"Valtava voima repii eri suuntiin.
Käsistä toisiinsa sidotut,
kipuilevat sielut.
Irtipääsyä hapuilevat,
mitä suuremmin rimpuilevat
sitä enemmän aikaan saavat vain
haavoja ja nirhaumia, jotka ajan kuluessa
koko ajan syvenevät.
Milloin on aika irrottaa ja aloittaa eheytyminen?
Mistä löytää voima, mistä viisasten kivi
kun vastakkain iskevät järki ja tunteet."
Tässä yhden illan pohdintaa. Sitä kun seuraa maailmaa ja kuuntelee mitä ympärillä tapahtuu niin välillä ajatukset heittää melko syviinkin mietteisiin. Ihmisten väliset suhteet ja niiden monet kiemurat ei koskaan lakkaa kiinnostamasta ja inspiroimasta. Sitten kun on tälläinen filosofointiin taipuvainen persoona kun minä niin huomaa että jotkut asiat jää vaan elämään mieleen joko mielikuvina tai sitten päässä alkaa pyöriä joku tekstipätkä joka ei jätä rauhaan ennenkun sen saa ulos. Tämä kyseinen teksti lähti mielikuvasta ja sitten purkautui ulos kesken työpäivän tekstinä. Ei auttanut muu kuin kirjata se talteen pikaisesti.
Taustalla on pohdinta siitä, miten vahvasti me saatamme olla kiinni ihmisissä ja suhteissa jotka eivät ole omiaan tekemään meitä onnelliseksi vaan voivat jopa imeä energiaa ja saada elämän tuntumaan siltä kun kahlaisia vyötäröä myöten lumihangessa. Miksi on yllättävän vaikea tehdä järjellä ajatellen välttämättömiä päätöksiä vaikka tiedämme että jääminen on pahaksi sekä itselle että usein jopa molemmille osapuolille? Sen kun tietäis niin ainakin itse olis säästynyt monilta mustelmilta joita nyt on päätä seinään hakatessaan sieluunsa saanut. Onneksi näistäkin on selvitty henkistä villasukkaa mustelmien päälle painaen. Ehkä se vaan on niin että aikaa aikaansa kutakin tai että kaikelle on oma aikansa ja paikkansa tällä leveällä elämän valtatiellä.
Muistetaan rakastaa <3 ja sanoittaa se aina aika ajoin!!
Rakkaudella, Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti