Joutua jättämään joku sinulle tärkeä ihminen taakse..pysyvästi. On muuten ainakin meikäläiselle ihan mahdottoman vaikea paikka vaikka kuinka tietää ja tiedostaa että se on välttämätöntä. Kovin usein ei onneksi tälläistä tietoista päätöstä ole tarvinnut tehdä enkä varmaan olisi montaa kertaa tätä tunnerumbaa jaksanut läpikäydäkään mutta pari kertaa Erittäin Tärkeä ihminen on poistunut elämästä. Syystä tai toisesta. Surutyö jatkuu tavallaan aina sillä välillä tulee sellaisia haikeita hetkiä kun muistelet kaikkea kivaa mitä yhdessä tuli tehtyä ja etenkin mistä kaikesta tuli juteltua. Niiden hetkien on kai tarkoitettukin säilyvän jossain syvällä sydämessä koska juuri sillä tietyllä hetkellä ne ovat olleet sinulle kultaakin kalliimpia. Ja se henkilö on tuonut elämääsi jotain positiivista.
Näihin syviin ja vähän raskaisiinkin mutta joka tapauksessa haikeisiin fiiliksiin mä jään tälle iltaa.
Tänään tervehtien:
vähän melankolinen Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti