarvitsen akuilleni latausta. Onni tuli viereeni istumaan ja kertoi että hän halusi minun tapaavan hyvän ystävänsä. Lähdimme kävelemään rantaviivaa ja nautin kun sain kastaa varpaitani joka askelella suolaiseen veteen. Kävelimme ihan hiljaa kunnes Onni pysäytti minut. Tässä on ystäväni hän sanoi ja minä nostin katseeni vedessä kylpevistä varpaistani. Hätkähdin. Koskaan en ollut tuntenut tälläistä tunnetta aikaisemmin. Tunsin sydämeni sykkeen ja kuulin vereni kohinan korvissani. Aiemmin katseeni lumonnut maisema tuntui häviävän ja saatoin nähdä vain tämän ystävän jonka olemuksesta huokui lämpö ja hyvä olo. Hänessä oli jotain tuttua ja hetken olin jo varma että olemme tavanneet aikaisemminkin kunnes tajusin sen olevan mahdotonta. Hän hymyili minulle ja minä hänelle. Silmäni nauliutuivat hänen silmiinsä, oli niin hyvä olla siinä että hetken vain seisoimme kunnes Onni rikkoi hiljaisuuden sanomalla: tämä tässä on ystäväni Rakkaus.

-Sartsa-

TALVI ON...

Home sweet home tänä aamuna

No mutta kohtuu rapsakkaa keliä se nyt pitää.. tältä näytti mittari tänään klo 11 tienoilla..hrrr...

Sisälläkin tarkenee jo

Meinasin lähtiä happihyppelylle sunnuntaiseen tapaani mutta totesin puunhakureissulla että parempi nyt vaan keskittyä pitämään tupa lämpöisenä. Eli siis operaatio tulet pesään starttaa jälleen. Katsotaan miten se tänään luonnistuu, tarvitaanko kymmenen kirosanaa ja hellää jutustelua jokaisella puulle yhdessä ja erikseen :)

Täs näitä vielä onneksi on

Ai niin eilinen ilta...mitä se sitten loppujen lopuksi toikaan tullessaan ;) Kertokoon tämä kuva

Kukkuluuruu

hyvää seuraa, janojuomaa, juustonaksuja ja karaokea paikassa Holy Smoke. Tosi hyvä karaoke paikka by the way. Laulaa saikin taas sydämensä kyllyydestä vaikka mä kyllä taisin mainita ennen lähtöä että mähän en sitten tämän lenssuni takia pysty laulaa. Väärin. Pystyin :D

Mutta tosiaan aamullisen happihyppelylenkin (ei sillä että mä lisähappea olisin eilisen takia tarvinnu) tarkoituksena oli ottaa kuvia miltä täs ympärillä näyttää näin talviaikaan. On muuten melkoisen siistin näköistä kun maisema kimmeltää lumivaipassaan (vai mikäs tenalady se nyt olikaan ystäväni Piian sanoja lainatakseni).. Täs muutamia otoksia mitä tuosta ihan kotipihastani pystyin napsimaan ennenkun sormet uhkas jäätyä ihan totaalisesti.

Pihakuuseni tenaladyssään

Lintukoto mun kuistillani

Ihan tänään ei varmaan tartte ajella :) 

Ei tosiaankaan ollu kaukana ettei mun näpit paleltunu kun näitä kuvailin. Senpä takia maisemakuvat jäi nyt tällä kertaa ottamatta mutta täs olis yks tämmönen jonka napsaisin eilen kun vein Jenniä töihin 

Simpsiöltä tulossa

Mutta joo siis nyt mä lähden keskustelemaan takan ja puuhellan kanssa yhteistyösopimuksesta. Toivottavasti ei tarvita sovittelijaa vaan etenemme hyvässä  hengessä ja yhteen hiileen puhaltaen.

Talvista pakkaspäivää pipopäät :) 

-Sartsa-

HETKI HALTUUN

Tuon otsikon tekstin mä kirjoitin naamakirjan ihmeelliseen maailmaan tänään ja se jäi jotenkin kummittelemaan mieleen. Miksi se onkin niin vaikeaa tarttua tähän olemassa olevaan hetkeen, kun kuitenkin me kaikki tiedetään ettei mistään muusta oo takeita. Vanhan sanonnan mukaan eilinen on ohi ja huomisesta emme tiedä, eletään siis tässä ja nyt. Periaatteessa ihan järkeenkäypää ja yksin kertaistakin mutta miten usein sielä ajatuksessa kuitenkin kummittelee se sitku elämä. Mitä me odotetaan?? Sitten kun mä saan lottovoiton , sitten kun on loma, sitten kun lapset on isoja, sitten kun mä oon eläkkeellä.... Niin sitten kun.. Mitä jos vaan heitettäis romukoppaan tälläiset joutavuudet ja elettäis tässä ja nyt. Nähtäis mitä meidän ympärillä tapahtuu ja ketä meidän vierellä siinä kulkee. Huomattais pienet ihanat asiat mitä tapahtuu joka päivä... ihan varmasti joka ikinen päivä sun ja mun elämäs tapahtuu kivoja asioita, ne vaan helposti peittyy kaiken arkisen paskan alle.
Kokeillaan siis hetkessä elämistä, siihen tarttumista, reagoimista, positiivista ajattelumallia niin saatetaan huomata että se leviää ympäristöön myös. Unelmoidaan ja tavoitellaan niitä unelmia.

Näillä eväillä kohti lauantaista iltaa.. vieläkään en tiedä mitä se tuo tullessaan, jännää ;)

-Sartsa-

PLÖSÖLÄSTÄ PÄIVÄÄ

Jos mä nyt vielä kerran marisisin tästä seinien kaatumisesta päälle. Ei siinä niinkään nyt mitään niin kauhiaa olis jos vaan saiskin lepäillä mutta kun kotonahan on jatkuvasti jotain mitä pitäis tehdä. Paino sanalla PITÄIS. Mullakin kun on vanha tupa niin lämmittäminen on joka päivä oma operaationsa, oli sitten sairaana tai ei. Puiden rahtaaminen tällaisena puolikuntoisena on kyllä ponnistelu sinänsä. Hertta hakkas miljoonaa kun sain rahdattua kassillisen puita niin että tulet saa sekä takkaan että puuhellaan. Tätä kirjoitettaessa sama homma odottais.. tulet sais jo olla mutta nyt meinaa laiskottaa. Koskaan ennen ja nyt taas :)

Kotona löhöilyssä on siis muutamia ilmeisiä ongelmakohtia, ekana vois olla se että siivoaminen ei ota alkaakseen sitten millään. Sitä jotenkin niin laiskistuu (jos se jotenkin on entisestään mahdollista) ja sitten kun on tämä multitoimiminen verissä niin kämppä näyttää tältä:

Bohemian rhapsody??

Siis joo mä tiedän. Nais ihmisen koti on tämä. Mutta siinä on taas pyykkiasiat kesken. Pitäis osaa kääriä ja osaa laittaa jo kaappiin mutta kun arvakkaa mitä?? Teki mieli ruveta yhtä äkkiä tekemään tätä:

Netflix sarjoja..syön purkista..

Eli siis Netflix auki ja lässynlää elokuvan pariin. Tällä kertaa kuinka hukata kundi 10 päivässä :)

Sitten näiden ongelmien lisäksi tulee syöminen. Kaikki jotka mut tuntee niin ajattelee että no SILLE nyt ei syöminen oon koskaan ollu mikään ongelma mutta arvakkaa mitä.. on se sillon kun oon yksin kotona eikä mulla kerta kaikkiaan oo mitään järkevää sapuskaa. Mutta voila katsokaa mitä minun pakastimestani löytyikään tämän päivän gourmet hetken takaamiseksi:

Lanttulooraa mmmm..

Joulun jäminä lanttulooraa juuri tämän verran ja siihen kylkeen ruispala joka ei juossut vielä karkuun. Kulinaristinen nautinto tällekin päivää oli siis taattu.

Noh flunssa alkaa pikkuhiljaa olla selätetty joten joskos sitä nyt laittais tämän tuvan siihen kuntoon että ens viikolla saa taas käydä töissä jossa saa laadukkaan ruuan, siivot pysyy kun en oo täälä kaikkia päiviä häsäämäs ja saa taas alkaa liikkua. Paluu normiin siis!!

Mutta nyt sen lämmityksen pariin. Pitäkäähän kiva lauantai kaiffarit, minä en vielä tiedä mitä omani pitää sisällään.

Pus pus

-Sartsa-

SUURIN KAIKISTA ON RAKKAUS??

Mulla on ollu tänään saikkupäivä.. ja se tarkoittaa siis Sartsan elämässä sitä että seinät kaatuu päälle, olotila tuntuu plösöltä kun ei oo päässyt liikkumaan, koko ajan on nälkä ja ennenkaikkea että on aikaa ajatella kaikenlaista. Tänään oon ollu haikutuulella ja miettinyt rakkausjuttuja..kuinka epätyypillistä mulle ;)

Montako kertaa elämänsä aikana ihminen voi rakastua?? Vai onko siihen mitään vakiokaavaa jolla edetään, liittyykö siihen sattumaa, kohtaloa, karmaa mitä lie. Pelottava ajatus on se, että rakkauksien määrä olisi ennakolta määrätty. Jos näin on niin luojan kiitos me ei tiedetä sitä etukäteen. Jos tuumais tätä asiaa vaikka oivallisten lyriikoiden kautta "..jos lähdet rakkautta etsimään ole varma se ei vastaan tuu mut jos lähdet vaan elämään niin saatat joskus rakastuu.." tämä HalooHelsingin Ellin kynästä syntynyt teksti on ainakin osoittautunut todeksi. Rakkaus yllättää meidät yleensä siinä vaiheessa kun vähiten sitä odotetaan, joskus jopa ennalta ajatellen vähän epäsopivalla hetkellä tai tavalla. Tuntuu, että rakkaus on vähän sellainen ujo tapaus joka ei tykkää huomion keskipisteenä olemisesta. Mitä enemmän siis sitä etsit ja metsästät niin sitä ahkerammin se piiloutuu ja pakenee. Rakkaus on myös kaveri joka inhoaa pakottamista, joten mitä enemmän pidät siitä väkipakolla kiinni sitä varmemmin se luikertelee käsistäsi karkuun. .."sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa" Johanna Kurkelan sanoin. Mun tuntema rakkaus on myös sellainen joka tykkää vapaudesta. Se ei halua tiukkoja kahleita vaan että siihen luotetaan. "kauan sitten minussa aavistus jo sinusta silloin tuntemattoman tunnen nyt ja tunnustan.." Kun rakkaus sitten vihdoin yllättäen tulee vastaan, se tuntuu tutulta. Ihan kun olisitte tunteneet jo iät ja ajat. Sen kanssa on jotenkin helppo olla.

Miksi sitten kun rakkaus vihdoin tulee vastaan ja päättää vieläpä jäädä jatkamaan matkaa sun kanssa niin se saattaa olla väärin. Voiko rakkaus koskaan olla väärin?? Siinäpä kysymys, empiiriset tutkimukseni tämän asian kohdalla tarvitsevat jatkoa. Vielä en pysty sanomaan. Sen verran tiedän että oli rakkaus sitten vain pikaisesti pistäytymässä sun elämässä tai olet se onnekas jonka luokse rakkaus halusi jäädä asumaan niin se tuo sun elämään niin paljon positiivista ettei se koskaan ole turhaa. Se voi tuntua sellaiselta mutta sitä se ei koskaan ole. Ja vielä varmemmin se ei koskaan lähde jättämättä jonkulaista muistoa itsestään. Adele laulaa että "it matters how this ends because what if I never love again". Niinpä, tuttua pimeiden yksinäisten iltojen tai unettomien öiden ajatusvirtaa. Mitä jos en koskaan enää rakasta, kamala ajatus...

Silti mä haluan uskoa siihen että rakkaus on tuolla jossain odottamassa mua ja tarraa hihasta jos meinaan ohittaa huomiotta. Elän täysillä, matkustan ja pidän silmät auki kaikelle mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos rakkaus saa mut kiinni niin kyllä mä sen lämpimän halauksen kera otan vastaan, kuten vanhan tutun konsanaan.

Rakastakaa ja edelleen muistakaa sanoittaa se aika ajoin. Pitäkää rakkautta hyvänä ja hellikää, älkää koskaan itsestään selvyytenä sillä sitä se ei ole.

Rakkaudella, Sartsa

LUNSSA, LENSSU, NUHANENÄ

Voi jukeli että voi ottaa päähän tämä että flunssa meinaa nyt saada niskalenkkiä väen vängällä. Koko päivän on ollu ihan karmia olotila kun nenä on niin tukossa että hengittäminen on hankalaa, kurkussa tuntuu kaktuksen alku ja lihakset on arat päästä varpaisiin. Tämän kaiken kuitenkin vielä kestäis mikäli ei olisi sitä pahinta kaikista tässä tilanteessa... ei pääse liikkumaan!!! Mä antaisin kyllä mitä vaan että olisi tänäänki saanu vetää lenkkarit jalkaan vilpoisesta säästä huolimatta ja tehdä edes pienen happihyppelylenkin. Jouduin nimittän pitkästä aikaa mennä töihinkin autolla juurikin tämän olotilani takia joten liikkuminen ei tietenkään nyt sitten onnistu ol len kaan. No toivoa sopii, että tämä antaisi tästä levolla periksi eikä pieni troppaaminenkaan tietysti oo pahaksi.

Nyt ei auta oikein muu kun painua takaisin peittojen alle niiskuttamaan.. huomenna ehkä parempi päivä.

-Sartsa duhadedä-

Nuhaneäilyä

Ainoa aktivitetti tälle olotilalle

 

AKTIIVINEN SUNNUNTAI

Monta edellistä sunnuntaita on kulunu melko laiskois merkeis. Pikku aamulenkki ja päälle sauna sekä sen jälkeen vaan hölläilyä kotosalla. Ei tänä sunnuntaina. Onneksi ystävä soitteli mua mukaan Anssin Jussin Areenas järjestettyyn jumppapäivään. Oltiin oikein tosi reippaita ja osallistuttiin kahteen melko tiivistahtiseen puolituntiseen. Step ja reisi-vatsa-peppu jumppaan. Mulla jäi pipokin kotia ja ennen jumppia sanoin että pää ei sitten saa olla yhtään hikinen kun kotia lähdetään niin pyh ja pah. Pitääs jo tuntia ittensä niin hyvin että tietää ettei puolivaloilla tehdä yhtään mitään. Heti tiukan step rypistelyn jälkeen akka oli kun uitettu, hiki valui selkää pitkin ja takajeejee oli ihan märkänä. Just!

Tuo reisi-vatsa-peppu jumppa tuntuu kyllä tällä hetkellä kaikkein eniten kropassa. Hanuri huutaa hoosianna ja reidetkin on ku hyytelöä. Mukavaa, siltä pitää liikuntasuorituksen jälkeen tuntuakkin. Huomenna vaan salireenistä taitaa jäädä sattuneista syistä nämä osuudet pois kokonaan ja keskitytään vaan yläkroppaan :)

Ollaan me sen verran kovia kuntoilijoita että tankkaaminen ei unohtunut missään vaihees. Ruuasta tuli puhe ekan kerran jo varmaan ennen ensimmäistäkään hikipisaraa ja kahden hikijumpan jälkeen proteiini- ja hiilarivarastot täydennettiin jo kotimatkan varrella. Mulle ei nyt sattunut kuvaa meidän urheilupäivän ateriasta mutta tyydynpä toteamaan vaan että ou Mama ;)

Nyt takassa loimottaa tulet ja tuumin käpertyä sohvan nurkkaan peiton alle kattomaan jonkun hyvän (tietenkin romanttisen) elokuvan.

Suukko sunnuntaita sulle!!

-Sartsa-

KYLMÄ KANGISTAA

Vaikka nyt on asteet tippunu jo huomattavasti pahimmista lukemista niin en mä pärjää oikein näittenkään kanssa. Aina vaan tulet sekä takassa että puuhellassa ja asteita sisälläkin jo 19 niin silti mulla on vaan sydän vilu. Mukillinen kuumaa kaakaota auttoi hetken aikaa ja tuoliin tuossa takan edessä on jo painunu mun persustan kuva kun on siinä aikaani viettäny lämmitellen. Mä niin toivon että vois vaan pikakelata kalenteria toukokuuhun kun pääsen siirtymään aurinkoon. Tai toivon tietty että tääläkin jo hyvissä ajoin keväällä alkais aurinko näyttäytyä mutta toukokuussa ainakin pääsen oikein kunnolla aurinkoon. Just sain kaverilta kuvan missä kauan ikävöimäni aurinko lämmitti ihanasti.. Blääh!! Tuumasin että taidan asustella väärässä maassa tai ainakin väärällä sektorilla tätä tellusta. Lämmön ja auringon lapsi tuntuu nuutuvan näissä lukemissa ihan kaikilla mittareilla mitattuna. Kohmeessa on muutakin kun sormet ja varpaat... aivot esimerkiksi!!! Ville lähti yökylään ja niin on yksinäinen lauantai ilta tosiasia. Taidanpa mennä peittojen alle hyvissä ajoin..

Lämmitelkää toisianne te kenellä siihen on mahdollisuus ;)

-Sartsa-

RISTEYKSESSÄ

"Se tunne kun olet saapunut jonkun tien päähän. Tietoisuus siitä, että kaikki pikku polut ja oikotiet sen varrella on tutkittu moneen kertaan eikä takaisin päin ole enää paluuta.Yksin sinun ei ole tarvinnut tietä kulkea vaan aina vierelläsi on ollut joku matkaa taittamassa. Nyt on edessäsi risteys josta eteenpäin valittavana on kaksi haaraa. Toinen on tuntematon etkä pysty näkemään mitä se tuo mukanaan. Toinen taas tuttu ja turvallinen. Mistä tietää kumpaa tietä jatkaa eteenpäin, sillä eteenpäin on mentävä. Mikäli vanha tie on ollut kivinen ja hiertänyt haavoille, jos olet kolunnut kaikki ojat ja pientareet löytääksesi kevyemmän reitin mennä eteenpäin niin tässä risteyksessä ei ole kuin yksi vaihtoehto. On uskallettava. On heitettävä lentosuukko vanhan ja turvallisen tien suuntaan ja lähdettävä rohkeasti kohti tuntematonta. Toivottava, että vaikka nyt matka jatkuu yksin niin tämän tien varrella tulee vastaan onnellisuus ja hyvä olo. Toisinaan onkin niin että uuden tien valitseminen on vielä helppoa mutta vanhan matkakumppanin hyvästeleminen tuottaa tuskaa. Siinä kohtaa et voi muuta kun vetää syvään henkeä ja toivottaa matkakumppanillesi hyvää matkaa. Toivoen että teillä molemmilla on siitä lähtien kevyempi ja kivettömämpi tie kulkea."

.. kun yössä yksin vaeltaa voi kaltaisensa kohdata ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea..

-Sartsa-

Ajatuksen tuomaa

"Valtava voima repii eri suuntiin.
Käsistä toisiinsa sidotut,
kipuilevat sielut.
Irtipääsyä hapuilevat,
mitä suuremmin rimpuilevat
sitä enemmän aikaan saavat vain
haavoja ja nirhaumia, jotka ajan kuluessa
koko ajan syvenevät.
Milloin on aika irrottaa ja aloittaa eheytyminen?
Mistä löytää voima, mistä viisasten kivi
kun vastakkain iskevät järki ja tunteet."

Tässä yhden illan pohdintaa. Sitä kun seuraa maailmaa ja kuuntelee mitä ympärillä tapahtuu niin välillä ajatukset heittää melko syviinkin mietteisiin. Ihmisten väliset suhteet ja niiden monet kiemurat ei koskaan lakkaa kiinnostamasta ja inspiroimasta. Sitten kun on tälläinen filosofointiin taipuvainen persoona kun minä niin huomaa että jotkut asiat jää vaan elämään mieleen joko mielikuvina tai sitten päässä alkaa pyöriä joku tekstipätkä joka ei jätä rauhaan ennenkun sen saa ulos. Tämä kyseinen teksti lähti mielikuvasta ja sitten purkautui ulos kesken työpäivän tekstinä. Ei auttanut muu kuin kirjata se talteen pikaisesti.

Taustalla on pohdinta siitä, miten vahvasti me saatamme olla kiinni ihmisissä ja suhteissa jotka eivät ole omiaan tekemään meitä onnelliseksi vaan voivat jopa imeä energiaa ja saada elämän tuntumaan siltä kun kahlaisia vyötäröä myöten lumihangessa. Miksi on yllättävän vaikea tehdä järjellä ajatellen välttämättömiä päätöksiä vaikka tiedämme että jääminen on pahaksi sekä itselle että usein jopa molemmille osapuolille? Sen kun tietäis niin ainakin itse olis säästynyt monilta mustelmilta joita nyt on päätä seinään hakatessaan sieluunsa saanut. Onneksi näistäkin on selvitty henkistä villasukkaa mustelmien päälle painaen. Ehkä se vaan on niin että aikaa aikaansa kutakin tai että kaikelle on oma aikansa ja paikkansa tällä leveällä elämän valtatiellä.

Muistetaan rakastaa <3 ja sanoittaa se aina aika ajoin!!

Rakkaudella, Sartsa

YSTÄVÄT,TUTTAVAT JA KYLÄNMIEHET

Tänään päättyi iso ajanjakso mun elämässä. Vaikka se olikin jo tavallaan vanha asia niin silti nyt kun ero on virallinen niin kyllä se kieltämättä heitti taas vähän tuumailemaan asioita... ja niiden suhteita :)

Mä aloin miettiä kaikkia tärkeitä ihmisiä mun elämässä. Mietin miten paljon on sellaisia ihmisiä jotka on vaikuttaneet merkittävästikin siihen kuka ja mikä minä olen ollut juuri sillä hetkellä vaikka nämä ihmiset ovat saattaneetkin olla mun elämässä vaan ohikulkumatkalla. Mä oon niin kiitollinen kaikista läheisistä ihmissuhteista joita mulla on ystävieni kanssa vuosien varrella ollut. Jokaisessa elämän vaiheessa mulla on ollut lähelläni ainakin yksi sellainen ihminen jonka kanssa oon voinut sillä hetkellä viedä minääni eteenpäin. En mä koe että mun olis koskaan tarvinnut  yksin kipuilla mitään vaiheita kasvuni tiellä. Tärkeä ihminen, tai ihmiset , siinä vierellä ovat saattaneet vaihtua mutta yksikään ei ole hävinnyt mun mielestä ja sydämestä minnekkään. Jokainen on ollu äärettömän tärkeä, voisi sanoa jopa korvaamaton juuri siinä elämän vaiheessa. Mistä sekin sitten lie johtuu että elämämme tukipilarit saattavat vaihtua radikaalistikin vuosien kuluessa. Voisko olla niin, että eri kasvun vaiheissa kohtalo tuo eteemme henkilöitä joiden kanssa voimme parhaamme mukaan viedä eteenpäin juuri sitä nimenomaista vaihetta. Tiedä häntä, mutta tiedostan kyllä erittäin hyvin miten onnekas oon itte ollu kun oon saanu tällaisia ihmisiä ympärilleni. Ei oo itsestään selvää että vielä aikuisiälläkin voit saada itsellesi ikuisia sydänystäviä. Mulla on ollut onni saada monta <3

Kiitos juuri sulle, kun oot ollut mun elämässä mukana. Tiedätte kyllä ottaa osanne kiitoksista jos tänne lukemaan jotain kautta eksytte. Jos meidän polut on joskus jossain kohdanneet niin pysähdypä hetkiseksi muistelemaan mitä silloin tapahtui. Tai ota hetkinen ja mieti omia elämäsi tärkeitä ihmisiä, eikö vaan hymy nousekin huulille muistojen myötä :)

Lämpimiä ajatuksia paukkupakkasten keskelle toivottelee
-Sartsa-