Paluu satamaan jossa Onni asuu

Oli tullut jälleen aika luotsata Luottamus satamaan nimeltä onni.Miten lämmin tunne lävitseni menikään kun jo kaukaa huomasin miten Onni seisoi jälleen laiturilla minua odottamassa. Se vilkutti ja minä vilkutin takaisin.Kun pääsin rantaan halasimme toisiamme oikein pitkään ja hartaasti. Istahdin hetkiseksi laiturille ja annoin auringon ottaa minut hellään syleilyynsä. Miten olinkaan taas kaivannut tätä, merituulen kutittelua poskilla, iloisten ihmisten puheensorinaa, kuumaa hiekkaa varpaissani ja auringon lämpöä. Tuntui lohdulliselta tietää että täältä ne aina saattoi löytää uudelleen ja uudelleen.. tänne minun tulisi palata silloin kun tarvitsen akuilleni latausta. Onni tuli viereeni istumaan ja kertoi että hän halusi minun tapaavan hyvän ystävänsä. Lähdimme kävelemään rantaviivaa ja nautin kun sain kastaa varpaitani joka askelella suolaiseen veteen. Kävelimme ihan hiljaa kunnes Onni pysäytti minut. Tässä on ystäväni hän sanoi ja minä nostin katseeni vedessä kylpevistä varpaistani. Hätkähdin. Koskaan en ollut tuntenut tälläistä tunnetta aikaisemmin. Tunsin sydämeni sykkeen ja kuulin vereni kohinan korvissani. Aiemmin katseeni lumonnut maisema tuntui häviävän ja saatoin nähdä vain tämän ystävän jonka olemuksesta huokui lämpö ja hyvä olo. Hänessä oli jotain tuttua ja hetken olin jo varma että olemme tavanneet aikaisemminkin kunnes tajusin sen olevan mahdotonta. Hän hymyili minulle ja minä hänelle. Silmäni nauliutuivat hänen silmiinsä, oli niin hyvä olla siinä että hetken vain seisoimme kunnes Onni rikkoi hiljaisuuden sanomalla: tämä tässä on ystäväni Rakkaus.

-Sartsa-